Keskustelemme Euroopan parlamentin varapuheenjohtajan Eva Kailin kanssa MiCA-asetuksesta

Cointelegraphille kirjoittamassani artikkelissa kommentoin, kuinka Euroopan unioni on edennyt säätelyssä kryptoomaisuusmarkkinat Markets in Crypto-Assets (MiCA) ja Transfer of Funds Regulation (ToFR) kautta. Tämän aiheen taustalla minulla oli etuoikeus haastatella yhtä ihmisistä, joka tietää eniten uusien teknologioiden sääntelystä: Eva Kaili, Euroopan parlamentin varapuhemies. Hän on työskennellyt ahkerasti edistääkseen innovaatioita Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden perustamisen liikkeellepanevana voimana. 

Katso alla oleva haastattelu, jossa käsiteltiin avainkohtia MiCA:sta, jotkin ehdotetut lainsäädäntösäännökset osoittautuivat kiistanalaisemmiksi kuin toiset, kuten hajautettu rahoitus (DeFi), joka jää soveltamisalan ulkopuolelle, säännöt, joita hallinnoidaan itsetoimivien älykkäiden sopimusten (Lex Cryptographia) kautta, hajautetut autonomiset organisaatiot (DAO) ja paljon muuta.

1 — Työnne innovaatioiden edistämiseksi Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden perustamisen liikkeellepanevana voimana on ollut intensiivistä. Olet toiminut useiden lohkoketjuteknologian, verkkoalustojen, Big Datan, fintechin, tekoälyn ja kyberturvallisuuden alan lakiehdotusten esittelijänä. Mitkä ovat lainsäätäjien tärkeimmät haasteet, kun ne esittävät uusia teknologioita koskevia lakiehdotuksia?

Teknologia kehittyy nopeasti, ja innovatiiviset ratkaisut tarvitsevat tilaa testattavaksi ja kehittämiseksi. Tämän jälkeen päätöksentekijät tarvitsevat jonkin aikaa ymmärtääkseen, miten nämä tekniikat on muotoiltu, kuullakseen sidosryhmiä ja mitatakseen odotettuja vaikutuksia perinteisillä markkinoilla. Optimaalinen tapa edetä ei siis ole reagoida välittömästi mihinkään teknologiseen kehitykseen lainsäädäntöaloitteella, vaan antaa aikaa teknologian kehittymiselle ja poliittisille päättäjille aikaa kouluttautua, ymmärtää innovatiivisten teknologioiden edut ja haasteet, sulatella niiden toimintaa. Sen oletetaan vaikuttavan nykyiseen markkina-arkkitehtuuriin ja ehdottaa sitten tasapainoista, teknologianeutraalia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa lainsäädäntökehystä. Tätä tarkoitusta varten Euroopassa omaksutaan "odota ja katsotaan" -lähestymistapa, joka saa meidät jatkamaan turvallisesti vastaamalla kolmeen peruskysymykseen: (1) kuinka aikaisin teknologian kehitystä tulisi säännellä? 2) kuinka paljon yksityiskohtia asetusehdotuksen tulisi sisältää? ja (3) kuinka laaja soveltamisalan tulisi olla?

Tässä yhteydessä voi syntyä uusia haasteita, joiden joukossa on päätettävä, käytetäänkö vanhoja sääntöjä uusiin välineisiin vai luodaanko uusia sääntöjä uusiin välineisiin. Edellinen ei ole aina toteuttamiskelpoinen, ja sillä voi olla tahattomia seurauksia oikeusvarmuuteen, koska muutokset tai muutokset voivat kaataa monimutkaisen lainsäädäntökehyksen. Toisaalta jälkimmäinen vaatii aikaa, sidosryhmien kuulemista, toimielinten välistä valvontaa ja paljon muuta. Joka tapauksessa on otettava asianmukaisesti huomioon, että vastaukset näihin kysymyksiin määräävät markkinoiden kasvun, kasvun saavuttamiseen kuluvan ajan ja mainitun sääntelyn vaikutuksen muihin markkinoihin, koska myös geopoliittinen ulottuvuus on otettava huomioon. uusien teknologioiden säätelyä.

2 – Euroopan komissio käynnisti vuonna 2020 digitaalisen rahoituspaketin, jonka päätavoitteena on helpottaa rahoitusalan kilpailukykyä ja innovointia Euroopan unionissa (EU), vakiinnuttaa Eurooppa maailmanlaajuiseksi standardien asettajaksi ja tarjota kuluttajansuojaa digitaalinen rahoitus ja modernit maksut. Mitä sääntelykehyksen on katsottava olevan kilpailuetu tietyllä lainkäyttöalueella?

