Malesia tarvitsee kipeästi uutta taloustarinaa

On vaikea olla uupumatta, kun ”CSI: Malaysia” valmistautuu uuteen kauteen, jossa kuvataan yhtä Aasian lupaavimpia talouksia hallitsevia kaoottisia ja kaoottisia poliittisia juonilinjoja.

Ei, Kuala Lumpur tai Putrajaya eivät ole yhdenkään suositun rikosprosessin paikka. Mutta internecin politiikalla on pitkään ollut taipumus asettaa tämä resurssirikas 32 miljoonan ihmisen kansakunta parrasvalot kaikista vääristä syistä.

Viimeisen 13 vuoden näyttävin rikostarina oli Najib Razakin nousu, lasku ja paluuyritys. Hänen 2009–2018 pääministerikauden villissä tarinassa on edelleen laatua - Hollywood-käsikirjoittajat - eivät olisi voineet uneksia - tästä.

Shakespeare vaikutti keskeiseltä inspiraation lähteeltä, kun Malaysia Inc.:n luoneen 1970-luvun pääministerin poika lupasi purkaa isänsä luomuksen – vain pahentaakseen asioita. Ne, jotka yllättyivät siitä, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lisäsi, että isommat ja huonommat olennot eivät suinkaan "kuivatta suota", vaan ymmärtävät asian.

Vuonna 2009 perustettu valtion rahasto Najib, 1Malaysia Development Berhad, pääsi Hollywoodiin. Osa kadonneista miljardeista dollareista auttoi rahoittaa Martin Scorsesen vuoden 2013 hitti "The Wolf of Wall Street", jonka pääosassa on Leonardo DiCaprio.

Vaikka Najib oli tuomittu korruptiosta 1MDB-fiaskossa, joka on yksi historian suurimmista rahanpesuskandaaleista, mies vihjailee jatkosta. Onneksi Malesian äänestäjät eivät näytä olevan kiinnostuneita "Najib 2" -projektista (Najibin ihmiset sanovat edelleen pysy kanavalla).

Mukaan tulee uusi pääministeri Anwar Ibrahim, jonka tarinakaari vaikuttaa jo itsessään varsin mielikuvitukselliselta. Hänen tarinansa esitettiin alkuperäisellä CSI: Malaysia -kaudella 1990-luvun lopulla.

Tuolloin Aasian finanssikriisi koetteli naapurit Indonesiaa, Etelä-Koreaa ja Thaimaata. Keinottelijat kääntyivät sitten Malesiaan, jonka he pitivät kypsänä valuutan devalvaatiolle. Yksi johtajista - hedge-rahastojen johtaja George Soros - teki elämän helvetin silloiselle valtiovarainministerille Anwarille ja hänen pomolleen, pääministeri Mahathir Mohamadille.

Asiat ei päättynyt hyvin Anwarille silloin. Tuolloin Anwar oli vahva Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ja Kansainvälisen valuuttarahaston ajamien markkinoita edistävien uudistusten kannattaja. Mahathir päinvastoin määräsi pääomarajoituksia ja otti käyttöön kiinteän valuuttakurssin.

Anwar erotettiin äkillisesti ennen kuin hänet pidätettiin epämääräisinä korruptio- ja sodomia-syytöksinä. Mahathir ei tyytynyt vain peittämään Kuala Lumpuria rikosnauhalla. Hän myös meni sisään antisemitistiset tiraaditsyyttäen juutalaisten salaliittoa – Soros mukaan lukien – Malesian talouden heikentämisestä.

Vuosien vankilassa viettämisen jälkeen Anwar on vihdoin nappannut pääministerin. Kysymys kuuluu, voiko Anwar kääntyä parempaan, tuottavampaan kertomukseen kansakunnalle, jolla on niin paljon taloudellista potentiaalia.

Anwarin vihdoin saaminen kärkipaikkaan ei maagisesti luo uskottavaa aikataulua Malesian liittymiselle Aasian kilpailukykyisimpien talouksien joukkoon. Vaarana on, että poliittinen kiistely, joka Anwarin hallituksen on tehtävä pysyäkseen vallassa, jättää vain vähän lainsäädännöllistä happea nostaakseen Malesian taloudellista peliä.

Malesia on varoittava tarina siitä, mitä taloustieteilijät kutsuvat "mahdollisuuksien hinnaksi". Mahathir-Anwar-jakson jälkeen 1990-luvun lopulla jokainen Malesian johtaja on käyttänyt niin paljon aikaa torjumiseen. poliittiset kilpailijat heillä ei ole ollut keinoja lisätä kilpailukykyä, innovaatioita, tuottavuutta tai vähentää byrokratiaa. Kun vietät 24 tuntia vuorokaudessa vaikeuksia säilyttääksesi työsi, sinulla ei ole aikaa do työsi.

Taloustieteilijät tietävät, mitä on tehtävä: purettava 1970-luvun myönteinen toimintapolitiikka, joka suosii etnisiä malaijia kiinalaisten ja intialaisten malesialaisten sijaan. Ne jättävät talouden jumiin ajassa jossain määrin, kun Kiina muuttaa Aasian pelikenttää ja Indonesia, Vietnam ja muut tuovat esiin uusia teknisiä "yksisarvisia" startuppeja.

Häiriöiden pyyhkäistäessä aluetta, Malaysia Inc. suojelee edelleen liikaa status quoa, joka tukahduttaa meritokraattisen dynamiikan. Valitettavasti se on edelleen kolmannen rautaisen ongelma, ja siitä voidaan tuskin keskustella, saati sitten romuttaa.

Turhauttavaa on, että Malesian valtavien luonnonvaraesiintymien, suuren väestön ja kadehdittavan alueen dynaamisimman talousalueen olisi pitänyt jo kauan sitten tehdä siitä Kaakkois-Aasian tähti. Sen sijaan sotkuiset poliittiset juonit luovat sellaista vastaohjelmointia, joka usein sammuu globaalit sijoittajat ja monikansalliset toimitusjohtajat.

Toivotaan, että Anwar todella pystyy kääntämään vanhan talouskäsikirjoituksen. Minä esimerkiksi otan esiin popcornit.