Venäjän sota pakottaa Saksan laajentamaan energiaturvallisuuden määritelmää

Emily Pickrell, UH-energiatutkija

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on antanut Saksalle tuskallisen opetuksen siitä, että energiavarmuudessa on kyse paljon muustakin kuin taloudesta.

Saksa on vuosien ajan katsonut maakaasun ostojaan taloudellisen näkökulman kautta.

Uudelleenkehystys tapahtui muutamassa tunnissa Ukrainan maaperällä: Saksan liittokansleri Olaf Scholz ilmoitti 27. helmikuuta Saksan suunnitelmista käsitellä energiaa kansallisena turvallisuusasiana ja vieroittaakseen itsensä Venäjän maakaasusta.

Euroopan komissio on nyt kehittänyt yhteensopivan terässelän. Se ilmoitti 8. maaliskuuta suunnitelmistaan ​​vähentää tuontia Venäjältä ja odottaa täydellistä itsenäisyyttä vuoteen 2030 mennessä.

Purkamisvaihe voi kuitenkin aluksi olla vaikeampi Saksalle, koska energiaan liittyvät poliittiset riskit ovat olleet ympäristö- ja talousnäkökohtien toisessa viulussa.

Ympäristönäkökulmasta monet Saksan päätökset vaikuttavat oikeutetuilta.

Se on työskennellyt kovasti päästäkseen eroon sekä hiilestä että ydinvoimasta, jotka olivat kerran keskeinen osa sen energiastrategiaa. Hiilivoiman osuus Saksan sähköntuotannosta on noin neljännes, mutta se on sitoutunut luopumaan siitä kokonaan vuoteen 2038 mennessä osana pyrkimyksiään vähentää sen vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Saksan äänekäs ydinvoiman vastainen liike on myös onnistuneesti painostanut johtajia luopumaan ydinvoimasta Japanin vuoden 2009 Fukushiman onnettomuuden vauhdittamana.

Saksa on suurelta osin kyennyt kompensoimaan tämän polttoaineen vähennyksen kasvavalla uusiutuvalla energialla. Samaan aikaan se jatkoi maakaasun käyttöä tukeutumatta siihen vain keinona korvata hiiltä ja ydinvoimaa – se on nyt 26% kokonaisenergiasta käyttö kasvoi 23 prosentista vuonna 2009.

Silti Saksa itse tuottaa vähän kaasua, mistä sen haavoittuvuudet alkavat. Vuonna 2020, Saksa tuotti 201 miljardia kuutiojalkaa omaa maakaasuaan (eli riittää kattamaan noin 20 päivän kotimaisen kysynnän), mutta nämä kentät ovat lähes ehtymässä. Kotimainen maakaasun tuotanto on laskenut vuodesta 2004 lähtien ja todennäköisesti loppuu kokonaan 2020-luvun aikana. Sillä on myös tiukat määräykset, jotka estävät hydraulisen murtumisen kehittymisen.

Samaan aikaan Saksa tällä hetkellä kuluttaa noin 9 Bcf/d maakaasulla, josta noin 8 miljardia cf/päivä tulee tuonnista. Noin puolet tulee Venäjältä ja toinen puolet Norjasta, Hollannista ja Isosta-Britanniasta.

Viime vuosina maakaasun tuotanto on kuitenkin vähentynyt sekä Hollannissa että Isossa-Britanniassa.

Nämä tekijät – vähemmän ydinvoimaa, vähemmän hiiltä, ​​pienempi tuotanto ja vähenevä Länsi-Euroopan maakaasun tuonti – ovat antaneet Venäjän kaasulle markkinat Saksassa.

Vaikka monet osoittavat nyt sormella Saksan entistä johtoa, koska se sai sen koukkuun venäläiseen kaasuun, maan riippuvuudella venäläisestä kaasusta on pitkät historialliset juuret, jotka juontavat juurensa vuoden 1958 kauppasopimukseen. 1970-luvulla Länsi-Saksan ja Neuvostoliiton suhteiden parantuessa myös kaasuvirtaus, kun maat vaihtoivat lähinnä teräsputkia kaasuun laajentaen yhdysputkiaan.

Kaasukauppa on ollut suhteellisen vailla politiikkaa: juuri ennen Berliinin muurin murtumista Länsi-Saksa osti jo noin kolmanneksen kaasustaan ​​Neuvostoliitolta.

Totta on se, että tie entistä riippuvaisempaan venäläiseen tuontiin varmisti olennaisesti Nord Stream -putkilinjan rakentaminen vuonna 2011. Tämä Itämeren alla kulkeva putki antoi Saksalle mahdollisuuden päälinjata venäläistä kaasua. Se toi 5.3 Bcf/d vuonna 2021, mikä täyttää ylellisen 50 % Saksan kysynnästä.

Alkuperäinen Nord Stream oli a kauppaa tuetaan innostuneesti Saksan entinen liittokansleri Gerard Schroeder, josta tuli sitten käytännössä Putinin työntekijä viikkoja virastaan ​​erottuaan Nord Streamin puheenjohtajana. Hänen seuraajansa Angela Merkel ei koskaan ihastunut Putiniin, mutta oli pragmaattinen kaasukysymyksen suhteen. Hänen näkemyksensä Saksan turvallisuudesta oli taloudellinen, ja hän oletti molempien osapuolten taloudelliset hyödyt edistävän myös poliittista turvallisuutta Venäjän Georgiaan ja Ukrainan Krimiin miehityksen jälkeenkin.

