Miksi sijoittajat tarvitsevat parempia yritysveroilmoituksia – Osa II

Osassa II tarkastelen yleisesti käytettyjä yritystekniikoita, joilla suojataan voittoja ulkomaisissa matalan veroparatiiseissa ja miksi ESG-sijoittaja saattaa haluta vaatia avoimempaa lainkäyttövaltaa lainkäyttöaluekohtaisesti. Ehdotan alustavaa roolimallia siitä, miltä tällaisten tietojen pitäisi näyttää.

Veroturvakeskukset ulkomailla

Ulkomaisten turvakotien verohuijaukset tulevat yleensä ilmi vasta kongressin kuulemistilaisuuksissa tai häiritsevässä tapahtumassa, kuten Paratiisin paperi hakkerointi tapahtuu. Yrityksen 10-K:n veroalaviitteen kautta voi harvoin, jos koskaan, löytää verojuttuja.

Löysin ulkomaisiin verosuojaihin liittyviä kongressin kuulemistilaisuuksia marraskuu 1999 ja marraskuu 2003 huhtikuu 2005ja marraskuu 2012. Yhtiöveron väärinkäytökset, jotka tulivat ilmi enimmäkseen tällaisten kuulemisten, kongressin tutkimuksen ja hakkeroinnin vuoksi, ovat:

· Applen veronkiertopyrkimykset New York Timesin mukaan se siirsi vähintään 74 miljardia dollaria Internal Revenue Servicen ulottuvilta vuosina 2009–2012.

· Nike on raportoitu siirtäneen huomattavia voittoja nollaverottaiselle Bermudalle. Käytetty mekanismi on melko yleinen yhdysvaltalaisten monikansallisten yritysten keskuudessa, joilla on jonkinlainen immateriaalioikeus. Nike rekisteröi logoonsa, brändeihinsä ja kenkämalleihinsa liittyvät IP-osoitteet Bermudialaisessa tytäryhtiössaan. Tämä tytäryhtiö veloittaa muualla maailmassa toimivilta Niken tytäryhtiöiltä "siirtohintoja" tämän IP:n käytöstä, jolloin Nike voi itse asiassa maksaa vähemmän veroja maissa, joissa se myy tuotteitaan, ja kerätä voittoja nollaverottomaan Bermudan-tytäryritykseensä.

Koska Niken logolla ja brändäyksellä ei ole likvidejä markkinoita, kukaan ei todellakaan tiedä, mikä siirtohinta on sopiva, jotta ulkomaiset tytäryhtiöt voivat maksaa oikeudenmukaisesti korvauksen Bermudan tytäryhtiölle, jolla on IP. Näin ollen voidaan odottaa, että Nike Bermuda veloittaa siirtohinnan alueen korkeammasta päästä. Tämän lisäksi markkinoinnin ja brändäyksen IP luotiin varmasti täällä Yhdysvalloissa, koska Bermudan tytäryhtiö ei todennäköisesti työllistä Niken Niken huippumarkkinointipäälliköitä. Veikkaan, että Nikelle mainoskampanjoita suunnitteleva mainostoimisto ei myöskään sijaitse Bermudalla.

· Googlen "Dutch Sandwich”-järjestely auttaa yritystä välttämään jopa Irlannin, merentakaisen veroparatiisin, perimät alhaiset verot. Tämä alkaa tavanomaisesta strategiasta, jonka mukaan IP jätetään Irlantiin ja siten kerätään tuloja tuohon alhaisen verotuksen tytäryhtiöön. Irlannin lähdeveron minimoimiseksi Googlen Dublinin yksikön maksut eivät mene suoraan Bermudalle. Sen sijaan ne ohjataan Alankomaihin, koska Irlannin verolainsäädäntö vapauttaa tietyt rojaltit muissa EU:n jäsenvaltioissa oleville yrityksille. Maksut menevät ensin hollantilaiselle yksikölle, Google Netherlands Holdings BV:lle, joka maksaa lähes kaikki perinteistään Bermuda-yhteisölle. Hollannin tytäryhtiöllä ei ole selvästikään työntekijöitä!

