OPEC+:n ei pitäisi potkaista Venäjää pois ryhmästä

Mahdollisuus, että Venäjää pyydetään eroamaan OPEC+:sta, muodollisesti tai tosiasiallisesti, tuo mieleen vanhan sarjakuvan, jossa joitain OPECin jäseniä uhkaa karkotus ja jotka vastaavat iloisesti: "Lupaatko?" Tosiasia on, että ryhmä on olemassa kannustaakseen (kohtelias lause) viejiä hallitsemaan tuotantoa aina, kun hinnat heikkenevät. On syytä huomata, että kaikki merkittävät hinnankorotukset menneisyydessä ovat johtuneet ulkoisista tapahtumista, kuten Iranin vallankumouksesta tai arabikeväästä, eivätkä jäsenet päättäneet haluavansa korkeampia hintoja. (Jätän pois tapaukset, joissa ne auttoivat hintoja elpymään romahduksen jälkeen, kuten vuonna 1999.)

Öljymarkkinat ja OPECin rooli niissä ovat klassisia esimerkkejä freerider-ongelmasta, eli siitä, että kaikki tuottajat hyötyvät koko taakan kantavan ryhmän toimista. Organisaatio on luonnollisesti kamppaillut noudattamisen kanssa, koska pettäminen yleensä kannattaa: laiminlyönnistä ei ole muodollisia seuraamuksia, ja hinnan romahtaminen on ainoa käytettävissä oleva täytäntöönpanomekanismi. Se ei ole aivan ydinasevaihtoehto, mutta jäsenet – ja erityisesti saudit, jotka ovat juuttuneet toimeenpanijan rooliin – ovat haluttomia käyttämään sitä. Heillä ei ole vastaavaa kuin Texas Railroad Commissionin turvautuminen Texas Rangersiin.

Syitä Venäjän erottamiselle organisaatiosta pyörivät käynnissä olevat talouspakotteet, jotka vaikeuttavat sen kiintiön täyttämistä. Huhtikuusta lähtien Venäjän öljyntuotannon uskotaan laskeneen 1 mb/d, ja ennusteiden mukaan myynnin menetys voi olla 3 mb/d seuraavien kuukausien aikana. Mahdollisuus on jo nostanut hinnat huimasti, ja jokainen pieni askel kohti eurooppalaisia ​​öljynostopakotteita lisää muutaman dollarin barrelilta, jos vain muutaman päivän ajan.

Toistaiseksi muut OPEC+:n jäsenet ovat kieltäytyneet nostamasta tuotantoaan kiintiönsä yli kompensoidakseen Venäjän öljytoimitusten menetystä osittain siksi, että menetykset ovat todennäköisesti väliaikaisia, koska maan öljyntuottajat löytävät uusia asiakkaita, ja osittain siksi, että he ovat huolissaan siitä, että ne saattaa haluta apua Venäjältä tulevina markkinoiden heikkouden aikoina.

Kuinka tärkeä Venäjä on OPEC+:lle? No, vuoden 2020 alussa Venäjä vähensi konsernin markkinoiden vakauttamispyrkimyksiä 2.5 mb/d, minkä vain Saudi-Arabia ylitti. Azerbaidžanin ja Kazakstanin kanssa, joihin Venäjän osallistuminen epäilemättä vaikutti voimakkaasti, niiden osuus vähennyksestä oli 1/3. Jälkikäteen ajatellen kiintiöt osoittautuivat liian ankariksi, ja Brentin hinta nousi 100 dollariin ennen hyökkäyksen alkamista. Silti on selvää, että Venäjä oli ryhmän ponnistelujen tärkeä tukipilari, ellei johtolanka.

Sanomattakin on selvää, että uusi kysynnän lasku covid-pandemian järjestyksessä näyttää erittäin epätodennäköiseltä seuraavan vuosikymmenen aikana, mutta Venäjä ja sen edeltäjä Neuvostoliitto ovat usein auttaneet OPECin vakauttamispyrkimyksiä, vaikkakin vaihtelevalla tavalla. Silti, kun otetaan huomioon Venäjän tarjonnan vähentäminen joulukuussa 2016, viimeinen pandemiaa edeltävä kiintiösopimus oli vain 300 tb/d, mikä on summa, jonka Lähi-idän tuottajat voisivat helposti korvata.