Kuten mainitsin, tänään on kriittisempaa kuin koskaan pohtia tulevan uuden teknologian sääntelyjärjestelmän globaalia geopoliittista ulottuvuutta ja vaikutuksia. Näet, uudessa globaalissa digitaalitaloudessa teknologisen kapasiteetin keskittyminen lisää kilpailua lainkäyttöalueiden välillä. Esimerkiksi teknologiset keskinäiset ja riippuvuudet hallitsevien markkinatoimijoiden ja heidän hallitsemiensa maantieteellisten alueiden välillä ovat ilmeisiä Aasiassa, Euroopassa ja Amerikassa. Tässä yhteydessä digitaaliset tuotteet ja palvelut tuovat valtaa, niillä on vahvoja geotaloudellisia vaikutuksia ja ne edistävät "digitaalista imperialismia" tai "teknationalismia". Näin ollen mikä tahansa tuleva sääntelykehys olisi nähtävä kansallisen tai lainkäyttövaltaan perustuvan kilpailuedun lähteenä, joka luo vankat, innovaatioystävälliset ja riskialttiit markkinat. Se voi houkutella inhimillistä pääomaa ylläpitämään innovaatiota ja rahoituspääomaa innovaation rahoittamiseen ajan mittaan.

Nämä periaatteet olivat tärkeimmät liikkeellepaneva voimat DLT Pilot -järjestelmälle ja Markets in Crypto-Assets Regulationsille, sillä onnistuimme kahdessa virstanpylväässä: loimme ensimmäisen yleiseurooppalaisen hiekkalaatikon DLT:n testaamiseksi perinteisissä rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureissa ja ensimmäisen konkreettisen kryptoa koskevat säännöt, jotka ulottuvat kryptovarallisuudesta, mukaan lukien vakaat kolikot, liikkeeseenlaskijoihin, markkinoiden manipulointiin ja muuhun, standardien asettamiseen, miltä kryptomarkkinoiden sääntelyn tulisi näyttää, ja kilpailuedun luomiseksi Euroopan yhtenäismarkkinoille.

3 – Blockchainin alkuperäinen maine petoksia, huumekauppiaiden ja terroristien laittomia maksuja varten "pimeässä verkossa" sekä "ympäristön kannalta vastuuttomana" "mahdollistavana" teknologiana on luonut monia esteitä teknologian sääntelevälle kohtelulle. Vuonna 2018, kun osallistuit sääntelyä käsittelevään paneeliin Blockchain Week -tapahtumassa New Yorkissa, vain pienet lainkäyttöalueet, kuten Malta ja Kypros, kokeilivat tekniikkaa ja niillä oli lainsäädäntöehdotuksia alan säätelemiseksi. Tuolloin tietämättömyys tekniikasta johti siihen, että monet sääntelijät väittivät kerta toisensa jälkeen, että lohkoketju oli vain trendi. Mikä sai sinut ymmärtämään, että lohkoketju oli paljon enemmän kuin vain mahdollistava teknologia krypto-omaisuuksille ja joukkorahoitustokeneille?

Tajusin varhain, että lohkoketju oli infrastruktuuri monenlaisille sovelluksille, jotka muuttaisivat markkinarakenteita, liiketoiminta- ja toimintamalleja, ja sillä olisi vahvoja makrotaloudellisia vaikutuksia. Nykyään, kun tekniikka vielä kehittyy, sen on jo nähty olevan minkä tahansa IoT [esineiden internet] -ympäristön selkäranka ja infrastruktuuri, joka hyödyntää ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta. Sen vaikutuksen reaalitalouteen odotetaan olevan ratkaiseva, vaikka ei ole vielä helppoa ennustaa, millä tavalla ja millä ehdoilla. Siitä huolimatta nopea blockchain-kehitys on jo pakottanut sekä yritykset että valtion johtajat pohtimaan (1) miltä uudet markkinapaikat näyttävät tulevina vuosina, (2) mikä olisi sopiva organisaatioympäristö uudessa taloudessa ja (3) ) millaisia ​​markkinarakenteita tulisi muodostaa, jotta taloudellinen kilpailu säilyy ja teknologinen merkitys säilyy, mutta myös yhteiskunnan odotuksiin verrannollinen osallistava kasvu saadaan aikaan ja ylläpidettäisiin. Tämän tavoitteen kannalta kriittisiä ovat sekä European Blockchain Services Infrastructure -hankkeet että European Blockchain Observatory and Forum -aloite, joiden tavoitteena on antaa EU:lle huomattava etulyöntiasema uudessa digitaalisessa taloudessa helpottamalla teknologista kehitystä ja testaamalla lohkoketjun konvergenssia muiden eksponentiaalisten toimien kanssa. teknologioita.

