YK torjuu verilöylyjä maailman teillä

"Jos sanomme ihmisille, että heidän pitäisi kävellä ja pyöräillä, ja se ei ole turvallista, kuten monissa, monissa maissa ja kaupungeissa, lähetämme ihmisiä kuolemaan." -DR. Etienne Krug

Liikenneonnettomuudet vaativat vuosittain noin 1.3 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti – enemmän kuin kaksi joka minuutti, ja jopa 50 miljoonaa ihmistä loukkaantuu vakavasti. Auton keksimisen jälkeen yli 50 miljoonaa ihmistä on kuollut maailman teillä.

Inhimillisen kärsimyksen lisäksi onnettomuudet asettavat uhreille ja heidän perheilleen raskaan taloudellisen taakan loukkaantuneiden hoitokulujen ja kuolleiden tai vammaisten tuottavuuden menettämisen vuoksi. Maailman terveysjärjestö (WHO), Yhdistyneiden Kansakuntien johtava tieturvallisuusvirasto.

Tragediat menevät henkilökohtaista pidemmälle: niillä on vakava vaikutus kansantalouksiin.

Kiinnittääkseen huomiota kansanterveyskriisiin YK:n yleiskokouksen presidentin kanslia isännöi ensimmäistä kertaa Korkean tason kokous maailmanlaajuisesta liikenneturvallisuudesta YK:n päämajassa New Yorkissa 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta.

Etienne Krug, johtaja KENEN Department of Social Determinants of Health, puhui Forbesin kanssa kahdesta päivästä tapahtumaa varten turvallisuuden parantamiseksi kaikkialla maailmassa.

Dr. Krugin vastauksia muokattiin selkeyden ja pituuden vuoksi.

Forbes: Miksi liikenneturvallisuus vaatii niin korkeaa huomiota?

Tohtori Krug: Kaupunkimme ovat täynnä autopohjaista liikennejärjestelmäämme. Se aiheuttaa kuolemia, vammoja ja vammoja sekä saasteita ja liikenneruuhkia. Se ei ole kestävää. Meidän on siirryttävä kohti kestävämpää liikennettä. Mutta tehdäksemme sen meidän on tehtävä siitä turvallinen. Vanhempien tulee luottaa siihen, että he lähettävät lapsensa kouluun pyörällä, bussilla tai kävellen. Jos sanomme ihmisille, että heidän pitäisi kävellä ja pyöräillä, ja se ei ole turvallista, kuten monissa, monissa maissa ja kaupungeissa, lähetämme ihmisiä kuolemaan.

Liikenneturvallisuus ei ole uusi asia. Miksi tämä kokous järjestetään nyt?

Oli vahva tunne, että tätä tarvitaan. YK:n yleiskokouksen korkean tason kokouksessa ei ole monia terveysaiheita keskusteltu. On ollut HIV, ei-tarttuvia sairauksia, tuberkuloosia ja ehkä yksi tai kaksi muuta. Koska tämä on niin monialainen aihe, oli täysin järkevää järjestää korkean tason kokous. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun YK:n pääsihteeri saapui YK:n yleiskokouksen keskusteluun tieturvallisuudesta, mikä on tärkeä merkki sitoutumisesta ja tarvittavasta kiinnostuksesta.

Mikä oli päätavoite?

Tavoitteena oli saada korkein huomio kansallisella ja kaupunkitasolla. Se oli ensimmäinen kansainvälinen kokoontuminen Tukholman konferenssin jälkeen.Maailmanlaajuinen liikenneturvallisuusministerikonferenssi vuonna 2020), jossa oli valtava määrä energiaa ja mahtava fiilis, mutta menetimme siitä osan Covid-pandemian aikana. Tämä oli tilaisuus saada takaisin osa siitä huomiosta, energiasta ja vauhdista.

(Forbes: - Tukholman julistus, joukko suosituksia liikenneturvallisuuden parantamiseksi kaikkialla maailmassa, oli virallinen tulos Maailmanlaajuinen liikenneturvallisuusministerikonferenssi in Tukholmassa vuonna 2020.)

Miten kokous poikkesi muista menneisyydestä?

Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen korkean tason liikenneturvallisuutta käsittelevä kokous (virallinen YK-termi, joka tarkoittaa kaksipäiväistä tapahtumaa korkeimmalla mahdollisella hallintotasolla), jossa oli enemmän keskustelua, vuorovaikutusta, tietoisuuden lisäämistä ja sitoutumista kuin aiemmissa YK-kokouksissa, jotka yleensä kestää kaksi tuntia. Saimme virallisia lausuntoja lähes 80 jäsenmaasta, ja tilaisuuteen osallistui ministereitä hyvin eri puolilta maailmaa Argentiinasta Luxemburgiin ja Ruotsiin. Malesia oli siellä. Meillä oli myös pääpuheenvuoroja, täysistuntoja, paneelikeskusteluja ja monia sivutapahtumia, joten vuorovaikutusta oli paljon enemmän.

Miten luonnehtisit nykyistä kiinnostusta liikenneturvallisuuteen?

Se on ollut luonnollista edistystä lähes täydellisestä tietämättömyydestä aiheesta 20 vuotta sitten kansainvälisellä tasolla paljon korkeammalle huomion tasolle. Siitä lähtien YK:n kestävän kehityksen asialistalla on kaksi tavoitetta omistettu tieturvallisuudelle – ensimmäinen toimintavuosikymmen ja toinen toimintavuosikymmen – sekä oivallus, että menestyäkseen kansallisella tasolla tarvitaan hyvää koordinaatiota monien eri ministeriöiden välillä. : liikenne, terveys, koulutus ja rahoitus korkeimmalla hallintotasolla. Jos jätät liikenneturvallisuuden yhdelle ministeriölle, se ei useinkaan toimi, koska tarvitset kaikki muut hallituksen osat osallistumaan.

(Forbes: YK julisti kymmenen vuoden 2011-2020 ensimmäiseksi Liikenneturvallisuuden vuosikymmen, ja vuosina 2021–2030 toisena toiminnan vuosikymmentä. Molemmat loivat maailmanlaajuisen suunnitelman auttaa jäsenvaltioita vähentämään tiekuolemien ja vakavien vammojen määrää vähintään 50 prosentilla toteuttamalla toimenpiteitä, kuten parantamalla teiden, ajoneuvojen ja infrastruktuurin suunnittelua, parantamalla lakeja ja täytäntöönpanoa sekä tarjoamalla parempaa hätäapua.

Menikö kokous suunnitelmien mukaan?

Se ei ole ollut kitkaton prosessi, koska kansainvälinen poliittinen ilmapiiri on tällä hetkellä hyvin polarisoitunut. Sen vuoksi ei ole ihanteellinen aika neuvotella poliittisista julistuksista, joten olemme iloisia, että teimme. Pohjimmiltaan kansainvälinen yhteisö pääsi koolle ja sen perusteella, kuinka tärkeänä he halusivat antaa tälle aiheelle, he onnistuivat pääsemään sopimukseen, mikä sinänsä on saavutus nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä.

Mikä oli lopputulos?

Muodollinen tulos oli vahvan poliittisen julistuksen hyväksyminen. Meillä on täysi sopimus kaikilta jäsenvaltioilta toisesta toimintakymmenestä. Kysymys kuuluu, kuinka voimme muuttaa tämän maailmanlaajuisen tavoitteen kansallisiksi ja paikallisiksi toimiksi? Tämän saavuttamiseksi jokaisen maan on asetettava omat tavoitteensa ja kehitettävä oma suunnitelmansa määrittelemällä roolit ja vastuut hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin eri osissa sekä varattava erityisrahoitusta, jotta voimme jatkaa tästä eteenpäin. tavata ja muuttaa se todelliseksi teoksi.

Skeptiko sanoisi, että First Decade of Actionin tavoite, puolittaa tieliikennekuolemat vuodesta 2010 vuoteen 2020, ei toteutunut – kuolemantapausten määrä maailmanlaajuisesti kasvoi. Luuletko, että tällä aloitteella on vaikutusta?

Olen varma, että tulee. Meillä oli suhteellinen menestys ensimmäisessä Decade of Actionissa pysäyttämällä kasvu; meillä on nyt tasangolla kuolleiden määrä, vaikka väestö kasvaa maailmanlaajuisesti ja autoja on enemmän tiellä. Mutta se ei riitä, emmekä halua tyytyä vain tasangolle. Haluamme nähdä vakavan laskun.

