Venäjän öljyn hintakatto voi olla Bidenin tähän mennessä suurin energiahulluus

Venäjän öljyn viennin hintakatolla, josta G7-johtajat sopivat syyskuun alussa, on kaksi todennäköistä seurausta – eikä kumpikaan ole hyvä politiikan arkkitehtien kannalta.

Hintakaton taustalla on ajatus laajentaa Venäjän vastaisten pakotteiden ulottuvuutta kolmansiin maihin, mikä rajoittaa Kremlille kohonneiden öljynhintojen aiheuttamia yllätyksiä ja samalla vähentää vaikutusta sanktiomaiden hintoihin. Mutta tässä ajattelussa on puutteita.

Ensinnäkin suuret venäläisen öljyn ostajat, kuten Kiina ja Intia, todennäköisesti jättävät huomioimatta tai kiertävät korkin ja jatkavat elintärkeän rahoituksen tarjoamista Venäjän sotakoneelle ostoillaan.

Toiseksi hintakatto aiheuttaa huomattavan häiriön Venäjän öljyn tarjontaan, mikä nostaa maailmanmarkkinahinnat pilviin, pitäen Venäjän öljytulot hyvänä ja rankaisemalla samalla maailmantaloutta.

Vähintään yläraja lisää öljymarkkinoiden tarjontariskiä, ​​joka lopulta heijastuu öljyn hintaan. Vaikka raakaöljyn kauppa käy 9 kuukauden alimmillaan maailmanlaajuisesta taantumasta huolestuneena, kuluttajien ei pitäisi tyytyä nykyiseen hintatasoon.

Hintakatto on esimerkki siitä, että länsimaiset päättäjät yrittävät saada kakkunsa ja syödä sen myös Venäjän kanssa tekemisissään.

G7 uskoo kehittäneensä näppärän tavan pitää venäläinen öljy virtaamassa EU:n ulkopuolisille markkinoille, mikä kieltää suurimman osan venäläisen raakaöljyn tuonnista 5. joulukuuta alkaen. Järjestelyn mukaan, jos Venäjä myy öljyä G7:n määräämään markkinahintaa alhaisempaan hintaan, se voi silti käyttää G7-jäsenten vakuutus-, rahoitus-, välitys- ja merenkulun palveluja.

Nämä palvelut hallitsevat maailmanlaajuista öljykauppaa. Esimerkiksi Lontoossa toimiva International Group of Protection & Indemnity (P&I) Clubs tarjoaa merivastuuvakuutuksen yli 90 %:lle maailmanlaajuisesta öljynkuljetuskaupasta.

G7-maat – Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada, Saksa, Ranska, Italia ja Japani – lyövät vetoa siitä, että Venäjä kaipaa niin epätoivoisesti dollareita, että se suostuu myymään hintakattojärjestelmää. Ja vaikka kuluttajamaat eivät allekirjoittaisi hintakattoa, Washington uskoo, että suunnitelma antaa näille valtioille enemmän vaikutusvaltaa neuvotella alempia hintoja venäläiselle öljylle, mikä vaikuttaa Moskovan öljytuloihin.

Ihannetapauksessa hintakatto helpottaisi venäläisen öljyn jatkuvaa virtaa, pitäen hinnat alhaisina kuin ne muutoin olisivat täyden kauppasaarron alaisina ja estäen Moskovaa hyötymästä toimitusrajoitusten aiheuttamasta hintainflaatiosta.

Suunnitelma kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä se on täynnä riskejä.

Tämä johtuu siitä, että päättäjät eivät ymmärrä energiamarkkinoiden toimintaa ja taloutta. Tosiasia on, että hintakatto voidaan helposti kiertää. Kysy vaikka öljykauppiaalta.

G7-maat ovat pääosin joko jo asettaneet tai suunnittelevat vientikieltoja Venäjän energianviennille, joten rajan vaikutukset eivät kohdistu niiden tuontiin.

Katto on suunnattu suurille venäläisen öljyn ostajille, kuten Kiinalle, Intialle ja vähäisemmässä määrin Turkkiin. Nämä kolmannen osapuolen maat eivät ole allekirjoittaneet enimmäismäärää. Sen jälkeen, kun Venäjä sanoi kieltäytyvänsä myymästä öljyä millekään maille, joka liittyy korkoon, meidän ei myöskään pitäisi odottaa heidän vastaavan.

Nämä ovat maita, jotka ovat joko liittoutuneita Venäjän kanssa (Kiina), huolissaan energiavarmuudestaan ​​(Intia), tai Turkin tapauksessa vähän molempia.

Heille länsimaisen vakuutuksen, rahoituksen, välityksen ja merenkulun saatavuuden menettäminen on haaste, mutta ei ylitsepääsemätön.

Jotkut maat – mukaan lukien Venäjä – ovat jo ryhtyneet tarjoamaan vaihtoehtoisia vakuutuksia Venäjän energiaviennille, mikä mahdollistaa energiakaupan jatkumisen Moskovan kanssa keskeytyksettä.