· Kaksi muuta yleisesti käytettyä tekniikkaa ovat velkojen ja ansioiden riisuminen. Ajatuksena on lainata enemmän korkean verotuksen alueella ja vähemmän alhaisen verotuksen alueella. Siten voitot voidaan siirtää korkean verotuksen järjestelmästä alhaisen verotuksen järjestelmään. Tähän liittyvä käytäntö on ansiotulojen vähentäminen, jossa ulkomainen emoyhtiö voi lainata yhdysvaltalaiselle tytäryhtiölleen. Vaihtoehtoisesti etuyhteydetön ulkomainen lainanottaja, joka ei ole veronalainen Yhdysvaltain korkotuloista, voi lainata yhdysvaltalaiselle yritykselle. Näin ollen korkokulut kirjataan korkean verotuksen Yhdysvalloissa lainkäyttöalueella, kun taas korkotulot kerätään alhaisen verotuksen ulkomailla.

· Toinen yleisesti käytetty tekniikka on "valintaruutu".. Yhdysvaltalaisen emoyhtiön alhaisen verotuksen maassa sijaitseva tytäryhtiö voi lainata korkean verotuksen maassa sijaitsevalle tytäryhtiölleen korkovähennyskelpoisina Yhdysvaltain verotuksessa, koska korkean verotuksen maa tunnustaa yrityksen erilliseksi yhtiöksi. Normaalisti alhaisen verotuksen maassa sijaitsevan tytäryhtiön saamia korkoja pidettäisiin passiivisina tai tuloina, joihin sovelletaan Yhdysvaltain nykyistä veroa.

Check-the-box-sääntöjen mukaan korkean verotuksen yritys voi kuitenkin jättää huomiotta erillisenä kokonaisuutena kirjaimellisesti "valintaruudun" lomakkeessa. Näin ollen Yhdysvaltojen näkökulmasta korkotuloa ei maksettaisi, koska nämä kaksi ovat sama kokonaisuus. A Kongressin tutkimuspaperi ehdottaa, että check-the-boxilla ja vastaavilla hybridikokonaisuuksilla voidaan välttää muunlaisia ​​tuloja, esimerkiksi sopimusvalmistusjärjestelyistä.

· AT ristiinhyväksyttävä lähestymistapa voi myös auttaa yhdysvaltalaista yritystä leikkaamaan veroja. Yhdysvaltoihin saadut tulot alhaisen verotuksen maasta voivat välttyä veroilta ristiinhyvityksen vuoksi: ylimääräisten ulkomaisten verojen käyttäminen yhdellä lainkäyttöalueella tai tietyntyyppisistä tuloista kompensoimaan Yhdysvaltojen veroja, jotka olisi maksettava muista tuloista.

Yllämainituista yrityksistä 10-K:n tarkka lukeminen jättää valistuneen sijoittajan melko tietämättömäksi yrityksen tällaisten veronkiertostrategioiden todellisesta toteuttamisesta.

Olen jopa kuullut kollegoilta, että sijoittajien on parempi olla tietämättä sellaisista järjestelmistä, sillä toimitusjohtajan ja hallituksen tehtävänä on minimoida maksetut verot ja siten maksimoida nettotulot. Minusta tämä vastalause on outo. Niin kauan kuin tiedot auttavat perillä olevaa sijoittajaa ennustamaan tulevia kassavirtoja verojen jälkeen tai tuloja verojen jälkeen tai näihin tuleviin verojen jälkeisiin kassavirtoihin ja tuloihin liittyvää epävarmuutta, ehdotan, että sijoittajalla on oikeus tietää. Jos ei muuta, välttääksemme otsikon riskin joutua noloiksi lehdistön tai tällaisia ​​huijauksia jäljittävän kansalaisjärjestön (kansalaisjärjestön) taholta. ESG-sijoittajan kannalta paras ESG, jonka yhdysvaltalainen yritys voi tehdä, on maksaa kohtuullisen osuutensa veroista.

Entä jos jotain voidaan/pitäisi tehdä/on tehty?

