Ukraina menettää useita S-300-ilmatorjuntaheittimiä viikossa. Mutta Sillä on vielä satoja jäljellä.

Ukrainalla oli noin 100 aktiivista pitkän kantaman S-300-ilmapuolustusjärjestelmän akkua ja jopa 300 kantorakettia, kun Venäjä laajensi sotaa maassa helmikuun 23. päivän yöstä alkaen.

Seitsemän viikkoa myöhemmin venäläiset ovat pudonneet ainakin 21 S-300-kantoraketista, jotka ulkopuoliset analyytikot ovat vahvistaneet valokuvilla tai videoilla. Vaikka todellinen tuhoutuneiden kantorakettien kokonaismäärä on suurempi – ja se melkein varmasti onkin – ei ole vaikea ymmärtää, miksi Venäjän ilmavoimat häviävät edelleen hämmästyttävä määrä lentokoneita.

Siitä huolimatta, luultavasti on tulossa päivä, jolloin Ukrainan pisimmän kantaman maa-ilma-aseensa loppuvat.

Ukrainan armeija, ilmavoimat ja laivasto perivät paljon ilmapuolustusvarusteita Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Näihin kuului kuusi prikaatia ja neljä S-300-rykmenttiä, jotka putosivat Ukrainan ilmavoimille, sekä muita S-300-koneita, jotka armeija otti vallan.

S-300-kantoraketti voi lyödä kahden tonnin, lähisulakkeella toimivan ohjuksen jopa 125 mailia, mallista riippuen.

S-300-prikaati sisältää useita pataljooneja, joista jokainen valvoo useita akkuja. Akku sisältää yleensä erilliset tunnistus- ja sitouttajat, komentoajoneuvon ja jopa tusina kantorakettia, joissa kussakin on neljä laukaisuvalmiutta. Sellaisenaan S-300-prikaati voi asettaa sata tai enemmän kantorakettia ja yli 400 valmiina ohjusta.

S-300 rykmentti siinä on yleensä neljä akkua yhdessä, ja ne toimivat jopa 48 kantoraketissa yhdessä 192 ohjuksella.

Nykyään useimmissa armeijoissa – eikä Ukraina todellakaan ole poikkeus – todelliset kenttäjoukot vastaavat harvoin virallista organisaatio- ja varustetaulukkoa. Siten Kiovan 10 tai useampia S-300-prikaatia ja rykmenttiä käyttivät yhdessä vain puolta niistä akuista, jotka niiden viralliset TOE-arvot tarkoittivat.

Silti se oli merkittävä voima. Ja sellainen, joka on onnistunut ottamaan vastaan ​​tasaiset tappiot venäläisistä raketteista ja risteilyohjuksista. Oryx-blogin avoimen lähdekoodin tiedustelu-analyytikot, jotka vahvistavat sodanaikaisten laitteiden menetykset tiedotusvälineissä olevilla valokuvilla ja videoilla, arvioivat Ukrainan S-300:n kulumisen 21 kantoraketissa.

Se vastaa noin seitsemää akkua. Seitsemän prosenttia sotaa edeltäneestä voimasta. Yksi Venäjän isku Itä-Ukrainassa maaliskuun lopussa lyöty tajuttomaksi kokonainen ukrainalainen S-300-akku, mukaan lukien Clam Shell -hankintatutka, Flap Lid -tutka, neljä tukiajoneuvoa ja tusina laukaisua.

Mutta Ukrainan pitkän kantaman ilmapuolustuksen heikentäminen seitsemällä prosentilla kuuden viikon pommituksen jälkeen ei ole venäläisten ohjusten kerskumisen aihetta. Monissa asevoimissa on oppina kohdistaa ensimmäiset hyökkäykset vihollisen ilmapuolustukseen jonkinasteisen ilmaylivoiman saavuttamiseksi. ennen maahyökkäys alkaa.

Venäjä ei tehnyt niin.

