Mitä seuraavaksi strategiselle öljyreserville?

Hallinto on vapauttanut lähes 200 miljoonaa tynnyriä öljyä Strategic Petroleum Reserve -varannosta ja oletettavasti täyttää sen myöhemmin. Toivottavasti se tekee niin sen jälkeen, kun hinnat ovat laskeneet (kyllä, hinnat laskevat joskus), mutta kysymys siitä, kuinka paljon varannon pitäisi olla tarkalleen, on pitkään ollut kiistanalainen asia, varsinkin nyt, kun Yhdysvallat tuo vain vähän tai ei ollenkaan öljyä (net , ei brutto), osittain sen tarkoituksen epävarmuuden vuoksi.

Kun se perustettiin 1970-luvun lopulla, Yhdysvaltain armeija painosti sitä varmistamaan, että SPR:llä olisi aina riittävästi öljyä USA:n joukkojen toimittamiseen maasodan aikana Euroopassa, sillä uskottiin, että Neuvostoliiton sukellusveneet estäisivät toimitukset Lähi-idästä. Tietenkin tarvittava määrä riippui vahvasti oletuksista tällaisen konfliktin pituudesta, vaikka nyt voitaisiin antaa anteeksi se, että luuli sen olevan hobbesilaista: ilkeää, raakaa ja lyhyttä. (Toisin kuin Leviatan, joka on ilkeää, raakaa ja pitkää.)

Pelättiin myös, että SPR:n pudottaminen kokonaan tai sodan aikaiselle vähimmäisvarantotasolle lisäisi haavoittuvuutta uusille öljyn toimitushäiriöille ja nostaisi siten hinnat huimasti – turvallisuuspreemio. Tällainen pelko ei ollut aiheeton, kun otetaan huomioon 1980-luvun alussa vallinnut käsitys, että Iranin hallituksen kannustama islamilainen fundamentalismi voisi kaataa muita öljyä tuottavia hallituksia tai ainakin aiheuttaa tarpeeksi levottomuutta vaikuttaakseen öljyntuotantoon. Vaikka nämä pelot osoittautuivat liiallisiksi (ainoastaan ​​Irakin hallitus on muuttunut sen jälkeen, eivät islamilaiset fundamentalistit), globaalien öljyntuottajien, mukaan lukien Persianlahden ulkopuolella, tulevaa vakautta ei voida ennustaa. Jopa USA:n öljyntuotanto on kuitenkin poliittisen puuttumisen kohteena.

Mahdollisuus, että US SPR olisi melkein tyhjennetty ja sen jälkeen tapahtuisi uusi toimitushäiriö, on huolestuttava, mutta tarkoittaako öljyn tuonnin ja usein nettoviennin alhaisempi taso sitä, ettei SPR:ää tarvitse täyttää aikaisemmalle tasolle? Mikä tuo meidät takaisin kysymykseen SPR:n tarkoituksesta: menetetyn tuonnin korvaamisesta, toimitusten takaamisesta Yhdysvaltain jalostamille tai maailmanlaajuisten öljymarkkinoiden vakauttamiseksi?

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, SPR:n koko USA:n öljynkulutuksen ja/tai jalostamoiden päivinä mitattuna on pysynyt melko vakiona useiden vuosikymmenien ajan, ja kysyntä on vähentynyt hieman vuoden 2000 jälkeisen hintojen nousun jälkeen. Vaikka "vain" 30–50 päivän tuen tarjoaminen saattaa tuntua niukalta, se olettaa, että SPR korvaisi kaikki Yhdysvaltojen jalostamoiden panokset tai kulutuksen, mikä on uskomatonta. Ei ole olemassa skenaariota, jossa suurin osa Yhdysvaltojen öljyntuotannosta menisi vientiin tai ohjattaisiin esimerkiksi armeijalle, jolloin se ei olisi kuluttajien saatavilla. Koska Yhdysvallat ei enää tuo merkittäviä määriä öljyä, tarkoittaako se, että SPR on tarpeeton?

Sen tavoitteeksi on luultavasti tullut maailmanlaajuisten öljymarkkinoiden tukeminen; ei tietenkään ole tehnyt niin viime aikoina. Öljyn nettotuonti Yhdysvaltoihin on viime aikoina ollut negatiivinen, eli öljyä viedään, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. On selvää, että SPR:n vapauttaminen lisäsi vientiä – mikä vastaa noin 75 prosenttia Yhdysvaltojen viennistä. Tämä tarkoittaa, että SPR:n julkaisu tasapainotti globaaleja öljymarkkinoita eikä täyttänyt tiukasti Yhdysvaltain öljytankkeja.