Covid-kriisin jälkeen tämä oli tilaisuus nostaa liikenneturvallisuus takaisin valokeilaan. Maailmalla on monia monimutkaisia ​​ongelmia, mutta tämä on monimutkainen ongelma, johon tiedämme ratkaisut. Ei ole niin, että raapisimme päätämme selvittääksemme, kuinka tehdä tiemme turvallisempia. Tiedämme mitä pitää tehdä, mutta emme tee sitä. Se on poliittisen tahdon kysymys sanoa "okei, me toteutamme nämä ratkaisut". Tällainen kokous auttaa luomaan vauhtia, luomaan energiaa ja hedelmöittämään ideoita. Monet ministerit kuulivat muilta ministereiltä heidän tekemisistään, ja siellä oli monia sivukokouksia oppimista ja yhteistyötä varten. YK-kokoukset eivät tietenkään riitä. Niitä on seurattava valmiuksien kehittämisellä, taloudellisella tuella sekä jatkuvalla muistutuksella ja energisoinnilla. Mutta kyllä, sillä on vaikutusta.

Mainitsitte Kolumbian Bogotan, joka puolitti äskettäin tieliikennekuolemat kymmenen vuoden aikana. Miten kaupunki teki sen?

Yksi Tukholman julistuksen ja toiminnan vuosikymmenen tärkeistä suosituksista on siirtyminen autopohjaisesta liikennejärjestelmästä ihmiskeskeiseen ja turvallista kävellä, pyöräillä ja käyttää joukkoliikennettä. Bogota on ottanut askeleita tähän suuntaan kehittämällä vahvan joukkoliikennejärjestelmän.

Toinen tärkeä suositus näissä aloitteissa on, että yksityisellä sektorilla on aktiivisempi ja positiivisempi rooli. Sillä on suora vaikutus liikenneturvallisuuteen esimerkiksi autonvalmistajien, autolaitevalmistajien, alkoholiteollisuuden ja tiedotusvälineiden kautta. Myös yrityksillä voi olla aktiivinen rooli, erityisesti ne, joilla on suuri kalusto ja paljon työntekijöitä, joihin ne voivat vaikuttaa. Yksityinen sektori voi edistää liikenneturvallisuutta, mutta se ei tee sitä tarpeeksi. Yksityisen sektorin on aika nousta.

Bogotassa ponnisteluja johti julkinen sektori.

Mitä muita kohokohtia kokouksessa oli?

Kansalaisjärjestöt, myös uhreja edustavat, saivat vahvan tuen, joka esitti intohimoisia vetoomuksia, mikä on aina tunteellista, mutta myös motivoivaa. Nuorten läsnäolo oli erittäin vahvaa, ja he vaativat, että heidän panoksensa liikenneturvallisuuteen tunnustettaisiin ja että heidän roolinsa olisi entistä suurempi päätöksenteossa. Mielestäni se on erittäin tärkeää, koska liikenneonnettomuudet ovat yleisin nuorten aikuisten kuolinsyy. He ovat niitä, jotka todennäköisesti ohjaavat liikennemuotosiirtymää. Näen, että monet nuoret eivät halua omistaa autoa, mutta haluavat käyttää joukkoliikennettä ja pyöräillä ja kävelemään paljon enemmän, ja se mielestäni antaa sävyn tulevaisuudelle.

Sanoit, että maailman teillä kuolleiden määrän ratkaiseminen onnistuu kokonaisvaltaisesti. Voivatko yksittäiset ihmiset auttaa?

Meidän kaikkien tulee ajatella suurempaa hyvää ja olla tietoisia siitä, että käyttäytymisemme vaikuttaa sekä itseemme että muihin, ja käytöksellämme voimme pelastaa ihmishenkiä. Voimme myös olla roolimalleja nuoremmalle sukupolvelle ja miettiä kulkumuotojamme nähdäksemme, onko pyöräily, kävely tai joukkoliikenne vaihtoehto. Olemme kaikki tyytyväisiä positiivisiin tuloksiin, ja voimme yhdessä kääntää asian toisin. Tämä on alue, jolla voimme todella tehdä sen. Se on hallitusten käsissä, se on yksityisen sektorin käsissä, mutta se on myös omissa käsissämme.

Voit tarkastella tallennettuja osia kokous, lähetetään YK: n web-TV, Valitse tätä.