Paul Tremblay kappaleissa Shyamalan, Knock at the Cabin, Pallbearers Club

Haluatko kuulla pelottavan tarinan?

Oli vuosi 2015. Paul Tremblay, New Englandin matematiikan velho, jolla on pari rikosromaania, koki suurta läpimurtoaan kauhukirjallisessa kirjassa. Hänen kirjansa, "Pää täynnä haamuja" Internetin aikakauden pyöräytys demonisen hallinnan genreen, saapui kesäkuussa saamaan ylistäviä arvosteluja. Se voittaisi Horror Writers Associationin Bram Stoker -palkinnon vuoden parhaasta romaanista. Stephen King, kauhun mestari, Tweeted että se "pelotti minut helvetisti, ja minua on melko vaikea pelotella".

Hollywood-sovitus näytti olevan aivan nurkan takana. Todellakin, kuukausi ennen "A Head Full of Ghosts" -julkaisua, tuotantoyhtiö Focus Features voitti huutokaupan elokuvan oikeuksien puolesta. Robert Downey Jr.:n Team Downey liitettiin tuottajaksi. Ottaen huomioon romaanin tosi-tv-raskas lähtökohta ja sen kireä perhedraama, se vaikutti luonnolliselta ehdokkaalta mukauttamiseen. Ei-huomaava.

Se on ollut kehityshelvetissä siitä lähtien.

"En tiedä, kuka ensimmäisenä loi seuraavan, mutta annoin tunnustusta kirjailija Chuck Wendigille, koska kuulin hänen ensimmäisen kerran sanovan sen: Julkaisemisessa se on ei, ei, ei, ei, kunnes se on kyllä. Hollywoodissa se on kyllä, kyllä, kyllä, kunnes se ei ole", Tremblay kertoi CNBC:lle sähköpostilla tehdyssä haastattelussa.

Tremblay, 51, otti Tinseltownin kauhun kuitenkin rauhallisesti. Hän ja hänen vaimonsa ovat kasvattaneet kahta lasta - yksi heistä on nyt ylioppilas, toinen lukio. Tremblay jatkoi myös matematiikan opettamista pienessä yksityisessä lukiossa Bostonin ulkopuolella. (Hän pitää ensimmäisen sapattivapaansa tänä tulevana vuonna, kun hän työskentelee toukokuussa valmistuvan romaanin parissa ja esittää elokuvasovituksen yhdestä novellistaan.)

Hän jatkoi myös tarinoiden ja kirjojen julkaisemista, suuren yleisön hankkimista ja kimaltelevia juonteita Kingiltä, ​​joka on pitkäaikainen show-bisnessuosikki.

Tremblayn teoksiin kuuluu ”Survivor Song”, romaani tappavasta virusepidemiasta, joka sattui ilmestymään kesällä 2020, juuri silloin, kun maailma oli tulossa hallintaan Covid-19-pandemiaan. Hänen uusin romaaninsa, Hüsker DüTässä kuussa julkaistiin "The Pallbearers Club", joka kertoo teini-ikäisestä sopimattomuudesta, joka solmii ystävyyden vieraan naisen kanssa, joka voi olla tai ei ole jonkinlainen vampyyri.

OK, joten ehkä se ei olekaan niin pelottava tarina - varsinkin kun ottaa huomioon, että yksi Tremblayn kirjoista on todellakin kuvattu valkokankaalle.

Ohjaaja M. Night Shyamalan, elokuvantekijä käänteisten ja häiritsevien hittien, kuten "The Sixth Sense" ja "Split" takana, vain kääritty kuvaaminen sovituksessa Tremblayn romaanista "The Cabin at the End of the World". Teos keskittyy perheeseen, jota apokalypsista kiinnostuneet muukalaiset piirittävät. Elokuvan nimeltä "Knock at the Cabin" on määrä julkaista Universal Pictures -yhtiön helmikuussa.

Tässä on Shyamalan-tyylinen käänne: Kaiken odottamisen, sopimusten ja sopimusten uudelleentekemisen jälkeen Tremblayn täytyi olla hiljaa elokuvan lähdemateriaalista. Kuukausiksi. Senkin jälkeen, kun elokuvan lähtökohta oli paljastettiin aiemmin tänä vuonna, joka saa monet kauhu-fanit sanomaan: "Hei, se kuulostaa hirveän paljon "The Cabin at the End of the World."

Silti "Knock at the Cabin" - jossa esiintyvät WWE-tähdeksi kääntynyt näyttelijä Dave Bautista, "Harry Potter" -elokuvan veteraani Rupert Grint ja Jonathan Groff, "Frozen"-elokuvien Kristoffin ääni - saattaa lopulta edustaa eräänlaista Hollywoodin alku Tremblaylle. "Survivor Song" -sovitus on työn alla. Ja kyllä, on uusi toivo mahdollisesta "Head Full of Ghosts" -elokuvasta.

Tremblayn on nyt selvää puhua "A Knock at the Cabinista", ja hän paljasti CNBC:lle, millaista on siirtyä "varovaisesta optimismista reaaliaikaiseen innostukseen", kun hänen kirjastaan ​​tehtiin elokuva. Seuraavaa haastattelua on muokattu pituuden ja selkeyden vuoksi.

