Vladimir Putin oli tarpeeksi röyhkeä hyökätäkseen Ukrainaan. Voisiko hän tuplata panoksensa leikkaamalla Venäjän maakaasun vientiä Ukrainan kannattajille Euroopassa? Ei siltä näytä tällä hetkellä.
Venäjän johtaja aloitti viimeisimmän katseensa länteen viikko sitten ja ilmoitti, että "epäystävälliset valtiot" joutuvat maksamaan kaasustaan ruplissa, ei euroissa tai dollareissa. Hänen epäystävälliset kollegansa kaikkialla Euroopan unionissa kieltäytyivät asianmukaisesti.
Putinin seuranta, kun hänen määräaikansa 31. maaliskuuta tuli, oli epäselvä. Ruplissa maksamatta jättämistä vastedes "pidetään velvoitteiden rikkomisena kaikkine seurauksineen", hän sanoi televisioidussa ministerikokouksessa. Puhelun tekstit Saksan liittokansleri Olaf Scholzin kanssa kuulostivat enemmän kompromissilta: kovavaluuttamaksut voisivat jatkua, jos ne ohjattaisiin gazprombank (ticker: GZPR.Russia), Venäjän valtion omistaman vientimonopolin taloudellinen haara. Huhtikuun kaasutoimitukset maksetaan vasta toukokuussa, mikä antaa vauhtia vielä kuukauden.
Ruplamaksu on utelias punainen viiva Putinille.
Gazprom
(GAZP. Russia) on tienannut Venäjälle 340 miljoonaa dollaria (306 miljoonaa euroa) päivässä sodan alkamisesta viisi viikkoa sitten, energiakonsultti ICIS arvioi. Moskova tarvitsee sitä rahaa. Kaksi kolmasosaa sen valuuttavarannoista on jäädytetty pakotteiden takia, ja keskuspankki ilmoitti, että se on käyttänyt 39 miljardia dollaria siitä, mitä on jäljellä helmikuun puolivälin jälkeen. "Ensimmäinen ajatukseni on: miksi he eivät halua kovaa valuuttaa?" sanoo Aaron Hurd, State Street Global Advisorsin vanhempi valuuttasalkunhoitaja.
Putinin oletettu tavoite on ruplaa uudelleen likviditeettiä ruplaan, josta sanktiot ovat tehneet lähes kaupankäynninkelvottomaksi huolimatta valuutan viime päivien pomppimisesta. Eurooppalaiset asiakkaat ovat taipuvaisia vastustamaan samasta syystä. "Vapaasti putoava rupla on osa pakotekohtaa", sanoo Samantha Gross, Brookingsin ajatushautomon energiaturvallisuus- ja ilmastoaloitteesta vastaava johtaja.
Presidentti Joseph Bidenin äskettäisen vierailun jälkeen mantereella heräsivät toiveet, että Yhdysvallat voisi helpottaa Venäjän energiavasaraa Euroopassa. Biden lupasi 15 miljardia kuutiometriä ylimääräistä nesteytettyä maakaasua tänä vuonna, mikä on kymmenesosa siitä, mitä EU ostaa Venäjältä. Noin 10 miljardia kuutiometriä tästä on jo toimitettu, sanoo Jonathan Stern, kaasututkimusohjelman perustaja Oxford Institute for Energy Studiesissa.
LNG ei ole nopea ratkaisu. Nykyiset Yhdysvaltain hankkeet voivat tuoda vientibuumin vuodesta 2026 alkaen, Stern laskee. Silloin he tarvitsisivat 15 vuoden myyntisopimuksia maksaakseen itsensä takaisin. Eurooppa ei ehkä tarvitse kaasua siihen mennessä, jos se saavuttaa uusiutuvan energian tavoitteensa.
Sitten ovat Gazpromin sopimukset, joita molemmat osapuolet ovat täyttäneet 1970-luvulta lähtien. Eurooppalaiset valittavat, että Putinin ruplamaksuehdotus rikkoisi nykyisiä sopimuksia, jotka määräävät maksuvaluutan. Mutta EU:n oma tavoite leikata Venäjän kaasun tuontia kahdella kolmasosalla kumoaisi "ota tai maksa" -velvoitteet, jotka kattavat edelleen 90 miljardia kuutiota vuodessa vuonna 2030, Stern sanoo.
"Euroopan tuomalle venäläiselle kaasulle ei ole korvaavaa", päättää Anne-Sophie Carbeau, maailmanlaajuinen tutkija Columbian yliopiston Globaalin energiapolitiikan keskuksesta. "Seuraukset Euroopan teollisuudelle olisivat tuhoisat."
Tarina voi kuitenkin olla erilainen historiallisesti, jota Putin kuitenkin suosii yhä enemmän. Tältä se näyttää Saksassa, Gazpromin suurimmassa ja aiemmin ystävällisimmässä asiakkaana, sanoo Marcel Dirsus, Kielin yliopiston turvallisuuspolitiikan instituutin stipendiaatti. "Saksalla on yhä enemmän paineita lopettaa vihamielisen vallan rahoittaminen", hän sanoo. "Nollariippuvuus Venäjästä ei ole jos, vaan milloin."
