Neruda On The Park kirjoittaja Cleyvis Natera siitä, mitä teemme suojellaksemme sitä, mitä rakastamme

Useimmat kirjat syntyvät rauhallisesti, mutta ei "Neruda on the Park" (Ballantine 2022). Cleyvis Nateran debyyttiromaani on trumpetoitu NBC:n "The Today Show" -ohjelmassa yhtenä sen "mitä lukea tänä kesänä" suosituksia. Elle Magazine nimesi sen kauden ykköseksi "pakolliset" kirjat. positiivinen New York Timesin arvostelu nimitti teosta "tosikkaaksi, provosoivaksi" ja ylisti kirjoittajan tyyliä "virkistävän suoraksi ja julistavaksi . . . peili, joka vangitsee elämän synkät komediat uhanalaisessa yhteisössä." Julkaisut, kuten The Rumpus, Electric Lit, The Millions ja Lit Hub, valitsivat äskettäin julkaistun nimikkeen yhdeksi vuoden odotetuimmista.

Juoni pyörii Guerrerosin, Ylä-Manhattanin Nothar Parkissa asuvan dominikaanisen amerikkalaisen perheen ympärillä, ja jokaisen jäsenen reaktion tunkeutuvaan gentrifikaatioon. Kirjassa tarkastellaan uhrauksia, joita ihmiset tekevät suojellakseen sitä, mitä he rakastavat eniten.

Natera opettaa opiskelijoille luovaa kirjoittamista Fordhamin yliopistossa. Hän on suorittanut BA-tutkinnon Skidmore Collegesta ja MFA-tutkinnon New Yorkin yliopistosta. Tässä kysymyksessä ja vastauksessa kirjailija kertoo tarinan kirjoittajaksi tulemisesta, perheensä reaktiosta hänen romaaniinsa ja siitä, kun hän löysi ensimmäisen kerran Pablo Nerudan runouden.

Miltä tuntuu saada julkaistu kirja maailmassa 15 vuoden työskentelyn jälkeen?

Cleyvis Natera: Saavuin New Yorkiin 10-vuotiaana Dominikaanisesta tasavallasta. Rakastuin tarinoiden kertomiseen, kun meidän piti soittaa isälleni puhelinkeskuksesta, koska hän jäi taakse. Sain vain muutaman minuutin puhua hänelle uudesta elämästämme ja valmistauduin huolellisesti joka kerta, koska nuo puhelut olivat kalliita ja saisimme vain muutaman minuutin. Tämä on 80-luvun loppua New Yorkissa.

Muistan kaipaavani kotia ja isääni. Yritän kaataa tämän valtavan välimatkan välillämme. Tämä kirja on ollut unelma, jota on tehty niin kauan, niistä varhaisista puhelinkeskusten päivistä, jolloin yritin käyttää kieltä yhteyden muodostamiseen.

Olen ollut autuas romaanin ilmestymisestä lähtien. Olen työskennellyt yritystyössä vakuutusalalla koko viisitoista vuotta, jolloin kirjoitin Neruda on the Parkia ja minulle on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, että vaikka sinun pitäisi herätä aikaisin aamulla ja työskennellä myöhään iltaan, vaikka työ on hidasta ja huolellista, unelmiemme seuraaminen on kannattavaa. On upea tunne tietää, että lukijat saavat pitää kirjani, mikä on lisävahvistus siitä, että sinnikkyys on sen arvoista.

Kirjasi kuvaa niin paljon naapuruuden, perheen, naisten ja ihmissuhteiden tärkeyttä. Voitko jakaa juoru kuinka perheesi on vastaanottanut kirjan?

Natera: Tämä tulee olemaan un escándalo koska aion kertoa sinulle totuuden. "Neruda on the Park" kertoo naapurustosta ja perheestä, joka on uhattuna. Aivan kirjan alussa saamme selville, että siellä on palanut asunto, joka on purettu, ja siellä on suunnitelma luksusasuntojen rakentamisesta. Sitten näemme, että kaksi päähenkilöä, Eusebia, joka on erittäin omistautunut ja rakastava äiti, ja hänen tyttärensä Luz, ottavat jyrkästi erilaisia ​​näkemyksiä siitä, mitä tämä muutos merkitsee heidän naapurustoonsa ja heidän omaan elämäänsä. Eusebia suunnittelee suunnitelman rikollisuuden lisäämiseksi naapurustossa, jotta uudet tulokkaat pelkäävät ostaa uutta kiinteistöä. Kun asiat eskaloituivat ja karkaavat käsistä, halusin lukijoiden kysyvän itseltään: mitä olemme valmiita tekemään selviytymisemme turvaamiseksi? Mitä olemme valmiita tekemään suojellaksemme kotia ja ihmisiä, joita rakastamme eniten?