Mistä sait selville, että M. Night Shyamalan mukautti "The Cabin at the End of the World" -elokuvaksi? Mitä päässäsi liikkui?

Tein optio-oikeuden FilmNationin kanssa loppuvuodesta 2017. Tuotantotiimi lähti sitten etsimään ohjaajaa ja muita kykyjä liitettäväksi. Kun toinen ohjaaja oli lyhyesti mukana, olin kuullut, että Night oli lukenut käsikirjoituksen ja oli kiinnostunut mahdollisesti tuotannosta. Kun se ei onnistunut ensimmäisen ohjaajan kanssa, Night oli edelleen kiinnostunut tuotannosta, minkä seurauksena hän halusi kirjoittaa uudelleen käsikirjoituksen ja ohjata myös.

Tietysti oli jännittävää kuulla, että hän oli kiinnostunut, koska olen nauttinut useista hänen elokuvistaan. Tuolloin olin kuitenkin kuullut aikaisempiin romaaneihini liitettynä tai kiinnostuneena monia jännittäviä nimiä, kun otetaan huomioon aikaisempi kokemukseni ylä- ja alamäistä ja odotuspelistä, ja sitten asiat hajosi väistämättä.

Kun kävi selväksi, että Night ei ollut vain kiinnostunut ja kiintynyt, että elokuva oli itse asiassa menossa esituotantoon ja sitten tuotantoon, siirryin varovaisesta optimismista reaaliaikaiseen innostukseen.

Kuinka paljon työskentelit suoraan Shyamalanin kanssa? Millainen hänen prosessinsa on?

Minulla ei ole sopimukseen perustuvaa sananvaltaa käsikirjoituksesta tai kuvaamisesta, mutta alussa FilmNation piti minut hyvin ajan tasalla käsikirjoituksen varhaisesta luonnoksesta ja kysyi panokseni. Paljon myöhemmin, kun meidät esiteltiin puhelimitse, Night ja minä keskustelimme kirjasta ja vastasin joukkoon hänen kysymyksiään hahmosta ja tarinasta, miksi tein mitä tein. En voi puhua hänen käsikirjoitusprosessistaan. Sain vierailla kuvauspaikalla ja katsella hänen ja miehistön työtä kahden päivän ajan. Olin vaikuttunut hänen luomasta positiivisesta luovasta ilmapiiristä.

Miten näyttelijät suhtautuivat materiaaliin? Kuinka lähelle he tulivat näkemyksesi hahmoista?

Näyttelijät olivat täysin sitoutuneita, sitoutuneita ja emotionaalisesti yhteydessä tarinaan, ja he ilmensivät hahmojen henkeä sen mukaan, mitä näin. Kuvien välissä he esittivät minulle kirjaa koskevia mietiskeleviä kysymyksiä, ja he olivat yli anteliaasti aikaa ja huomiota. Heidän kanssaan jutteleminen oli yksi suosikkiosistani vierailullani.

Shyamalan elokuvissa on oma mystiikkansa, kuten Alfred Hitchcockin elokuvissa tai viime aikoina Jordan Peelen elokuvissa. Kuinka tasapainotat elokuvan markkinointitarpeita ja omia tarpeitasi kirjailijana, joka haluaa myydä kirjoja?

Käytin rehellisesti osan vuoden 2022 keväästäni tukahduttamaan Internetin huhuja ja sammuttamaan kirjan ja elokuvan yhdistäviä Twitter-paloja. Kesäkuun alussa se saavutti pisteen, jossa se kävi kuitenkin mahdottomaksi, kun kaikki tiedot olivat saatavilla, mukaan lukien IMDb-sivu. Olen tehnyt oman osani kunnioittaakseni elokuvamarkkinoinnin toiveita, enkä todellakaan haaveisi pilata mitään. Kuten suurin osa sovituksista, tarinaan tulee muutoksia ja eroja kirjaan verrattuna, joten lukijani tulevat silti yllättymään elokuvasta.

Ei tarvitse mennä spoilereihin, mutta miltä tuntui saada tekstisi mukautettua elokuvaan, joka on suurelta osin myös jonkun muun visio?

Olen aina kiehtonut tarinoiden vaikuttamista ja uudelleenkerrontaa, erityisesti kauhugenressä, genressä, joka perustuu tarinoihin, jotka rakentuvat aiemmin tulleista tarinoista ja hirviöistä. Suurin osa romaaneistani, mukaan lukien "A Head Full of Ghosts", on muiden elokuvien ja romaanien riffi. "The Cabin at the End of the World" on itsessään reaktio kotihyökkäyksen elokuvan alalajiin. Suurin osa minusta on innoissaan ja kiinnostuneita mahdollisuudesta nähdä tarinani uudelleen kuviteltuna tai taitettuna ruudulla. Mutta valehtelisin, jos sanoisin olevani egoton koko kokemuksen suhteen. Tämä romaani merkitsee minulle paljon. Elin kirjan sisällä puolitoista vuotta, kun kirjoitin sen. Joudun käsittelemään kaikki tarinan ja hahmojen muutokset. Hyvä ongelma tietysti.

