Maaliskuun 28. päivänä Bidenin hallinto toimitti kongressille luokitellun National Defense Strategy (NDS) -strategiansa. Valkoinen talo julkaisi samalla paljaat luut tietosivu strategian peruskehyksen esittelemiseen.
Vuoden 2022 NDS antaa perustavanlaatuisia ohjeita Yhdysvaltain sotilaallisiin valmisteluihin, ja se toistaa pitkälti Trump 2018 -strategian prioriteetteja korostaessaan muiden suurvaltojen – eli Kiinan ja Venäjän – aiheuttamia sotilaallisia uhkia.
Kuten Trumpin strategia, Bidenin strategia pysyy enimmäkseen salassa. Kansakunnan suurimman sotilaallisen uhan, ydinsodan, osalta ei kuitenkaan tarvitse odottaa yksityiskohtaisempaa julkista esitystä siitä, mihin Pentagon on matkalla, koska tiesimme, että päivä, jolloin Joe Biden valittiin.
Kansakunta jatkaa ydinjoukkojen "kolmikon" ylläpitoa, joka kykenee kostamaan mitatulla tavalla kaikentasoisille ydinhyökkäysten tasoille, samalla kun se rajoittaa aktiivisen kotimaansa puolustamisen Pohjois-Korean hyökkäyksen tappioon.
Kaikista älykkäistä pelote-ideoistamme huolimatta se voi jonakin päivänä epäonnistua. Mitä sitten?
wikipedia
Toisin sanoen Biden NDS:n määrittelemä strateginen asento ei yritä todella puolustaa Yhdysvaltoja Kiinan tai Venäjän ydinhyökkäykseltä, vaan päätyy luottaa massiivisten kostotoimien uhkaan estääkseen suurvaltojen aggression.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jompikumpi maa laukaisee enemmän kuin kourallisen ydinaseita Yhdysvaltain kaupunkeja vastaan, ne saavuttavat varmasti tavoitteensa.
Tämä on asento, jota Yhdysvaltain peräkkäiset hallitukset ovat omaksuneet siitä lähtien, kun Joe Biden tuli ensimmäisen kerran senaattiin vuonna 1973, ja se on yksi harvoista julkisen politiikan aloista, joilla presidentti on ollut johdonmukainen vakaumuksissaan koko julkisen elämänsä ajan.
Valitettavasti nykyisen ja suunnitellun ydinaseasennon kestävyys ei ole testattavissa: pelotus on mielentila, emmekä tiedä minä päivänäkään, mitä Vladimir Putin tai Xi Jinping ajattelee.
Ainoa yksiselitteinen testi ydinpelotteen toimivuudesta on, kun se epäonnistuu. Muut merkinnät ovat ristiriitaisia tulkintoja.
Strategian keskeinen oletus, että ydinpelote voidaan saada toimimaan loputtomiin uhkaavilla seurauksilla, on todistamaton ja epähistoriallinen.
Loppujen lopuksi käsittämättömän tuhon uhka ei ole vain voimakas pelote; se on myös voimakas kannustin hyökätä, jos hyökkääjä uskoo voivansa poistaa uhan yllätyshyökkäyksessä.
Strategia, joka toimitettiin Valkoiselle talolle 28. maaliskuuta, yrittää ennakoida jokaista mahdollisuutta, joka saattaa johtaa Kiinan tai Venäjän ydinhyökkäykseen, ja tarjota pakottavia syitä olla tekemättä niin.
Mutta tämä voi osoittautua harhaluuloksi, mielikuvituksen epäonnistumiseksi, joka on samanlainen kuin 9/11-iskujen olosuhteet, joissa kansakunta ei ole valmistautunut helposti kuviteltaviin kriiseihin.
Venäjä on toistuvasti käyttänyt ydinasearsenaaliaan sen jälkeen, kun se liitti Krimin Ukrainasta vuonna 2014, ja sen uhkaukset ovat yleistyneet nykyisen hyökkäyksen myötä.