4 – Euroopan unioni pääsi 30. kesäkuuta alustavaan sopimukseen siitä, kuinka säädellä kryptoteollisuutta blokissa, ja antoi vihreää valoa MiCA:lle, sen tärkeimmälle säädösehdotukselle kryptoomaisuusmarkkinoiden sääntelemiseksi. MiCA esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2020, ja se on käynyt läpi useita iteraatioita, ja jotkin ehdotetut säädökset ovat osoittautuneet kiistanalaisempiksi kuin toiset, kuten hajautettu rahoitus (DeFi) on jäänyt soveltamisalan ulkopuolelle. DeFi-alustat, kuten hajautetut pörssit, näyttävät luonteeltaan olevan sääntelyn perusperiaatteiden vastaisia. Onko DeFin nykyisessä kehitysvaiheessa mahdollista säännellä?

Markkinatoimijoilta saatu alustava kritiikki, kun Markets in Crypto-Assets -asetus esiteltiin jo syyskuussa 2020, olikin se, että se sulkee pois hajautetun rahoituksen, jonka tarkoituksena on hajauttaa rahoituspalvelut ja tehdä niistä riippumattomia keskitetyistä rahoituslaitoksista. Koska DeFi ideaalisesti kuitenkin toimii älykkäillä sopimuksilla hajautetuissa autonomisissa organisaatioarkkitehtuureissa, joissa hyödynnetään hajautettuja sovelluksia (DApps) ilman tunnistettavaa entiteettiä, sitä ei voitu ottaa asianmukaisesti huomioon kryptovarojen markkinoita koskevassa asetuksessa, jossa käsitellään nimenomaisesti lohkoketjun rahoitusta. palveluntarjoajia, jotka ovat tai joiden on oltava laillisesti perustettuja yksiköitä, valvotaan sen suhteen, noudattavatko ne erityisiä riskienhallintaa, sijoittajansuojaa ja markkinoiden eheyttä koskevia vaatimuksia, joten ne ovat vastuussa epäonnistumisesta selkeässä ja avoimessa oikeudellisessa yhteydessä.

DeFi:ltä puuttuu suunnittelultaan "kokonaisuuden" ominaisuuksia, ainakaan meille totutulla tavalla. Tästä syystä tässä hajautetussa ympäristössä meidän on harkittava uudelleen lähestymistapaamme sen suhteen, mikä olisi "kokonaisuus", joka olisi vastuussa väärinkäytöksistä. Voidaanko se korvata pseudonyymien toimijoiden verkostolla? Miksi ei? Pseudonyymi ei kuitenkaan ole yhteensopiva laki- ja sääntelyperinteemme kanssa. Ei ainakaan toistaiseksi. Riippumatta tuotteen tai palvelun arkkitehtuurista, suunnittelusta, prosessista ja ominaisuuksista, kaiken ja aina pitäisi päätyä vastuuhenkilö(t)elle. Sanoisin, että DeFi-tapaus kuvastaa juuri sitä ongelmaa, että ei ole syytä syyttää. Joten hajauttaminen näyttää paljon haastavammalta poliitikoille.

5 – Euroopan unionin liike krypto- ja lohkoketjuteollisuuden säätelemiseksi alkoi kauan ennen MiCA:ta. Euroopan parlamentti äänesti 3. lokakuuta 2018 ennennäkemättömällä enemmistöllä ja kaikkien eurooppalaisten puolueiden tuella "Blockchain Resolution". Kuinka tärkeä tämä päätöslauselma on poliittisen talouden näkökulmasta? Miten Blockchain-päätöslauselman hyväksyminen vaikutti siihen, että Euroopan unioni omaksui sääntelyjohtajuuden?

