Yksittäin tarkasteltuna saattaa olla järkevää vähätellä kuluneen viikon tapahtumia.
Voit väittää, että pienemmät yhdysvaltalaiset pankit – kuten Silicon Valley Bank (SVB) – ovat poikkeavia, koska ne ovat markkinarakoja toimijoita, eikä niihin sovelleta samoja likviditeettisääntöjä ja stressitestejä kuin suuriin pankkeihin.
Samoin Credit Suisse on ollut poikkeuksellisen huonosti johdettu useiden vuosien ajan. Sen pitäisi selviytyä paremmalla hallinnolla ja valtavalla käteisruiskeella.
Ratsastavatko keskuspankit sillä välin apuun lisäämällä pelastuspaketteja ja koronleikkauksia?
En "pankkii" sitä. Aluksi historia on opettanut meille, että pankkien epäonnistumiset ovat kuin Lontoon busseja – odotat ikuisesti yhtä, ja sitten tulee kolme kerralla.
SVB ei tehnyt mitään erityisen huonomaineista. Pankki teki klassisen virheen, kun se ei täsmää varojensa ja velkojensa kestoa.
Mutta ensi silmäyksellä pankki ei tehnyt muuta kuin sijoitti harkitusti asiakkaidensa rahat valtion joukkovelkakirjoihin.
Viimeisimmän kriisin laukaisemiseen tarvittiin vain virallisten korkojen palautuminen historiallisesti normaalille tasolle. Huolestuttavaa on, että reaalisesti – inflaation kiihtymisen jälkeen – ne ovat edelleen suhteellisen alhaiset.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa Englannin keskuspankki on nostanut ohjauskorkoaan 4 prosenttiin, mikä on korkein sitten globaalin finanssikriisin (GFC) vuonna 2008.
Suurimman osan tästä ajanjaksosta korot ovat olleet alle prosentin. Viranomaiset aloittivat kokeen, jolla nyt näyttää olevan tuhoisat seuraukset. Sitä vastoin 1–4 prosentin korkotaso oli kurssille ennen GFC:tä.
Raha ei ole vain ollut halpaa. Maailman suurten keskuspankkien vuosien määrällisen keventämisen ansiosta sitä on nyt myös paljon enemmän.
Ei ole yllätys, että monet ovat tulleet riippuvaisiksi.
Tämä on ongelman ydin. Vaikka korot eivät enää nousisikaan, käytännössä vapaan rahan pitkän jakson purkamisen seuraukset voivat venyä vuosia ja näkyä monin eri tavoin.
SVB:n romahtamisen johtama kriisi ei ole edes ensimmäinen valitettavan tapahtumien sarjassa. Englannin keskuspankin täytyi tietysti puuttua kultamarkkinoihin viime syksynä, kun korkojen nousu uhkasi räjäyttää monien Yhdistyneen kuningaskunnan eläkerahastojen omaksumat "vastuupohjaiset sijoitusstrategiat".
Ilmeinen kysymys on, missä ongelma saattaa ilmaantua seuraavaksi – eikä ehdokkaita ole vaikea ajatella.
Alkaen isosti, kuinka kauan Italian valtion joukkovelkakirjalainoja voidaan tukea euroalueen alhaisilla koroilla ja Euroopan keskuspankin tarjoamilla takausstopilla?
Entä Japanin vieläkin korkeampi velkavuori, jossa keskuspankki on vasta lähestymässä vuosikymmeniä kestäneen erittäin löysän rahapolitiikan irtautumista?
Finanssisektorin ulkopuolella merkittävä osa Ison-Britannian taloutta ei ole vielä tuntenut täysimääräisesti viime vuoden koronkorotusten ja rahoitustilanteen kiristymisen vaikutuksia.
Esimerkiksi monet pienemmät yritykset ovat vasta nyt irtautuneet Covid-tukijärjestelmistä ja saattavat pian joutua maksamaan paljon korkeampia hintoja.
