Yksi vuosi sotilasjuntan vallasta Myanmarissa

1. helmikuuta 2021 Burman armeija toteuttaa vallankaappauksen ja valtasi Myanmarin. Sitä seurannutta voidaan kuvata vain julmaksi tukahduttamistoimeksi sen hallinnon vastustuksen tukahduttamiseksi, mukaan lukien joukkomurhat, kidutus, seksuaalinen väkivalta, mielivaltaiset pidätykset, jotka kohdistuvat mielenosoittajiin, toimittajiin, lakimiehiin, terveydenhuoltoalan työntekijöihin ja poliittiseen oppositioon. Human Rights Watch luokitteli tammikuussa 2022 nämä rikokset rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Tämä on niiden rohingyalaisia ​​vastaan ​​kohdistettujen julmuuksien lisäksi, joista armeijaa syytetään ja joita tällä hetkellä tutkivat Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) ja Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ). Myanmarin armeija, jota syytetään rohingya-muslimeja vastaan ​​kohdistuneista julmuuksista, joihin kuuluu tappaminen, vakavan ruumiin ja henkisen vamman aiheuttaminen, olosuhteiden luominen, joiden on arvioitu aiheuttavan fyysistä tuhoa, toimenpiteiden määrääminen synnytyksen estämiseksi ja pakkosiirrot, ovat luonteeltaan kansanmurhaa, koska ne ovat tarkoituksena on tuhota rohingyaryhmä kokonaan tai osittain kansanmurharikosten ehkäisemistä ja rangaistuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (kansanmurhayleissopimus) vastaisesti.

Human Rights Watchin uudessa raportissa todetaan, että sotilasvallankaappauksen jälkeen rauhanomaiset mielenosoitukset ovat saaneet suhteettoman vastauksen, mukaan lukien: "liiallinen ja tappava voima, mukaan lukien ampumatarvikkeet, kranaatit ja niin sanotut vähemmän tappavat aseet. Poliisi ja sotilaat murhasivat mielenosoittajia kaupungeissa eri puolilla maata. Turvallisuusjoukot ovat tappaneet lähes 1,500 100 ihmistä vallankaappauksen jälkeen, joista ainakin 24 lasta. Kohdennettuja ja mielivaltaisia ​​hyökkäyksiä siviilejä ja siviiliobjekteja vastaan ​​jatkuu koko maassa. Yhdessä viimeaikaisista hyökkäyksistä 2021. joulukuuta 39 ainakin 1 ihmistä, mukaan lukien neljä lasta ja kaksi humanitaarista työntekijää, kuoli Myanmarin Kayahin osavaltiossa. Raporttien mukaan turvallisuusjoukot tappoivat helmikuun 30. ja 2021. marraskuuta 31 välisenä aikana ainakin 284 terveydenhuollon työntekijää ja pidättivät 400,000. Vallankaappauksen jälkeen yli XNUMX XNUMX ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudulleen taistelujen ja levottomuuksien vuoksi.

Poliittisten vankien avustusyhdistyksen (AAPP) keräämien tietojen mukaan sotilasjuntta on pidättänyt mielivaltaisesti yli 11,000 120 aktivistia, poliitikkoa, toimittajaa ja muuta. Ainakin 15 toimittajaa pidätettiin, ja kymmenet ovat edelleen pidätettyinä ja odottavat syytteitä tai tuomioita. Ainakin 505 toimittajaa on tuomittu pääosin rikoslain 84A §:n rikkomuksista, jotka kriminalisoivat pelkoa aiheuttavien tai vääriä uutisia levittävien kommenttien julkaisemisen tai levittämisen. Sotatuomioistuimet ovat tuominneet XNUMX ihmistä kuolemaan lyhennettynä. Samoin monet poliittiset johtajat, mukaan lukien presidentti U Win Myint ja osavaltioneuvos Daw Aung San Suu Kyi, ovat joutuneet oikeudenkäyntiin useissa tuomioistuimissa.

Kaikki nämä menettelyt herättävät useita huolenaiheita, jotka liittyvät siihen, että ne eivät ole noudattaneet kansainvälisiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia.

Turvallisuusjoukot ovat kidutuksen ja pahoinpitelyn kohteeksi joutuneet useiden vankien kohteeksi. Human Rights Watch raportoi "rutiininomaisista pahoinpitelyistä, poltetuista savukkeista, pitkittyneistä stressiasennoista ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta". Lisäksi ainakin 150 ihmistä on kuollut pidätettyinä, monissa tapauksissa armeijan johtamissa pidätyskeskuksissa.

Burman armeijan ihmisoikeusloukkausten tuloskorttia sotilasvallankaappauksen jälkeen 1. helmikuuta 2021 ei voida jättää huomiotta. Valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen on käytettävä kaikkia voimavarojaan painostaakseen sotilasjunttaa väärinkäytösten lopettamiseksi, mukaan lukien Magnitskylle kohdistetut sanktiot ja muut oikeudelliset ja poliittiset toimet. Sotilasjuntan jatkuvat julmuudet on sisällytettävä Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkimukseen, kuten ne tekevät, ja ne johtavat jatkossakin pakkosiirtoihin, myös Bangladeshiin, juuri siksi, että ICC onnistui alun perin puuttumaan tilanteeseen.