Julkaise julkiset yhtiöveroilmoitukset

Suuri osa tästä käsien vääntämisestä voidaan käsitellä suhteellisen helposti, jos julkiset yhtiöt julkaista veroilmoituksensa tai jos kongressi tai muut sääntelijät pakottaisivat julkiset yhtiöt tekemään niin, kuten olen väittänyt aiemmin. Tämä on erityisen tärkeää, koska sijoittaja ei tiedä juuri mitään verosuunnittelustrategioista, joita monikansalliset yritykset käyttävät voittojen oravaan ulkomaisissa veroparatiiseissa.

Esimerkiksi Ford paljastaa, että "31. joulukuuta 2021 16.7 miljardia dollaria Yhdysvaltojen ulkopuolisista tuloista katsotaan toistaiseksi uudelleensijoitetuksi Yhdysvaltojen ulkopuolisiin toimintoihin, joista ei ole esitetty laskennallisia veroja." Pohjimmiltaan 16.7 miljardia dollaria on piilotettu ulkomaille, eikä Fordin verokulunumero sisällä mahdollisia tulevia verovelkoja, jotka on maksettava IRS:lle (Internal Revenue Service), jos tällaiset voitot tuodaan takaisin Yhdysvaltoihin. Ei myöskään ole selvää, mitä luetelluista tekniikoista (siirtohinnoittelu, IP alhaisissa veroparatiiseissa, check-box-varaus tai velkojen tai tulojen poistaminen, ristiinhyvitys tai jokin muu tekniikka) Ford käytti.

Tarkemmat GAAP-tiedot

Kompromissi on pyytää parempia veroilmoituksia tulojen, kulujen, korkojen ja siten verojen seuraamiseksi useilla maantieteellisillä lainkäyttöalueilla. GRI (Global Reporting Initiative) on ehdottanut seuraavia tietoja. minä uskon tuo setti on loistava lähtökohta keskustelulle mahdollisesta sääntöjen laatimisesta.

Erityisesti GRI:n asiakirjan kohdassa 207-4 ehdotetaan seuraavia tietoja:

a. Kaikki verotusalueet kun organisaation tilintarkastettuun konsolidoituun tilinpäätökseen tai julkiseen rekisteriin tallennettuihin taloudellisiin tietoihin sisältyvät yhteisöt ovat verotuksellisesti kotimaisia.

b. Jokaisen tiedotteessa 207-4-a raportoidulle verotukselliselle lainkäyttöalueelle:

· Kotimaisten yhteisöjen nimet;

· Organisaation ensisijaiset toiminnot;

· Työntekijöiden lukumäärä ja tämän määrän laskentaperuste;

· Kolmannen osapuolen myynnistä saadut tulot;

· Tulot konsernin sisäisistä liiketoimista muiden verolainkäyttöalueiden kanssa;

· Voitto/tappio ennen veroja;

· Muut aineelliset hyödykkeet kuin rahavarat;

· Kassaperusteisesti maksettu yritystulovero;

· Voitosta/tappiosta kertynyt yhtiövero;

· Syyt voitosta/tappiosta kertyvän yhteisöveron ja erääntyvän veron erolle, jos voittoon/tappioon ennen veroja sovelletaan lakisääteistä verokantaa.

Lisäksi yhtiö raportoi jokaisesta tiedotteessa 207-4-a raportoidusta veroalueesta:

· Työntekijöiden kokonaispalkka;

· Työntekijöiden puolesta pidätetyt ja maksetut verot;

· Asiakkailta veroviranomaisen puolesta kerätyt verot;

· Toimialaan liittyvät ja muut verot tai maksut hallituksille;

· Merkittävät epävarmat veroasemat;

· Verotusalueen yksiköiden hallussa olevan yrityksen sisäisen velan saldo ja velalle maksetun koron laskentaperuste.

GRI-standardi on erinomainen alku, mutta lisätyötä on tehtävä näiden tiedonantovaatimusten muuttamiseksi tai laajentamiseksi, jotta voidaan puuttua tiettyihin Yhdysvaltain verolakien mukaisiin veronkiertojärjestelmiin.

EU:n maakohtainen raportointi

- EU:n uudet säännöt Vaatii pian monikansallisia yrityksiä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on 750 miljoonaa euroa, raportoimaan joko siitä, ovatko ne EU:ssa emoyhtiöitä tai onko niillä muuten tietyn kokoisia tytäryhtiöitä tai sivukonttoreita EU:ssa. Sääntö saa ansaan useita yhdysvaltalaisia ​​monikansallisia yrityksiä, joilla on suuria EU-operaatioita.

