Miksi kaikki meteli Pohjois-Irlannin kaupasta?

Tämän viikonlopun uutiset viittaavat siihen, että Britannian pääministeri Rishi Sunak on lähellä sopimuksen solmimista Euroopan unionin kanssa kuinka hallita kauppaa Irlannin tasavallan rajan yli.

Historia osoittaa, miksi viimeinen asia, jonka joko Irlanti (EU:n sisällä) tai Iso-Britannia (EU:n ulkopuolella) haluaa, on perinteinen raja tullitarkastuksineen ja passintarkastukseineen. Molempien osapuolten taistelevat ryhmittymät aiheuttivat sekasortoa vuosikymmeniä, mikä johti monien ihmisten kuolemaan Pohjois-Irlannissa sekä Manner-Britanniassa.

Selvää on, että skenaariota ei pitäisi toistaa. Mutta niin kutsuttu kova raja voi käynnistää uudelleen militaristisen kampanjan maakunnassa yli kaksi vuosikymmentä kestäneen suhteellisen rauhan jälkeen pitkäperjantain sopimuksen jälkeen.

Tämä on pitkälti syy siihen, miksi neuvottelut ovat edenneet raskaasti. Britannian ja Irlannin panokset rauhan säilyttämisessä ovat korkeat.

Rauhanpanokset eivät ole EU:n byrokraateille niin tärkeä asia. Ne näyttävät keskittyvän enemmän noudattamiseen sen itsensä vuoksi ja ehkä jonkin verran tulojen keräämistä EU:hun suuntautuvasta tuonnista.

Kyseiset tulot ovat kuitenkin pieniä EU:n kaltaiselle suurelle blokille. Se johtuu siitä, että Pohjois-Irlannin talous on pieni.

Seurauksena on, että Pohjois-Irlannin kauppa Irlannin kanssa yhteensä vain 5.2 miljardia puntaa (noin 6 miljardia dollaria) ja muulle EU:lle 2.6 miljardia puntaa.

Kaiken kaikkiaan EU:n tariffitulot jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Keskimääräinen kaupan painotettu tuontitulli ryhmittymään oli vain 1.48 % vuonna 2020. Tämä tarkoittaisi, että EU kerää vain 115 miljoonaa puntaa. Koulutettu veikkaukseni on, että he keräisivät melkein yhtä paljon, jos viejiltä pyydettäisiin ilmoitusta.

Joka tapauksessa nämä ovat pieniä lukuja. Joten on ihme, miksi EU vaivautuisi panemaan täytäntöön mitään muuta kuin itsesäännöstelyjärjestelmää, jota ajoittain tarkastetaan.

Ei ole järkeä, miksi EU ei vain anna sen olla ja anna rajan olla auki lisäämättä byrokratiaa siihen, mikä todennäköisesti on minimaalista kauppaa NI:n ja Irlannin rajan yli.

Ehkä sen hallinta tai kenties sen rangaista Britanniaa äänestäjiensä toiveiden noudattamisesta. Olipa syy mikä hyvänsä, se tuntuu turhalta, kun vähemmän kaupparajoituksia olisi hyötyä sekä EU:lle että Pohjois-Irlannille.