EU lupasi ratkaista energian hintaongelman, jonka luomista se auttoi

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula Von Der Leyen ja muut EU:n virkamiehet ilmoittivat maanantaina, että he kokoontuvat pian suunnittelemaan suunnitelmaa "hätätoimista" kollektiivin sähkömarkkinoille pyrkien rauhoittamaan pilviin nousevia sähkön hintoja. Muutto tulee tulevaisuutena saksalaisen sähkön hinnat ylitti 1,000 XNUMX euron MWH-tason ensimmäistä kertaa.

Reuters raportit että tällä hetkellä EU:n kiertävänä puheenjohtajamaana toimiva Tšekki kannattaa EU:n "katon" asettamista sähköntuotannossa käytettävälle maakaasulle talven lähestyessä. Yhdeltäkään EU:n virkamieheltä ei ole kerrottu, kuka lopulta maksaisi tällaisen ylärajan, joka varmasti jonkun pitäisi maksaa. Koska maakaasun markkinahinta ei todennäköisesti vastaa EU:n päättäjien tahtoa, riippumatta siitä, kuinka voimakkaasti he sitä kannattavat.

Tšekin teollisuusministeri Jozef Sikela kertoi lehdistötilaisuudessa, että EU:n päätavoite "on erottaa sähkön hinta kaasun hinnasta ja siten estää Putinia sanelemimasta sähkön hintoja Euroopalle kaasutoimitusten hölynpölyillä". Viikonloppuna BBC, vedoten tutkimukseen Rystad Energy, kertoi, että Venäjä on polttanut maakaasua noin 10 miljoonan dollarin arvosta päivässä välttääkseen kaasun lähettämisen Saksaan, joka yrittää epätoivoisesti täyttää kaasuvarastonsa tulevaa talvea varten. Tarinassa todetaan myös, että Venäjä on viime aikoina toimittanut vain 20 % normaalista volyymista Nordstream 1 -putkilinjansa kautta avoimella geopoliittisella vipuvaikutuksella, jonka tarkoituksena on saada Saksan talous ja ihmiset tarvitsemaan energiaa.

Tämä johtaa kysymykseen, onko EU:lla ja Euroopan kansallisilla hallituksilla kykyä käsitellä oikein tätä erityistä ongelmaa. Syy siihen, miksi Vladimir Putinilla ja Venäjällä on ylipäätään geopoliittinen vaikutusvalta, johtuu suurelta osin näiden samojen hallintoelinten tämän vuosisadan aikana tekemistä energiapoliittisista päätöksistä. Todellisuus on, että Eurooppa – ja yhä useammin muu maailma – kohtaa nykyään energiakriisin, joka on pääasiassa hallituksen päätöksenteon tulos.

Ei sillä, että yksikään maanosan johtajista haluaisi sitä myöntää. Ranskan presidentti puhui hallituksen ministereille Élyséessä viime viikolla Emmanuel Macron sanoi nykyinen kriisi on merkki runsauden loppumisesta. ”Se, mitä elämme tällä hetkellä, on eräänlainen suuri käännekohta tai suuri mullistus… elämme sen loppua, mikä saattoi tuntua yltäkylläisyyden aikakaudelta… teknologian tuotteiden runsauden loppua, jotka näyttivät aina saatavilla… loppua maan ja materiaalien, mukaan lukien veden, runsaudesta, hän sanoi.

Jos nykyinen kriisi koskaan ratkaistaan, meidän on oltava rehellisiä syistä, jotka ovat tämän "yltäkylläisyyden lopun" takana. Tosiasia on, että maakaasusta ei ole tänään pulaa. Öljystä ei ole todellista pulaa, eikä todellakaan ole todellista puutetta hiilestä. Olemme kuitenkin kiistatta keskellä energiakriisiä, joka on seurausta juuri näiden hyödykkeiden alueellisesta pulasta, pulasta, joka on luotu keinotekoisesti hallituksen asettamilla rajoituksilla niiden tuotantoon, jakeluun ja käyttöön.