Miltä on tuntunut odottaa, että "A Head Full of Ghosts" -kappaleesta tulee jotain?

Sitä on varmasti odotettu pitkään. Kirja on ollut valinnassa vuodesta 2015. Meillä on ollut monia läheisiä puheluita, eri ohjaajia ja näyttelijöitä mukana, koko joukko käsikirjoitusluonnoksia, ja kuten monet projektit, pandemia suistui vauhtinsa tuotantoon. Onneksi tuottajat, Allegiance Theatre ja Team Downey, eivät ole luovuttaneet ja ovat edelleen sitoutuneita kirjaan sekä kommunikoimaan, olemaan ammattimaisia ​​ja rehellisiä minulle, mitä arvostan suuresti. Meillä on uusi ohjaaja ja käsikirjoitus, ja tuntuu, että olemme jälleen lähellä jotain todella siistiä tekemässä.

Miten kuvailisit, millaista on työskennellä suurten studioiden ja elokuvantekijöiden kanssa verrattuna julkaisuteollisuuteen?

Ei kommenttia? Hah! Vitsailen osittain. En tiedä, kuka ensimmäisen kerran loi seuraavan, mutta tunnustan kirjailija Chuck Wendigin, koska kuulin hänen ensi kerran sanovan sen: Julkaisemisessa se on ei, ei, ei, ei, kunnes se on kyllä. Hollywoodissa se on kyllä, kyllä, kyllä, kunnes se on ei.

Tarinoiden ja taiteen tuottaminen ei selvästikään ole tiedettä, ja molemmilla toimialoilla on paljon ansoja, paljon lahjakkaita ihmisiä ja paljon ihmisiä, jotka eivät ole mukana samoista syistä kuin minäkin. Yritän vain navigoida siinä parhaani mukaan ja puolustaa tarinoita, jotka tuntuvat riittävän tärkeiltä, ​​jotta voin viettää yli vuoden kirjoittamiselämästäni. En ole mennyt täyteen Barton Finkiin. Vielä.

Netflix on antanut useiden kauhukirjailijoiden teoksille suuren alustan. Otetaan esimerkiksi Adam Nevillin "The Ritual". Miten kauhukirjoittajien yhteisö suhtautuu viimeaikaisiin varoituksiin Netflixin kaltaisten suoratoistoyritysten leikkauksista?

En ole ollut tietoinen kauhukirjoitusyhteisökohtaisesta reaktiosta taloudellisiin häiriöihin. Olen kuullut enemmän ystäviltä, ​​jotka työskentelevät Hollywoodissa ja ovat huolissaan siitä, että studiot ja rahoittajat ottavat entistä vähemmän riskejä tarinoissa, jotka eivät ole telttapään supersankari-menestysfilmejä, ja ottavat vähemmän riskejä kauhutarinoissa, jotka itse asiassa ovat kauhistuttavia. Useat tuottajat ovat sanoneet minulle, että he etsivät kauhua, joka ei ole synkkää ja jolla on onnellinen loppu, mikä tarkoittaa, että he eivät todellakaan etsi kauhua. "Stranger Things" on hauskaa ja kaikkea, mutta emme voi tehdä kaikkea "kauhua" siihen. Niin monet meistä kauhufaneista (useimmat tuntemani) löytävät toivoa ja lohtua kauhusta, joka on synkkä ja haastava.

Kuinka paljon elokuvat vaikuttavat työhösi verrattuna esimerkiksi musiikkiin tai muihin kirjoihin?

Elokuva oli ensimmäinen kosketukseni tarinaan. Vietin pari- ja teini-iässäni katsoen ja uudelleen elokuvia kaapelilla ja VHS:llä. Kolme äskettäistä romaanistani olivat suoraan inspiroimia elokuvista ja romaaneista. Mutta etsin inspiraatiota kaikista mainitsemistasi taiteellisista muodoista. Niin monet tarinoistani ovat inspiroineet ja perustuvat kappaleisiin/sanoihin, ja uusin, ”The Pallbearers Club”, on osittain rakkauskirje 80-luvun punk- ja 90-luvun indie-musiikkiin.

Näemmekö koskaan Paul Tremblayn käsikirjoituksen?

Toivon, että teemme sen sillä varoituksella, että en odota olevani loistava tai edes hyvä käsikirjoitusten kirjoittamisessa heti tai koskaan, sillä se on muoto, joka on aivan erilainen kuin romaanit ja novellit.

Olen kirjoittanut käsikirjoituksen novellilleni "Nineteen Snapshots of Dennisport". Se on okei. Vaatii työtä. Mainitsin novellin sovitusryhmäpuheen aiemmin, ja jos "The Pallbearers Club" valittaisiin, haluaisin olla mukana sovituksessa aktiivisena. Syntyykö käsikirjoitusmahdollisuuksia vai ei, Hollywood-kokemus kuitenkin siirtyy seuraavaan romaaniin. Olen kirjoittanut jo noin 60 sivua. Muhahahahaha!

Paljastus: CNBC, Focus Features ja Universal Pictures ovat kaikki osa ComcastNBCUniversal.