Jotenkin, vaikka kirja ei ollut vielä myynnissä, yksi minun tätit päätin, että olin kirjoittanut isoäidistäni, joka kuoli kaksi vuotta sitten Nerudassa puistossa. Tätini alkoi soittaa kaikille näille ihmisille perheeni ja kertoa heille, että olin vetänyt Abuelitani mudan läpi. . . que yo soy una sucía . . .

Pysähdyin kirjamatkalle Washington Heightsissa pian kirjan ilmestymisen jälkeen – kasvoin siellä ja Harlemin välillä – ja aloin lähettää kutsuja, koska perheessäni, jos ei kutsuta jokaista henkilöä yksitellen, he eivät tule. He loukkaantuvat niin paljon. Olin hyvin yllättynyt siitä, että sain vain radiohiljaisuuden henkilökohtaisen yhteydenoton jälkeen. Yhtä tätiäni lukuun ottamatta kaikki muut eivät vastanneet. Minusta se oli outoa.

Viikkoa myöhemmin sain tämän tekstin yhdeltä omastani tätit sanoen: "Olen erittäin loukkaantunut, että olet kirjoittanut äidistämme." Minun piti kysyä häneltä: "Mistä sinä puhut?" Hän tarkoitti palaa autofiktiota, jossa minä teki Ota tiettyjä osia perheeni tarinasta fiktiivinen kertomus kriisissä olevasta perheestä. Kasvoin kotona, jossa oli paljon väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Olin käyttänyt elämäni elementtejä kirjoittaessani novellin, joka julkaistiin kolme vuotta sitten. En edes tiedä, kuinka hän löysi sen tai miksi hän ajatteli, että sillä oli mitään tekemistä "Neruda on the Park" kanssa.

Seuraavaksi puhuin äidilleni. Hän oli hyvin järkyttynyt, koska hän ajatteli, että olin raahannut hänen äitinsä mudan läpi tässä kirjassa. Ja minä sanoin: "Mami, siitä ei edes ole kyse tästä kirjasta."

Oho, tämä kuulostaa erittäin kipeältä.

Natera: On tuhoisaa, että väärinkäsitys saattaa estää perheeni jäseniä lukemasta jotain, joka kunnioittaa naiseuden perintöä perheessäni. Vastasin tädilleni selventämään tilannetta ja pyytämään anteeksi. Se ei koskaan ollut tarkoitukseni. . . kirjani on omistettu minulle Kuollut. Isoäitini, isoisäni ja isäni kuolivat monta vuotta sitten. Inspiraatiopisteiden joukossa se on heidän kunniakseen ja kulttuurimme kunniaksi kirjoitin tämän romaanin. Erityisesti Abuelitani on erittäin tärkeä elämässäni. Tunnustuksessani puhuin jonkin aikaa isoäidistäni.

Milloin löysit ensimmäisen kerran Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen chileläisen Pablo Nerudan runouden?

Natera: Opiskelin englanninkielistä kirjallisuutta perustutkinto-koulussa ja yhdellä luokallani sain lukea hänen rakkaussonettejaan. Pablo Neruda on niin polarisoiva hahmo. Rakastan hänen runouttaan. Luin sen espanjaksi ja englanniksi. Rakastan kielen vivahteita ja sen kauneutta. Pidän myös siitä, mitä Pablo Neruda edusti taiteilijana. Hän uskoi, että taiteen tulee olla kaikkien ulottuvilla. Olitpa kokki, lääkäri – tai mikä tahansa ammattisi – hän uskoi, että runouden pitäisi olla saatavilla ja kaikkien pitäisi voida ymmärtää se. Se on paljon sitä, mitä yritän tehdä työlläni.

Pablo Neruda on myös erittäin polarisoiva hahmo, koska häntä syytettiin ilkeistä asioista elämässään. Tämä kirja todella painii naiseuden ja maskuliinisuuden kanssa. Tämä ajatus hänen runoutensa kauneudesta ja samalla jotkut kiistanalaisemmista kysymyksistä, jotka tulevat esiin aina kun puhut Pablo Nerudasta, osuivat todella niihin teemoihin, joita halusin tutkia.