Tarvitsemme keskustelua ja yhteyttä

USA:lla on edessään kaupan paradoksi. Toisaalta tarvitsemme julkista keskustelua kaupasta. Meidän on ymmärrettävä, kuinka muodostaa konsensus, joka mahdollistaa eteenpäin liikkeen. Mutta toisaalta pelkkä maininta kauppapolitiikasta voi pysäyttää keskustelun Washingtonissa. Melkein kuin nostaisi esille aiheen koulunkäynnin keskeyttäneestä omapäisestä sukulaisesta tai toisesta kaverista, joka näyttää joutuneen vaikeuksiin verohallinnon kanssa, kun kauppapolitiikan aihe mainitaan, kohteliaasti huoneessa olevat ihmiset tyhjentävät kurkkuaan tai tuijottaa kenkiään tai mumisia: "Häpeä kyllä, mutta mitä voi tehdä?"

Tämä herättää minussa myötätuntoa Bidenin hallinnon ruokahaluttomuuden suhteen kauppa-aloitteisiin. Aina kun politiikalla on lyhyen aikavälin kustannuksia ja pitkän aikavälin voittoja, se on vaikea myydä, vaikka nämä voitot ovat huomattavasti suuremmat kuin kustannukset. Jos hyödyt ovat hajanaisia ​​ja kustannukset ovat tietylle toimialalle tai yritykselle ominaisia, pienemmän puolueen ääni voi hallita keskustelua. Ja Donald Trump oli mestari kuvaamaan kauppaa pahaenteisillä termeillä: kauppa ei ole win-win, hän väitti, vaan mekanismi, jonka kautta pahantahtoiset maat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltoja, perustuen yhdistelmään heidän sivistyneisyytensä ja Yhdysvaltojen typeryytensä. Kuka Bidenin hallinnosta haluaisi kuluttaa kallisarvoista poliittista pääomaansa kumotakseen tämän hölynpölyn?

Joten kun muut poliittiset tavoitteet katsotaan painavammiksi, julkishallinnon inertia ja entisen presidentin kuollut käsi asettaa parametrit kauppakeskustelulle, voimme kaikki yhtä hyvin tuijottaa kenkiämme ja mutistaa. Harmi kyllä, mutta mitä sille voi tehdä?

Argumentin toisella puolella löydät vahvan julkisen konsensuksen kaupasta 61 % amerikkalaisista näkee sen mahdollisuutena kasvulle. Muu maailma jatkaa eteenpäin erilaisten kauppajärjestelyjen kanssa, joista ainakin yhden (Tynnenmeren kumppanuuden) Yhdysvallat auttoi luomaan ja sitten poistui niistä. Kaupallista riistoa siis todellakin tapahtuu, vain se on muiden maiden hyväksikäyttöä Yhdysvaltojen käynnistämien kauppa-aloitteiden avulla. Menimme uimaan, ja he varastivat vaatteemme.

Ellemme halua pitää kauppapolitiikkaamme jäädytettynä ikuisesti, jonkun on saatava keskustelu kauppaan liittyvistä eduista. Sen ei tarvitse olla suuri painopistealue, mutta kokonaan vaikeneminen kaupasta merkitsisi koko aiheen luovuttamista protektionistien käsiin. Jopa aikakaudella, jossa ruokahalu on rajallinen, ei voisi olla esimerkiksi kuukausittaista puhetta USTR (Yhdysvaltain kauppaedustaja) tai Kauppasihteeri kansainvälisten markkinoiden avaamisen tärkeydestä kauppasopimusten avulla?

Keskustelun lisäksi tarvitsemme yhteyden. Yksi viestinnän kauppapolitiikan keskeisistä oppitunneista on, että tukea on rakennettava yhdistämällä kauppa muihin asioihin. Pelkät taloudelliset argumentit eivät kestä päivää. Suhteellisen edun lakia ei tarvitse tarkistaa. Ei mitään järkeä jakaa kerättyjä teoksia David Ricardo. Meidän on yhdistettävä kauppa kaupan ulkopuolisiin etuihin.

Alueellisen vakauden halu auttoi tukemaan NAFTAa (North American Free Trade Agreement). Poliittiset ystävyyssuhteet Israelin, Jordanian ja Bahrainin kanssa auttoivat edistämään kauppaa sopimuksiin näiden maiden kanssa. Turvallisuussuhteiden tarve Korean ja Australian kanssa sai aikaan sopimukset näiden maiden kanssa. Huoli Neuvostoliiton seikkailusta Nicaraguassa ja muualla ohjasi Keski-Amerikan vapaakauppasopimusta. Joten mitä ei-taloudellisia perusteita voisi olla tänään kaupan parantamisen puolesta? Haluan ehdottaa muutamia:

Terveys. Yhdysvallat voisi tukea tullien yksipuolista poistamista terveys-, lääketieteellinen ja lääketieteen teknologian tuotteilta. [Paljastus: Toimin lääketieteen teknologiayrityksen hallituksessa.] Nykyisen äidinmaidonkorvikepulan pitäisi muistuttaa meitä hinnasta, jonka maksamme terveyteen liittyvistä pulasta, ja kilpailun arvosta tällä alueella.

Vihreä. Miksei samassa hengessä käydä kauppaa vapaasti puhtaiden energiatuotteiden kanssa? Jotkut nostavat esiin kiinalaisen vallanpitävyyden tällä alueella, kun otetaan huomioon niiden vahvuus piilevyjen valmistuksessa, mutta ehdotan tullien poistamista enkä polkumyynnin tai muun markkinattoman toiminnan laillistamista.

Iso-Britannia, Ukraina, Taiwan. Yhdysvaltojen pitäisi voida tehdä vapaakauppasopimus Britannian kanssa, koska se on kehittynyt talous, joten emme näe työpaikkojen siirtymistä. Yhdysvaltojen ja Ukrainan välinen vapaakauppasopimus olisi enemmän poliittinen signaali kuin taloudellinen aloite, koska Ukrainan talous on alle 1 % Yhdysvaltojen koosta., mutta miksi ei auta Ukrainaa auttamalla sen taloutta kilpailemaan ja auta Yhdysvaltain taloutta pääsemään uusille markkinoille? Samaan tapaan Taiwan on pienet markkinat joka on paineen alaisena ja toivoisi paremmat yhteydet Yhdysvaltoihin.

Digitaalinen. Digitaalisten kauppasopimusten pitäisi olla helpommin saavutettavissa, koska yhdysvaltalaiset yritykset hallitsevat yleensä ja tällä alalla on vähän vanhoja tai kilpailukyvyttömiä yrityksiä.

Lopetetaan mutiseminen ja kengiemme tuijottaminen ja keskustellaan vakavasti. Yhdistäkää kauppa muihin asioihin vetovoiman laajentamiseksi. Ja katsotaanpa Yhdysvaltain taloutta tulevaisuuteen.