Nopeasti eteenpäin vuoteen 2022, ja Saksa joutuu nyt tekemään dramaattisia vähennyksiä nopeasti.

Ja vaikka talvi on suurimmaksi osaksi ohi, tämän kaivatun poliittisen turvallisuuden sopeuttamisella on vakavampia taloudellisia seurauksia maalle.

Maakaasun riittävyyden ylläpitäminen Saksassa oli viime vuonna vaikeaa, ja a maakaasumarkkinoiden globaali kiristyminen ja siitä johtuva hintojen nousu. Äskettäin valmistuneen Nord Stream 2:n – joka seuraa samaa polkua kuin alkuperäinen Nord Stream – kannattajat olivat toivoneet sen auttavan.

Ei enempää. Maaliskuussa 2022 projekti peruuntui ehdottomasti kuukausien kestäneen jalanjälkiä venymisen jälkeen, kun Venäjä alkoi räjäyttää sapeliaan.

Ja vaikka energiaturvallisuus tarkoittaa tyypillisesti varasuunnitelmia, koska viime vuosi on ollut niin epätoiminnallinen eurooppalaisen kaasun kannalta, saksalainen varastotasot tammikuun 2022 lopussa olivat toiseksi alimmillaan sitten vuoden 2011 ja putosivat vain 35 prosenttiin.

Kun Venäjän militarisointineuvottelut aloitettiin viime syksynä, Eurooppa yritti aluksi korjata kokonaisvajeensa lisäämällä nesteytetyn maakaasun tuontia. Viime kuussa yli kaksi tusinaa LNG-tankkeria on ohjattu uudelleen Yhdysvalloista Eurooppaan EU:n korkean kaasun hinnan houkuttelemana.

Tämä tarkoittaa, että Saksalle kaasu on ensin tuotava LNG:llä muualta ja siirrettävä sitten tuontilaitoksesta kuluttajamarkkinoille. Hyvä uutinen on, että Saksalla on putkiyhteydet Norjaan, Alankomaihin, Isoon-Britanniaan ja Tanskaan. Huono uutinen on, että monet näistä reiteistä ovat täynnä.

Saksa voi saada nesteytettyä maakaasua epäsuorasti Belgian, Ranskan ja Hollannin terminaalien kautta, mutta myös niiden on kerrottu olevan lähes kapasiteettia.

Täysin vapautuminen venäläisestä kaasusta ensi talveen mennessä on hänen mukaansa todella haastavaa Bruegel.org, energiamallinnusryhmä. Vaikka nesteytetyn maakaasun tuonti säilyisi ennätystasolla ja Euroopan nykyiset kaasutusterminaalit käytettäisiin teknisellä maksimikapasiteetilla, vaatisi silti noin 10–15 % nykyisen kysynnän vähentämistä, jotta Eurooppa voitaisiin täysin vieroittaa Venäjän kaasun tuonnista. Saksan osalta nämä luvut saattavat olla korkeammat – raportti EconTribute arvioi, että tarvittaisiin 30 prosentin vähennys. Tästä johtuva isku Saksan talouteen voi johtaa 3 prosentin BKT:n laskuun.

Osa ongelmaa on se, että se on helppo ajatella energian pitäminen puhtaana taloudellisena haasteena, kunnes se ei ole.

Esimerkiksi LNG-terminaalien mahdollisuutta pohtiessaan se oli ottanut huomioon vain taloudelliset vaikutukset. Kunnes sen takapihalla oli sota, niitä ei pidetty taloudellisina, kaiken sen halvan venäläisen kaasun edessä.

Saksan itänaapuri Puola katsoi asiaa eri tavalla ja antoi a etusijalle energian monipuolistamisen tarve ja sen tarjoaman vapauden. Se aloitti LNG-terminaalin rakentamisen vuosia sitten ja ilmoitti suunnitelmistaan ​​rakentaa toinen LNG-terminaali vuonna 2019.

Saksa on nyt palannut arvioimaan energiaa sekä ilmastonsuojelutarpeen että oman selkänsä kannalta. Venäjän hyökkäyksen jälkeen Schotz ilmoitti, että Saksa on elvyttänyt omat suunnitelmansa kahden LNG-terminaalin rakentamisesta Pohjois-Saksaan. Se auttaa pidemmällä aikavälillä varmuuskopiona, vaikka nämä terminaalit eivät ole käytössä ennen vuotta 2025.

Ne rakennetaan turvallisemman Saksan ja toivottavasti yhä pysyvän Ukrainan selkään.

Emily Pickrell on kokenut energiatoimittaja, jolla on yli 12 vuoden kokemus öljykentistä teollisuusvesipolitiikkaan ja uusimpiin Meksikon ilmastonmuutoslakeihin. Emily on raportoinut energia-asioista Yhdysvalloista, Meksikosta ja Isosta-Britanniasta. Ennen journalismia Emily työskenteli politiikan analyytikkona Yhdysvaltain hallituksen tilivelvollisuusvirastossa ja tilintarkastajana kansainvälisessä avustusjärjestössä CARE.

UH Energy on Houstonin yliopiston energiakoulutuksen, tutkimuksen ja teknologian inkuboinnin keskus, jonka tehtävänä on muokata energian tulevaisuutta ja luoda uusia liiketoimintamalleja energia-alalla.