Ja lähimpänä kotia, entä asuntojen hinnat? Asuntolainakustannusten nousu ja lisääntynyt taloudellinen epävarmuus ovat jo johtaneet asuntomarkkinoiden ja talonrakentamisen jyrkäseen laskuun sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Mutta tämä voi olla jäävuoren huippu, koska useammat asunnonomistajat luopuvat nykyisistä alhaisista korjauksistaan ja joutuvat rahoittamaan uudelleen.
Englannin keskuspankin analyysin mukaan reaalikorkojen jatkuva 1 prosentin nousu voisi alentaa asuntojen hintojen tasapainotasoa jopa 20 prosenttia.
Isompi kuva on siis se, että meidän on sopeuduttava normaaliin korkoihin, ja tämä tulee olemaan tuskallista. Heikommat yritykset ja riskialttiimpia liiketoimintamalleja käyttävät yritykset voivat kamppailla eniten, mutta he eivät ole ainoita.
Tämä asettaa keskuspankeille kaksi dilemmaa.
Ensinnäkin, kuinka pitkälle heidän pitäisi olla valmiita pelastamaan epäonnistuvia instituutioita? Jos he tekevät liian vähän, koko rahoitusjärjestelmä saattaa kaatua.
Jos he tarjoavat liikaa tukea, ne voivat yksinkertaisesti rohkaista riskialtisempaa käyttäytymistä tulevaisuudessa (klassinen "moraalisen vaaran" ongelma) tai antaa vaikutelman, että ongelmat ovat vielä syvemmällä kuin kukaan uskoi.
Toiseksi korkotason osalta: kuinka keskuspankit yhdistävät vastuunsa rahoitusvakaudesta sitoutumisensa rahatalouden vakauteen eli inflaation takaisin hidastumiseen?
Tämä ei ole mahdoton valinta. Keskuspankit saattavat väittää, että talouskriisin välttäminen estäisi inflaation laskemisen liian pitkälle. Viranomaisilla on myös monia erilaisia työkaluja, joilla ne voivat saavuttaa eri tavoitteensa.
Mutta tämä on vaikea tasapainottaa.
Euroopan keskuspankki (EKP) on jo osoittanut, missä sen painopisteet ovat. Torstaina se jatkoi ohjauskorkojensa puolen pisteen nousua huolimatta eurooppalaisia pankkeja valtaavasta kriisistä.
Tosin EKP:n este keskeyttää (tai nostaa vain neljännespisteen) oli korkeampi kuin muilla keskuspankeilla, koska EKP oli jo sitoutunut toiseen puolen pisteen siirtoon.
Siksi olisi väärin lukea liikaa tästä liikkeestä ennen Englannin keskuspankin omaa päätöstä Ison-Britannian koroista ensi viikolla. Rahapolitiikan valiokuntamme ottaa jokaisen kokouksen sellaisena kuin se tulee (mielestäni aivan oikein), mikä antaa niille enemmän joustavuutta reagoida uusiin tapahtumiin.
Myös keskeyttämiseen oli jo hyviä syitä, muun muassa merkkejä siitä, että putkilinjan kustannuspaineet ovat hellittämässä ja palkkainflaatio on saavuttanut huippunsa. Joten korkeintaan odottaisin neljännespisteen nousua torstaina ja äänestäisin henkilökohtaisesti "ei muutosta" puolesta.
Siitä huolimatta olisi väärin luottaa keskuspankkiin korjaamaan pitkään jatkuneen erittäin alhaisten korkojen aiheuttamia ongelmia pitämällä samat korot alhaisina vielä pidempään, puhumattakaan siitä, että ne kiirehtivät leikkaamaan niitä uudelleen.
Kanat ovat tulleet kotiin yöpymään. Meidän on ryhdyttävä kylmään turkkiin ja lopetettava ilmaisen rahan pankkiminen.
Julian Jessop on riippumaton taloustieteilijä. Hän twiittasi @julianhjessop.
Lähde: https://finance.yahoo.com/news/fuse-lit-next-global-crash-100000342.html