Ympäristön säätely arvopaperi- ja pörssikomitean kautta

Ilmeisesti ei riitä, että Securities and Exchange Commission (SEC) ylläpitää vain oikeudenmukaisia, hallittuja ja tehokkaita rahoitusmarkkinoita. Virasto harkitsee nyt ilmastosäätelijäksi ryhtymistä uudella säännöllä, jonka kommenttikausi päättyy huomenna (17).

SEC ei tietenkään muotoile asiaa tällä tavalla. Puheenjohtajan mukaan ehdotettu sääntö edellyttäisi ilmastoon liittyvien tietojen paljastamista tulee "Tarjoaa sijoittajille johdonmukaista, vertailukelpoista ja päätöksentekoon hyödyllistä tietoa sijoituspäätöstensä tekemistä varten". Tällainen tulos on epätodennäköinen.

Toteutuessaan yrityksiltä vaadittaisiin erityinen ja yksityiskohtainen hiililaskenta, joka raportoi SEC:lle omat suorat päästönsä sekä yrityksen toimittajien ja asiakkaiden päästöt.

On syytä huomata etukäteen, että siltä osin kuin päästöt aiheuttavat mahdollisia riskejä sijoittajille, yritykset ovat jo lain mukaan vastuussa näiden tietojen ilmoittamisesta. Tästä syystä uusi sääntö on tarpeeton. Säännön kannattajat, jotka väittävät, että tiedot parantavat sijoittajien kykyä arvioida ilmastoon liittyviä riskejä, eivät tunnista tätä perustavaa laatua olevaa todellisuutta – yrityksiä uhkaa jo nyt rangaistuksia näiden tietojen ilmoittamatta jättämisestä tarvittaessa. Näin ollen säännöstä ei synny mahdollisia etuja.

Kustannuksia on kuitenkin monia.

Yritysten päästöjen yksityiskohtainen laskenta vaatii aluksi lisää henkilö- ja rahoitusresursseja, mikä lisää yritysten kustannusrakenteita. Sellaiset raportit, jotka eivät tuota etuja, mutta joista aiheutuu tiettyjä kustannuksia, vahingoittavat sijoittajien etua, se ei edistä heitä.

Säännökset myös kannustavat julkisia yrityksiä ottamaan huomioon toimittajan päästöt liikekumppaneita valittaessa. Liiketoiminnan perustavanlaatuisia näkökohtia – kuten sellaisen toimittajan valintaa, joka tuottaa oikeat tuotantopanokset, oikeaan hintaan ja tarvittavan toimitusaikataulun mukaisesti – painotetaan näin ollen. Koska toimeksianto estää mahdollisimman tehokkaan toimitusketjun luomisen, sillä on haitallisia vaikutuksia yrityksen kustannuksiin ja/tai kannattavuuteen.

Näiden konkreettisten kustannusten lisäksi hiililaskennassa on perustavanlaatuisia ongelmia, jotka heikentävät sen arvoa. Se on epätarkka ja epätarkka todennettavuus- ja tarkkuusongelmia vaivanneet harjoitukset. Yksi usein mainittu huolenaihe, organisaatiot ottavat usein kunnian samoista päästöjen vähennyksistä, mikä aiheuttaa säästöjen kaksinkertaisen laskemisen ongelman. Näin ollen hiilidioksidilaskenta antaa sijoittajille epätarkkoja tietoja, jotka eivät paranna sijoittajien ymmärrystä yritysten kohtaamista mahdollisista riskeistä.

Näitä ongelmia lisäävät säännön vaatimukset, että yritykset sisällyttävät toimittajiensa ja asiakkaidensa päästöt. Yritysten on yksinkertaisesti mahdotonta raportoida tarkasti toimittajiensa ja asiakkaidensa päästöjä, ja on epäselvää, miten yritykset voivat saada kaiken olennaisen tiedon – erityisesti asiakkailtaan. Ilman suoraa pääsyä näihin tietoihin yritysten on turvauduttava välitystietoihin noudattaakseen valtuutusta, joka on yhtä todennäköistä antaa väärää tietoa kuin tietoa.

Myös heidän toimittajiensa ja asiakkaidensa päästöjen sisällyttäminen sääntöön on ristiriidassa SEC:n mission kanssa. Tehtävänä on varmistaa, että sijoittajat ovat asianmukaisesti tietoisia kaikista olennaisista taloudellisista riskeistä, vain yrityksen suorilla päästöillä on merkitystä. Asiakkaiden ja toimittajien päästöt ovat yrityksen hallinnan ulkopuolella, eivätkä mikä tärkeintä, suoran sijoittajan riski. Siksi SEC:n on yksinkertaisesti sopimatonta sisällyttää nämä päästöt ehdotettuun sääntöönsä.

Tavarantoimittajien ja asiakkaiden mukaan ottaminen on myös epäasianmukaista, koska se herättää huolen siitä, että vaikka säännökset ovat tahattomiakin, ne ovat ensisijaisesti ympäristösääntelyä pikemminkin kuin tehokkaiden rahoitusmarkkinoiden turvaamiseen tähtäävää sääntelyä.

Hallituksen lainsäädäntövalta on vastuussa lakien laatimisesta, mukaan lukien lait, jotka säätelevät kansallista lähestymistapaa globaaliin ilmastonmuutokseen. Tästä syystä päästövaatimusten asettaminen tulisi jättää kongressin päätettäväksi. Useilla kongressilla on ollut mahdollisuus hyväksyä globaaleja ilmastonmuutospolitiikkoja, kuten liittovaltion hiiliveron määrääminen tai päästökatto- ja kauppamääräysten täytäntöönpano. Näitä politiikkoja ei ole toteutettu, koska niistä aiheutuu suuria taloudellisia kustannuksia. Nämä kompromissit ovat luonnostaan ​​poliittisia kysymyksiä, joita lainsäädäntövalta käsittelee asianmukaisesti.

Lopullinen riski syntyy, jos raportit mahdollistavat ulkopuolisten eturyhmien mikrohallinnon yhtiön päästövähennysohjelmia. Nämä ohjelmat johtavat usein yritystoimiin, jotka vahingoittavat sijoittajien etuja. Jopa Blackrock, joka tukee yritysten Environmental, Social and Governance (ESG) aloitteita, on tunnustanut ulkopuolisten sidosryhmien mahdollisen negatiivisen vaikutuksen sijoittajien tuottoon. Vuoden 2022 sijoitushallinnon raportissaan Blackrock huomasin sen

BIS (BlackRock Investment Stewardship) on tukenut 47 prosenttia ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista osakkeenomistajien ehdotuksista vuonna 2021 (81 172:sta), ja toteaa, että monet vuonna 2022 äänestettävät ilmastoon liittyvät osakkeenomistajien ehdotukset ovat säätelevämpiä tai rajoittavampia yrityksiä eivätkä välttämättä edistää pitkän aikavälin omistaja-arvoa.

Nämä huolenaiheet osoittavat, että ehdotettu sääntö velvoittaa saavuttamattomiin raportointivaatimuksiin, asettaa yrityksille kalliita uusia rasitteita, antaa rahoitusalan sääntelyviranomaisille epäasianmukaisen mahdollisuuden harjoittaa ympäristöpolitiikkaa ja tarjoaa sijoittajille kyseenalaista arvoa. Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, että sijoittajille aiheutuisi vahinkoa, jos tämä sääntö pannaan täytäntöön.