Monet vastaavat tähän väitteeseen toteamalla, että tällaiset päätökset tehtiin ilmastonmuutosnäkökohtien vuoksi ja osana Putinille ja Venäjälle asetettuja pakotteita vastauksena hänen hirvittävään sotaan Ukrainaa vastaan, eikä näitä motiiveja voida kiistää. Mutta kiistatonta on myös se tosiasia, että Eurooppa yritti selviytyä rakennusten energiakriisistä jo kauan ennen kuin Putin koskaan alkoi koota joukkoja maansa Ukrainan rajalle ja että Saksa ja muut Euroopan valtiot olivat vapaaehtoisesti luopuneet kaikesta todellisesta energiavarmuudesta. jo kauan ennen sitä päättivät tehdä itsestään Venäjän öljy- ja maakaasutoimitusten asiakasvaltioita tässä prosessissa osana ilmastonmuutossuunnitteluaan.

Kaikki nuo päätökset tehtiin vapaaehtoisesti ja ilman minkäänlaista ulkoista pakkoa, ja niillä päätöksillä on ollut tärkeä rooli sen energiaratkaisun luomisessa, johon Eurooppa on nykyään juuttunut. Nyt samat hallituksen tahot, jotka tekivät päätökset keinotekoisesti puuttua energiamarkkinoihin yrittääkseen valita voittajia ja häviäjiä hallituksen käskyllä, vakuuttavat väestölleen, että seuraava toimenpidekierros, jonka he aikovat määrätä energiamarkkinoille, ratkaisee jollakin tavalla ongelman. ongelma. Jos tämä tuntuu sinusta epätodennäköiseltä tällaisten ponnistelujen todelliselta tulokselta, et ole yksin.

Mitä tämän kaiken pitäisi havainnollistaa keskivertolukijalle, on karu ja vakuuttava totuus tästä energiasiirtymästä, jonka minä kirjoitti aiheesta kesäkuussa: Meillä on väärä luokka ihmisiä, jotka tekevät näitä elintärkeitä energiapoliittisia päätöksiä meidän muiden puolesta. Ihmiset, jotka tekevät näitä päätöksiä, ovat käytännössä kaikki osa kansainvälistä eliitin luokkaa, yhteiskuntamme varakkaita ja voimakkaita, enimmäkseen lännen kehittyneistä maista. Nämä ovat ihmisiä, jotka lentävät yksityisiä suihkukoneita ja purjehtivat massiivisten jahtien armadoita kaupunkeihin, jotka toimivat useiden vuosittaisten ilmastokonferenssien isäntänä, joissa tällaisia ​​yhteisiä päätöksiä usein tehdään. Nämä ovat pääsääntöisesti ihmisiä, joiden elämään vaikuttavat minimaalisesti – jos niihin ollenkaan – ne kauheat vaikeudet ja massainhimilliset puutteet, joita heidän päätöksensä väistämättä aiheuttavat, jos niitä ei korjata.

Euroopan väestön lisäksi näistä seurauksista, joita näemme jo olevan tulossa, eniten vaikuttavat väistämättä kehitysmaiden köyhimmät kansalaiset, jotka eivät nauti länsimaisen elitismin ansoista tai voimasta, joka johtuu korkean julkisen viran hoitamisesta. . Kansakunnat pitävät Sri Lanka, jonka kerran vauras yhteiskunta on romahtanut täysin vuoden 2021 aikana; tai Pakistan, missä päivittäiset sähkökatkot 12 tunnin tai sitä pidemmästä ajasta on tullut uusi elämäntapa miljoonille.

Von Der Leyenia ja muita EU:n virkamiehiä kohtaan rehellisesti sanottuna heillä ei ole tänään muuta vaihtoehtoa kuin näyttää ainakin puuttuvan kriisiin, jonka he kaikki näkevät tulevan. He ovat loppujen lopuksi vastuullisia tämän sanan kaikissa merkityksissä. Voimme toivoa, että he tekisivät tällä kertaa hyviä päätöksiä, mutta heidän saavutuksensa tähän mennessä ei ole ollenkaan rohkaisevaa, ja heidän vaihtoehtonsa ovat tässä myöhäisessä vaiheessa tuskallisen rajalliset.