Ehkä se on vain bluffia, ehkä ei. Tiedämme varmasti, että jos Moskova laukaisi aseensa, Washingtonilla olisi vain vähän muita vaihtoehtoja kuin kosto.
Se olisi kylmä lohtu sinä päivänä, jolloin amerikkalainen sivilisaatio sellaisena kuin olemme sen tunteneet kohtasi sukupuuton.
Presidentti Biden ja muut päätöksentekoyhteisön jäsenet päätyivät tähän epätodennäköiseen asenteeseen, koska he eivät puoli vuosisataa sitten uskoneet, että oli mahdollista puolustautua laajamittaista ydinhyökkäystä vastaan.
Puolustamattomuus nostettiin sittemmin hyveen asemaan strategisen vakauden saavuttamisessa, koska oletettiin, että kaikki pyrkimykset puolustautua ydinhyökkäystä vastaan johtaisivat toisen osapuolen hyökkäyskyvyn lisäämiseen.
Kansakunta joutuisi siten kilpavarusteluun, jota puolustus tuskin voittaisi. Biden viittaa tähän mahdollisuuteen maaliskuun 2021 väliaikaisessa kansallisen turvallisuuden strategisessa ohjeessa (sivu 13), joka vahvistaa käytännössä, että hänen lähestymistapansa ydinstrategiaan ei ole muuttunut sen jälkeen, kun Richard Nixon oli Valkoisessa talossa.
Bidenin asento toimii kuitenkin vain, kun vastustaja on rationaalinen, harkitseva toimija, ja joka päivä globaalilla näyttämöllä on paljon pelaajia, jotka eivät täytä tätä kuvausta.
Harkitse muutamaa kysymystä, jotka liittyvät nykyisen ydinstrategiamme pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen.
Miten strategia toimisi irrationaalista tai harhaanjohtavaa vastustajaa vastaan, joka ei ole pelottava? Joissakin tapauksissa se ei voi.
Miten strategia toimisi rationaalista vastustajaa vastaan, joka uskoo olevansa ydinhyökkäyksen edessä? Varoitusjärjestelmät epäonnistuvat ajoittain, ja jos et käynnisty nopeasti, saatat menettää pelotteen.
Miten strategia ratkaisisi alueellisen konfliktin, joka kärjistyy ydinvoimavaihdoksi? Venäläiset kommentaattorit tuovat jatkuvasti esiin tämän mahdollisuuden, mutta monet yhdysvaltalaiset "asiantuntijat" toimivat ikään kuin se ei olisi uskottava skenaario.
Miten strategia käsittelee vahingossa tapahtuvaan ydinlaukaisuun johtavaa komentohäiriötä? Emme voisi tehdä paljon ilman aktiivista puolustusta.
Miten strategia käsittelisi radikaalien elementtien ydinlaukaisupaikkojen haltuunottoa? Sisäinen kiista, joka johtaa ydinvoiman hallinnan menettämiseen Venäjällä, on skenaario, joka saa harvoin huomiota.
Näiden kysymysten tarkoitus on tuoda esiin tapoja, joilla vuoden 2022 puolustusstrategiassa ehdotettu ydinasease voisi johtaa katastrofiin.
Se ei tarkoita, että meidän pitäisi luopua ydinkolmiosta, mutta kansakunta tarvitsee tukea, jos pelote epäonnistuu, ja tällä hetkellä sitä ei ole.
Bidenin suunnitelman mukaan vain yksi prosentti maailman suurimmasta puolustusbudjetista – 40 % maailman sotilasmenoista – käytetään aktiiviseen puolustukseen tasavallamme ainoaa eksistentiaalista uhkaa vastaan.
Pentagon ei edes tutki, kuinka se selviytyisi laajamittaisesta ydinhyökkäyksestä, ja armeijat ovat enemmän huolissaan tavanomaisten sodankäyntikykyjensä säilyttämisestä.
Mutta onko tämä todella oikea prioriteettien kohdistaminen tuleville vuosille?
Lähde: https://www.forbes.com/sites/lorenthompson/2022/04/05/the-nuclear-delusion-at-the-heart-of-the-2022-national-defense-strategy/