Tayfun Test-Firing nostaa valokeilassa Turkin ballististen ohjusten ohjelmaa

Turkin uuden lyhyen kantaman ballistisen ohjuksen (SRBM) koelaukaisu Mustanmeren yllä 18. lokakuuta 2022 on muistutus siitä, että Ankaralla on merkittävä arsenaali tällaisia ​​ohjuksia. Se osoittaa myös, että se pyrkii laajentamaan ja parantamaan tätä arsenaalia.

Alustavien tietojen mukaan turkkilaisen Roketsanin kehittämä Tayfun (turkin kielellä "Typhoon") SRBM koelaukaistiin mobiilista kantoraketista Rizen kaupungissa Mustanmeren rannikolla. Ohjus kulki 350 mailin matkan ennen kuin se putosi Mustanmeren Sinop-sataman rannikolle. Tämä etäisyys on kaksi kertaa suurempi kuin nykyisten Turkin arsenaalissa olevien ballististen ohjusten kantama tai ainakin tunnetut.

Roketsan paljasti vuonna 1 Bora-1:n (turkin kielen "Storm-170") ballistisen ohjuksen, jonka kantama on paljon lyhyempi, 2017 mailia. Rocketsanin mukaan Bora-1:n taistelukärki painaa 470 kiloa ja se on tarkkuudella 50 metriä. Turkki kuulemma ampui yhden näistä ohjuksista Kurdistan Workers' Partyn (PKK) kohteeseen Irakin Kurdistanissa toukokuussa 2019.

Bora-1:n kantama ja hyötykuorma noudattavat ohjusteknologian valvontajärjestelmää (MTCR), jonka jäsen Turkki on. MTCR on monenvälinen viennin valvontajärjestelmä, joka pyrkii vähentämään ohjusten leviämistä pakottamalla sen allekirjoittajat olemaan viemättä droneja tai ohjuksia, joiden hyötykuorma on yli 500 kg ja kantama yli 190 mailia. Tayfun-ohjus on ensimmäinen tunnettu ohjus, jonka Turkki on testannut ja joka ylittää tämän kantaman. Sen hyötykuormaa sen sijaan ei tällä hetkellä tunneta.

Ennen 18. lokakuuta tehtyä Tayfun-testiä epäiltiin, että Turkki aikoi kehittää ohjuksen, jonka kantama ja hyötykuorma on suurempi kuin MTCR:n suosittelema. Huhtikuussa 2018 Turkin puolustusministeri sanoi tulevassa Bora-2:ssa on "edistyneempi ohjustekniikka kuin Bora-1 ja pidempi kantama" ja enemmän paikallisesti tuotettuja komponentteja (Bora-1:n ohjausjärjestelmät ovat amerikkalaisia). Oli kuitenkin kyseenalaista, pysyiskö Bora-2 MTCR:n suositellussa kantamarajassa. Loppujen lopuksi "pidempi toimintamatka" olisi alle 20 mailia ja hyötykuorma vain 30 kg lisää.

Mukaan Turkin valtion lehdistö, "Tayfunin kantoraketin rakenne on hyvin samanlainen kuin Boran". On mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että Tayfun on sama projekti Bora-2:n kehittämiseksi, koska Rocketsan valvoo sitä.

Turkilla ei tietenkään ole aikomusta viedä Tayfunia. Se saattaa vain haluta pidemmän kantaman ohjuksen parantaakseen pelotteensa. Se ei olisi pitkä juttu, koska vuonna 2011 Turkin hallitus ilmoitti aikovansa rakentaa ohjuksen, jonka kantama on 2,500 1,550 kilometriä, vaikka se ei erityisesti täsmentänyt, olisiko se ballistinen vai risteilyohjus.

"Kunnioitus geostrategisille, teknologisille, kustannuksille ja ulkopoliittisille näkökohdille, Turkin ballististen ohjusten optimaalinen kantama näyttää olevan noin 800 kilometriä (500 mailia)," huomautti. vuoden 2017 akateeminen artikkeli. "Viimeaikaiset pyynnöt paljon pidemmän kantaman ballistisista ohjuksista (esim. 2,500 km) eivät vastaa Turkin geostrategisia ja turvallisuusolosuhteita."

On epäselvää, oliko 18. lokakuuta tehdyn testin ajoituksen tarkoitus lähettää viesti. Toisin kuin naapuri Iran, jolla on alueen suurin ballististen ohjusten ohjelma ja joka näennäisesti tarttuu kaikkiin tilaisuuksiin kerskutella ja esitellä ohjuksiaan yleisön edessä, Turkki on suhtautunut varsin huomaamattomasti tällaisten aseiden hallussapitoon.

Ohjelman juuret ulottuvat 1990-luvulle, jolloin Turkki pääsi Kiinan kanssa sopimukseen, jonka ansiosta se pystyi valmistamaan kiinalaisia ​​B-611-ohjuksia lisenssillä. Tämä johti taktisen ballistisen J-600T Yildirim-ohjuksen luomiseen kiinalaista teknologiaa käyttäen. Ne paljastettiin yleisölle vasta vuonna 2007. Ohjuksen kaksi tunnettua muunnelmaa – kantomatkalla 90 ja 180 mailia – sopivat siististi MTCR:n suosittelemiin rajoihin. Teheran sitä vastoin ei ole allekirjoittanut MTCR:ää ja vasta viime helmikuussa kehui että sen uuden ballistisen ohjuksen Kheibar Shekan (persiaksi "Kheibar buster") kantama on 1,200 mailia.

Syyskuussa Iran ampui useita ballistisia ohjuksia Irakin Kurdistaniin kohdentaen Iranin kurdioppositioryhmiä. Turkki on ehkä päättänyt nyt testata Tayfunia muistuttaakseen laajempaa aluetta, että se on myös ohjusvoima, jolla on merkittävä ulottuvuus.

Lokakuun 18. päivän koe osui samaan aikaan jännitteiden kanssa Kreikan kanssa, mikä toi uudelleen pelkoa sodasta kahden Naton jäsenen välillä. Turkin sosiaalisen median käyttäjillä on jaetut kartat näyttää kuinka koko Kreikka kuuluu näiden turkkilaisten ohjusten kantamaan. Lisäksi Turkin viranomaisia ​​ärsyttää Helleenien asevoimien laaja laajentaminen ja modernisointi, mikä kuten täällä aiemmin on kuvattu, voi johtaa siihen, että Kreikka asettaa huomattavasti kehittyneempiä ilmavoimia kuin Turkki.

Turkki saattoi myös haluta osoittaa tulivoimansa kasvavaa ulottuvuutta Venäjälle, mikä osoittaa paheksuntaa Turkin ylittäneen tietyt punaiset linjat Mustallamerellä tai muilla alueilla, joilla Ankaran ja Moskovan intressit eroavat toisistaan.

Tai testin ajoitus oli vain sattumaa ja liittyi enemmän Tayfunin kehitysvauhtiin kuin näihin tapahtumiin.