Tartunta ei kuitenkaan koske vain viruksia. Pandemian OPEC+ -sopimuksessa yli 1 mb/d vähennys tuli muilta OPECin ulkopuolelta, ja suurinta osaa siitä ei luultavasti olisi toteutettu ilman Venäjän osallistumista. Vuotta 2016 tarkasteltaessa voidaan todeta, että OPECin ulkopuoliset jäsenet tarjosivat Venäjän lisäksi vain 260 tb/d vähennyksiä, mikä on suhteellisen pieni määrä, mutta ainakin psykologinen tuki OPECin pyrkimyksille.

Ja historiallisesti jopa OPEC-tuottajat ovat ottaneet vihjeensä muiden jäsenten noudattamisesta, kuten 1990-luvun lopulla, jolloin Venezuelan tuotanto oli selvästi kiintiön yläpuolella, eivätkä ne alun perin kärsineet rangaistuksia. Vastauksena lähes kaikki muut jäsenet antoivat tuotantonsa nousta kiintiön yläpuolelle, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Suuntaus oli selvästi hälyttävä saudeille, jotka vaativat kiintiöiden korottamista, jotta he voisivat vastata muiden tuotantopolitiikkaan rikkomatta omaa kiintiötään. (Tässä tapauksessa Caesarin vaimo oli siveetön, mutta Caesar päätti olla epäilyksen yläpuolella.)

OPEC+:n jäsenille tulee kysymys siitä, pystyvätkö he pitämään Venäjän tarpeeksi tyytyväisenä osallistumaan tuleviin markkinoiden vakauttamispyrkimyksiin, joita todennäköisesti tarvitaan sodan päättyessä ja varsinkin jos Iran ja/tai Venezuela pakenevat pakotteiden vaikutuksista. Pelkästään Venäjän poistaminen ryhmästä nyt, kuinka kohteliaasti tahansa, tekee tulevasta yhteistyöstä paljon vaikeampaa saada aikaan lisää hintojen epävakautta ja lisää hintasotien tiheyttä ja ankaruutta.

Yksi mahdollinen ratkaisu olisi asettaa OPEC+:n kiintiöt riittävän korkeiksi, jotta muut jäsenet voisivat nostaa tuotantoa kompensoidakseen Venäjän toimitusten menetystä, samalla kun sopimus pidetään lyhyenä, enintään kolmessa kuukaudessa, jotta Venäjän toimitukset palautuisivat ryhmien kiintiötasot alennettu kompensoimaan. Tämä olisi käänteinen vuoden 1998 sopimukselle, jossa ryhmien kiintiötä korotettiin, vaikka useimmat jäsenet tuottivat jo valmiiksi, mutta Saudi-Arabian lisäys voitaisiin ottaa huomioon. Aseta ryhmäkiintiö yhtä suureksi kuin odotettu kysyntä, johon lisätään Angolan, Nigerian ja muiden kiintiön alapuolella olevan tuotannon määrä sekä Venäjän odotettu alhaisempi öljyn tarjonta. Venäjä ei ehkä ole tyytyväinen tähän, vaan suosii sodanaikaisia ​​hintapreemioita usein alennettuun öljymyyntiin, mutta se voi osoittautua hyväksyttäväksi kompromissiksi.

OPEC+ saattaa olla huolissaan siitä, että Venäjän tarjonta elpyy odotettua nopeammin tai että taantuma leikkaa maailmankysyntää ja jättäisi niiden kiintiöt niin korkeiksi, että maailmanlaajuiset varastot alkavat rakentaa uudelleen. Mutta kun otetaan huomioon kuinka alhaisia ​​ne ovat tällä hetkellä, useiden kuukausien edes 2 mb/d varaston rakentaminen ei tuota hintojen palaamista alle 60 dollarin, missä ne olivat ennen pandemian alkamista. Ja ryhmä on osoittanut, että he voivat toimia ripeästi tilanteen niin vaatiessa, joten uuden hintaromahtamisen riski vaikuttaa suhteellisen alhaiselta. Mikä ei tarkoita, että OPEC+:n jäsenet olisivat samaa mieltä tuosta arviosta, ja kuten aina, on helpompaa olla tekemättä mitään.