Euroopan parlamentin Blockchain-päätöslauselma vuodelta 2018 heijasti näkemyksiä siitä, kuinka lähestyä sääntelyn näkökulmasta teknologiaa, joka oli (ja on) edelleen kehittymässä. Pääargumentti ratkaisulle oli, että lohkoketju ei ole vain kryptovaluuttojen ja joukkorahoitustokeneiden mahdollistava teknologia, vaan infrastruktuuri monenlaisille sovelluksille, joita Eurooppa tarvitsee pysyäkseen kilpailukykyisenä uudessa taloudessa. Tämän perusteella Euroopan parlamentin teollisuuskomitea (ITRE) valtuutti laatimaan päätöslauselman: "Distributed Ledger Technologies and Blockchain: Building Trust With Disintermediation". Ja tämä oli osa poliittista yrittäjyyttä, johon minun piti ryhtyä vapauttaakseni sääntelyn vaatimuksen ja saada EU:n toimielimet ajattelemaan mahdollisuutta säännellä lohkoketjuteknologian käyttöä. Päätöslauselmaa laatiessani en siis pyrkinyt luomaan pelkästään oikeusvarmuuden perustaa, vaan pikemminkin institutionaalista varmuutta, joka mahdollistaisi lohkoketjun kukoistamisen EU:n sisämarkkinoilla, helpottaisi lohkoketjujen markkinapaikkojen luomista ja tekisi Euroopasta maailman parhaan paikan. lohkoketjuyrityksille ja tehdä EU:n lainsäädännöstä roolimalli muille lainkäyttöalueille. Itse asiassa Blockchain-päätöslauselma sai Euroopan komission laatimaan DLT-pilottijärjestelmän ja salausomaisuuden markkinoita koskevat ehdotukset, jotka heijastavat teknologisen neutraalisuuden periaatteita ja siihen liittyvää liiketoimintamallineutraaliuden käsitettä, joka on tarpeen kriittisen strategisen digitaalisen teknologian käyttöönoton helpottamiseksi. merkitys.

6 — On olemassa erilaisia ​​lohkoketju-arkkitehtuureja, erityisesti luvattomiin lohkoketjuihin perustuvia, jotka tarjoavat välityksen hajauttamisen lisäksi myös hajautettuja hallintorakenteita, joilla on automaatioominaisuuksia. Uskotko, että näiden rakenteiden kehittyessä tulevaisuudessa on tilaa "Lex Cryptographialle" - säännöille, joita hallinnoidaan itsetoimivien älykkäiden sopimusten ja hajautettujen autonomisten organisaatioiden (DAO) kautta? Ja jos on, mitä periaatteita tai ohjeita sääntelyviranomaisten tulisi ottaa tässä tapauksessa huomioon?

Jatkuva teknologinen kehitys ja mahdollisuus hajautetusta globaalista taloudesta, joka toimii reaaliajassa hyödyntäen kvanttiteknologiaa, tekoälyä ja koneoppimista yhdessä blockchain-teknologian kanssa, johtavat pian "Lex Cryptographian" kehittämiseen, koska koodipohjaiset järjestelmät näyttävät olla sopivin tapa edetä lain säätämiseksi tehokkaasti tässä uudessa ympäristössä. Tämä ei kuitenkaan olisi helppo tehtävä poliitikoille, päättäjille ja koko yhteiskunnalle.

Kriittisiin kysymyksiin olisi vastattava kooditasolla navigoitaessa "Lex Cryptographia" -tilassa: Mitä tällainen järjestelmä ohjelmoidaan tekemään? Millaisia ​​tietoja se vastaanottaa ja tarkistaa ja miten? Kuinka usein? Miten verkoston ylläpitäjät palkitaan ponnisteluistaan? Kuka takaa, että järjestelmä toimisi suunnitellusti, kun sääntö leivotaan tällaisen järjestelmän arkkitehtuuriin?

"Lex Cryptographian" mahdollisuus edellyttää, että laajennamme ymmärrystämme siitä, mikä olisi tässä tapauksessa "hyvä sääntely". Ja tämä on haaste jokaiselle lainkäyttöalueelle maailmassa. Sanoisin, että tie eteenpäin olisi hyödyntää jälleen "hiekkalaatikkoa" - kuten teimme DLT Pilot -järjestelmän kanssa ja luoda vankka mutta ketterä tila, jonka avulla sekä innovaattorit että sääntelijät voivat jakaa tietoa ja hankkia tarvittavaa tulevaa lainsäädäntökehystä varten.

Tämä artikkeli ei sisällä sijoitusneuvoja tai suosituksia. Jokaiseen sijoitus- ja kaupankäyntiliikkeeseen liittyy riski, ja lukijoiden tulisi tehdä oma tutkimustaan ​​tehdessään päätöstä.

Tässä ilmaistut näkemykset, ajatukset ja mielipiteet ovat yksin kirjoittajien kirjoittamia, eivätkä välttämättä heijasta tai edusta Cointelegraphin näkemyksiä ja mielipiteitä.