Nämä kolmansien maiden ostajat voivat myös saada näyttämään siltä, ​​että he pelaavat palloa G7:n kanssa ja jatkavat venäläisen energian tuontia yksinkertaisesti maksamalla ylähinnan ja maksamalla sitten venäläisille myyjille lisäsumman.

Vähemmän tunnolliset kauppiaat voivat jopa käyttää väärennettyjä konossementteja tai muita väärennöksiä kiertääkseen hintakaton.

Lisäksi Bidenin hallinto on jo ilmoittanut, ettei se aio tehdä niin käyttää Iranin kaltaisia ​​"toissijaisia" pakotteita Venäjän öljynmyynnistä varmistaakseen enimmäismäärän noudattamisen. Nämä toissijaiset kovemmat pakotteet voivat estää rikoksentekijöitä pääsystä Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmään.

Mutta myös toissijaisilla sanktioilla on kiertotapoja. Merkittävät määrät pakotteiden kohteena olevaa iranilaista ja venezuelalaista öljyä löytävät edelleen ostajia pakotejärjestelmistä huolimatta.

Hintakaton tukahduttamiseen liittyy myös Moskovan takaiskun mahdollisuus.

G7 olettaa, että Venäjä on rationaalinen toimija, joka tekee päätöksiä puhtaasti talouden pohjalta. Todellisuudessa Moskova näyttää yhä epätoivoisemmalta sodassaan Ukrainaa vastaan ​​ja syyttää länttä taloudellisen sodan aloittamisesta sitä vastaan.

Venäjä on jo katkaissut maakaasun toimitukset Eurooppaan Nord Stream 1 -putkilinjan kautta, mikä on ajanut eurooppalaisen kaasun hinnat katolle – millä on syrjäyttävä vaikutus maailmanlaajuisiin kaasumarkkinoihin.

Kuka väittää, ettei se käyttäisi energia-asetta myös öljymarkkinoilla?

Vaikka Venäjä ei koskaan nollaisi öljynvientiään, se voisi leikata tarpeeksi nostaakseen maailmanmarkkinahintoja. Tämä "pienempi volyymi, korkeampi hinta" -strategia voisi pitää Moskovan öljytulot vahvoina ja samalla aiheuttaa tuskaa G7-hintakatto-arkkitehdeille.

Venäjä on myös edelleen olennainen jäsen laajentuneessa OPEC+ -ryhmässä. OPEC+-kartellin huippujäsenet ovat kyllästyneet lännen sekaantumiseen energiamarkkinoille. Saudi-Arabia on nykyään enemmän linjassa Moskovan kuin Washingtonin kanssa. Saudi-Arabian johtaman kartellin ja Bidenin hallinnon tai Euroopan unionin välillä ei ole menetetty rakkautta.

OPEC+:n jäsenet ovat jo ampuneet ohi Washingtonin keulan ilmoittaa vaatimattomasta tuotannon leikkauksesta lokakuuta varten. Kartelli on varoittanut, että korteissa voi olla myös lisää leikkauksia. Kartelliryhmä hyötyy myös "pienempi määrä, korkeampi hinta" -strategiasta.

Joten mikä on G7-hintakaton todennäköisin tulos? Koska se ei ole käytännöllinen tai täytäntöönpanokelpoinen, se toimii ensisijaisesti lisätarjontariskinä öljymarkkinoilla, joilla ei ole varaa toisiin – ei maailmanlaajuisen ylimääräisen tuotantokapasiteetin ollessa niin alhainen.

EU:n Venäjän energiavientikiellon ja hintakaton seurauksena Venäjä voisi lähettää lisää tynnyreitä Kiinaan, Intiaan ja ehkä Turkkiin pääasiassa Venäjän, Kiinan ja Turkin lipun alla purjehtivilla aluksilla. Venäjä saattaa tarjota alennuksia sopimuksen makeuttamiseksi, mutta ei mitään lähelläkään G7-maiden asettamaa ylärajaa.

Se tuotanto, jota Moskova ei voi myydä kolmansille maille, voitaisiin sen sijaan sulkea, mikä tukee öljyn hinnan nousua ja säilyttää resurssit myöhempää louhintaa varten. Kansainvälinen energiajärjestö odottaa nyt Venäjän tuotannon laskevan 1.9 miljoonaa tynnyriä päivässä, kun EU:n kauppasaarto astuu täysimääräisesti voimaan.

Tämä saattaa olla paras skenaario G7:lle. Pahinta on Venäjän täysimittaiset kostotoimet ja öljyn viennin käyttö aseena, mikä voi aiheuttaa nousevan shokin markkinoille ja nostaa hinnat jopa 150 dollariin tynnyriltä.

Tällainen skenaario saattaisi kasvattaa Venäjän öljytuloja jopa 50 prosenttia ja samalla pahentaa maailmanlaajuisia taantumapaineita.

Tämän markkinareaktion riskiä ei voi yliarvioida – varsinkin kun Bidenin hallinto sekä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan päättäjät ovat osoittaneet olevansa epäpäteviä nykyisessä energiakriisissä, ja hintakatto saattaa olla heidän vallankaappauksensa.