Raportti vaatii tietoja kaikista konsernin jäsenistä (eli EU:n ulkopuoliset jäsenet mukaan lukien) seitsemällä avainalueella: lyhyt kuvaus toiminnasta, työntekijöiden lukumäärä, liikevaihto (mukaan lukien lähipiiriliikevaihto), voitto tai tappio ennen veroja, verot kertyneet ja maksetut tulot ja lopuksi kertyneet tulot. Siltä osin kuin raportoitujen kertyneiden ja maksettujen tuloverojen välillä on olennaisia ​​eroja, raportti voi sisältää yleisen selostuksen, joka selittää nämä erot.

Päällisin puolin EU-vaatimus näyttää löysemmältä kuin edellisessä kappaleessa käsitelty GRI-taulukko, mutta EU-rakenteen etuna on se, että se on jo laki yhdysvaltalaisten monikansallisten yritysten EU-tytäryhtiöiden osalta. Marcel Olbert London Business Schoolista huomauttaa, että maakohtainen raportointi auttaa käyttäjiä havaitsemaan tapaukset, joissa kannattavuus ennen veroja on paljon korkeampi (työntekijöiden mukaan tai prosentteina liikevaihdosta) erityisesti veroparatiiseissa, kuten Hongkongissa, Luxemburgissa ja Caymansaarilla verrattuna suurilla valtamarkkinoilla, kuten Saksassa, Isossa-Britanniassa, Isossa-Britanniassa tai Yhdysvalloissa.

Vaikka olen samaa mieltä Marcelin kanssa, näen EU:n maakohtaisessa raportointiehdotuksessa ainakin kolme rajoitusta. Ensinnäkin en ole varma, että maakohtainen ehdotus antaa sijoittajille ja käyttäjille mahdollisuuden tunnistaa selkeästi siirtohinnoittelun juonit. Tämä johtuu osittain siitä, että yritysten on esitettävä kirjanpitotulot maakohtaisen veroilmoituksen sijaan, mikä on edelleen luottamuksellista tietoa.

Toiseksi EU:n raportointirakenteessa luottaminen tulokseen ennen veroja hämärtää oikeutetut korkokulut yritysten välisistä korkokuluista, jotka voivat olla veroharjoituksia. Lisäksi kirjanpitotulo ennen veroja sisältää yleensä useita kertaluonteisia kuluja tai voittoja tai tuloja, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä siirtohinnoittelun kanssa.

Kolmanneksi EU:ssa on edelleen vaikeaa verrata korkojen täsmäytystaulukkoa ja laskennallisten verosaamisten ja -velkojen tilien liikkeitä maakohtaisiin tietoihin. Toisin sanoen GAAP-tilinpäätökseen kuulumattomiin verotileihin heijastuvat verohukat ovat edelleen näkymättömiä EU:n järjestelmässä.

Ainoa todellinen vastaus tähän ongelmaan on pyytää julkisia yrityksiä julkaisemaan veroilmoituksensa. EU-maittainen raportointi on hyvä alku ja GRI:n malli on parempi kuin maa- ja maaraportointi.

Yhteenvetona toivon, että olen vakuuttanut teidät siitä, että tarvitsemme paljon parempia yritysveroihin liittyviä ilmoituksia verrattuna siihen, mitä meillä on tänään. Tietoinen sijoittaja haluaisi jonkin verran selkeyttä voidakseen ennustaa kestävän efektiivisen verokannan, jotta hän voi ennustaa tulevaisuuden kassavirtoja verojen jälkeen ja verojen jälkeen. ESG-sijoittaja saattaa haluta yksityiskohtaisempia lainkäyttöalueita koskevia tietoja voidakseen arvioida yhdysvaltalaisten yritysten, erityisesti monikansallisten yritysten, harjoittaman verosuojan tarkan luonteen.

Kuten luokassa sanon, paras ESG, jonka yritys voi tehdä, on maksaa oikeudenmukainen osuutensa veroista!