Ollakseni oikeudenmukainen, venäläinen oppi ei vaadi täydellistä ilmaylivoimaa ennen hyökkäystä, mutta se vaatii ei kysyä paikallinen ylivoima pääkontaktilinjaan nähden. Jopa tuolla alemmalla tasolla venäläiset eivät ole onnistuneet hallitsemaan ilmaa Ukrainan yllä. Kiova voi edelleen ampua S-300-koneita venäläisiin hävittäjiin ja hyökätä lentokoneisiin, jotka tukevat etulinjan pataljooneja.

Mikä auttaa selittämään Venäjän lisääntyvät tappiot ilmassa. Ukrainan puolustusministeriö väittää ampuneensa alas 150 venäläistä konetta ja 135 helikopteria. Kaikkia näitä väitteitä on tietysti mahdotonta tarkistaa. Oryxin analyytikot ovat omalta osaltaan löytäneet valokuvatodisteita siitä, että Venäjä on menettänyt 19 lentokonetta ja 28 helikopteria – silti huomattava määrä.

On epäselvää, kuinka monta tappoa S-300-akut voivat vaatia. Ukrainan ilmavoimien Su-27- ja MiG-29-hävittäjät ovat edelleen aktiivisia, vaikkakin alhaisella laukaisunopeudella – ja armeijan lyhyen kantaman ilmapuolustajat liikkuvilla ja olkapäältä ammutuilla ilmatorjuntaohjuksilla ovat osoittautuneet erityisen tappaviksi. Ukrainan joukot ovat jopa ampuneet alas venäläisiä helikoptereita käyttämällä ohjattuja panssarintorjuntaohjuksia.

Mutta myös S-300:t ovat taistelussa. Ei ole syytä, että Ukrainan presidentti Vladimir Zelensky pyysi 16. maaliskuuta viestissään Yhdysvaltain kongressille erityisesti apua hankkimaan lisää pitkän kantaman ohjuksia. "Tiedät millaisia ​​puolustusjärjestelmiä tarvitsemme: S-300 ja muita vastaavia järjestelmiä", Zelensky sanoi.

Zelenskyn pyyntö merkitsi sekä sitä, että S-300 on tärkeä osa Ukrainan ilmapuolustusjärjestelmää ja että ukrainalaisilla saattaa lopulta olla pula S-300-akuista.

Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat yrittäneet selvittää S-300-koneiden toimittamista Ukrainaan. Yksi suunnitelma oli, että Slovakia siirtää Ukrainalle yksittäisen S-300-patterinsa vastineeksi siitä, että Yhdysvallat tai jokin muu maa täyttää Slovakian arsenaalin uudella ilmapuolustusjärjestelmällä, kuten American Patriotilla.

Muutama päivä sen jälkeen, kun Zelensky pyysi S-300-koneita, Saksa suostui lähettämään Patriotsin Slovakiaan osana Naton taisteluosastoa. Slovakian puolustusministeri Jaroslav Nad sanoi Saksalaiset Patriotit täydentäisivät, eivät korvaisivat maansa S-300:ita – pysyvä korvaaminen on edelleen edellytys sille, että Slovakia voi luovuttaa alkuperäisiä ohjuksiaan.

Saksan lähettäminen kuitenkin viittaa Naton ja Ukrainan välisiin salaisiin neuvotteluihin S-300-koneiden uusista toimituksista. Slovenia kuulemma on halukas siirtää joitakin omia S-300-koneitaan.

Ukrainan ilmapuolustajilla on ilmeisesti edelleen satoja S-300-kantoraketteja, mutta he menettävät niitä edelleen vähintään kolme tai neljä viikossa. Koska Euroopan pahimmalla sodalla ei ole loppua vuosikymmeniin, saattaa tulla aika, jolloin Ukrainalla on liian vähän pitkän kantaman ilmapuolustusjärjestelmiä.

Kiova käyttää S-300-koneitaan hyvin ja tarvitsee niitä lisää. Ainoa kysymys on, kuinka kiireesti.