Tämän ei ole tarkoitus tukea kritiikkiä America Firstersiltä, ​​joiden mielestä öljy olisi pitänyt säilyttää kotona, tai liberaaleilta poliitikoilta, jotka puoltavat vientikieltoa alentaakseen kotimaisia ​​hintoja. Valitettavasti kasvava taloudellinen nationalismi on nähnyt yrityksiä hallita kaiken kauppaa rokotuksista sipuliin, tyypillisesti kotimaisten kuluttajien hyödyksi. Tämä on historiallisesti merkinnyt taloudellista tehottomuutta ja tappioita, vaikka jotkut ryhmät hyötyisivätkin lyhyellä aikavälillä. Alempien hintojen pakottaminen merkitsee enemmän kulutusta ja vähemmän tuotantoa, mikä ei ole resepti tasapainoisille markkinoille, olipa kyseessä asuminen, öljy tai sipuli.

Mutta pitäisikö SPR:ää käyttää tasapainottamaan globaaleja markkinoita? Suuri osa 1970-luvun tutkimuksesta havaitsi mahdollisen vapaamatkustaja-ongelman, toisin sanoen Yhdysvallat käyttäisi rahaa suojellakseen Yhdysvaltojen lisäksi myös maailmantaloutta. Tämä vaikuttaa varmasti epäoikeudenmukaiselta ja oli sama kuin presidentti Trumpin valitukset siitä, että Naton jäsenet eivät ota osuuttaan liiton puolustuksesta. Epäilemättä saudit ovat yhtä tyytymättömiä siitä, että he kantavat usein öljymarkkinoiden vakauttamisen taakkaa, kun taas muut OPEC-jäsenet noudattavat kiintiöitään enimmäkseen rikkoessaan.

Alla olevassa kuvassa näkyy julkistuksia useista OECD:n valtion osakkeista viime vuosineljänneksiltä, ​​ja Yhdysvallat hallitsee selvästi, vaikka kysyntätasoon oikaistuna Japani ja Korea ovat antaneet merkittävän panoksen. Ei ole yllättävää, että Euroopan ponnistelut ovat olleet vähäisiä, mutta vapaamatkustus onnistuu usein, koska ratsastajat tietävät, että myös hallitseva pelaaja hyötyy ja päättää toimia myös ilman heidän tukeaan.

Mutta minne nyt? Bidenin hallinnon suunnitelma aloittaa SPR:n uudelleentäyttö, kun hinnat laskevat tavoitetasolle, tarkoittaa, että sitä käytetään nyt enemmän hintojen manipulointiin kuin energiavarmuuden tarjoamiseen. Vaikka monet, mukaan lukien minä, uskovat OPEC+:n erehtyneen salliessaan maailmanlaajuisten varastojen pudota yhtä alas kuin he laskivat, nostaen hinnat kestämättömälle tasolle (IMHO), pitäen strategisia varantoja välineenä painostaa OPECia lisäämään tuotantoa – tai rankaisemalla niitä siitä, että he eivät tehneet niin. -on liukas rinne. Ja vaikka IEA ja OPEC tapaavat säännöllisesti keskustellakseen yhteistyöstä, pyrkimykset päättää molempia osapuolia tyydyttävästä öljyn hinnasta ovat aina olleet vaikeasti saavutettavissa ilmeisestä syystä, että niillä on erilaiset tavoitteet.

IEA:n ei todellakaan pitäisi joutua tilanteeseen, jossa se yrittää kompensoida OPECin tuotantoleikkauksia, osittain siksi, että se häviäisi melkein varmasti tällaisen kilpailun. OECD:n valtion öljyvarastot eivät voineet tukea 3 mb/d nostoa vuodeksi, kun taas OPEC yksin (pois lukien +-jäsenet) leikkasi tuotantoaan yli 4 mb/d vuonna 2020. Toisaalta OECD:llä ei ole ollut juurikaan menestystä. vakuuttaa OPEC+:n jäsenet nostamaan ennalta suunniteltuja kiintiöitä kaudella 2021/22, kun markkinat kiristyivät odottamatta.

Ottaen huomioon OPEC+:n viimeaikainen yhteistyö ja joustavuus, näyttää siltä, ​​että niitä palvelisi paremmin, jos ne osoittaisivat suurempaa halukkuutta tarkistaa kiintiöitä ylöspäin markkinoiden kiristyessä, kuten viime vuonna, jolloin IEA:n ei tarvitsisi harkita strategisten reservien käyttöä. hinnan maltillisuudelle. Tämä ei olisi helppo tehtävä, mutta siihen kannattaa pyrkiä, ja Bidenin hallinto saattaa rohkaista sitä täyttämällä SPR:n, kun hinnat putoavat "kohtuullisille" tasoille. Tietysti järkevää, koska se on erittäin subjektiivinen.