Työpaikkojen vahvuus ei kestä

Jo jonkin aikaa vahva työllisyyskuva on uhmannut muita todisteita talouden heikkenemisestä, ehkä jopa taantumasta. Ennen vaaleja, kun Valkoinen talo tarvitsi kipeästi käänteitä taantumasta, se viittasi toisinaan teknisiin seikkoihin, mutta enimmäkseen alhaisiin työttömyysasteisiin ja historiallisen korkeisiin palkkaamisasteisiin. Nyt kun vaalit ovat ohi, kaikkien voi olla helpompi kohdata todellisuus. Taloussignaalit kertovat heikkenemisestä ja ellei taantumasta, että talous on menossa siihen suuntaan. Samaan aikaan uutiset työmarkkinoilta tarjoavat korkeintaan heikon päinvastaisen signaalin.

Työllisyyskuvan ulkopuolella on kiistatonta merkkejä talouden heikentymisestä, ei suorasta taantumasta. Reaalinen bruttokansantuote (BKT) laski vuoden kahdella ensimmäisellä neljänneksellä. Monille se on taantuman määritelmä. Vaikka BKT:n määrä kasvoi vaatimattomasti kolmannella vuosineljänneksellä, 3.2 %:n vuotuinen kasvuvauhti tai yksityiskohtien kuvio eivät juurikaan ristiriidassa aiemmin vuoden aikana kuvatun heikkouden kanssa.

Muussa tapauksessa todisteita heikkoudesta on laajalti. Uusien asuntojen ostot ovat laskeneet noin 23 % vuoden alusta. Asuntorakentaminen uusien asuntojen alkamisella mitattuna on laskenut tänä aikana noin 27 %. Kuluttaja on pysynyt tasapainossa, mutta hidastanut kuluttamista tuntuvasti. Reaalisesti kulutus kasvoi tuskin yli 1.0 prosentin vuosivauhtia viimeisen kahden kuukauden aikana, alle puolet vuoden 3.0 jälkipuoliskolla keskimäärin yli 2021 prosentin vauhdista. Kuluttaja olisi todennäköisesti hidastunut enemmän, ellei inflaatio olisi aiheuttanut kotitaloudet ostavat ennen kuin hinnat nousevat uudelleen. Myös yritysten pääomankäyttö on hidastunut. Toisella ja kolmannella neljänneksellä se kasvoi reaalisesti vain 3.2 %:n vuosivauhtia, mikä on selvästi alle vuoden ensimmäisen neljänneksen 7.9:n kasvuvauhdin.

Työmarkkinat näyttävät maalaavan toisenlaisen kuvan. Esimerkiksi marraskuussa työllisyys kasvoi 263,000 3.7:lla, mikä on historiallisesti vahva luku. Työttömyys pysyi alhaisena, 535,000 prosentissa työvoimasta. Jos tällaiset uutiset voivat herättää epäilyksiä muista heikkouden merkeistä, kolme seikkaa vaimentavat tällaisen vasta-argumentin voiman. Ensinnäkin työpaikkojen kasvuvauhti on hidastunut. Marraskuun palkkaus oli vain noin puolet vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden keskimääräisestä 24 XNUMX kuukaudesta. Tällä rappeutumisvauhdilla ensi vuoden alkukuukaudet tuskin tarjoavat paljon rohkaisua. Toinen on tuore Bureau of Labor Statistics -raportti osavaltiokohtaisesta työllisyydestä. Se osoitti, että työttömyys laski vain yhdessä osavaltiossa ja nousi XNUMX:ssä. Työttömyysaste on edelleen historiallisen alhainen, mutta muutoksen suunta on pahaenteinen.

Ehkä vakuuttavin on historiallinen ennätys, joka osoittaa, kuinka kestää hetken ennen kuin työmarkkinat heikkenevät taantuvassa taloudessa (ja vahvistuvat paranevassa taloudessa). Tällaiset viivästykset ovat perusteltuja. Työnantajat odottavat vahvistusta hidastumisesta ennen kuin he käyvät läpi tuskallisen ja kalliin lomautuskierroksen ja vastaavasti odottavat vahvistusta kasvusta ennen kuin he ryhtyvät palkkaamiseen. Tämä viivästynyt malli harvoin jos koskaan horjuu yli 70 vuoden suhdanteiden tiedoissa. Jos mitään, viive on tullut selvemmäksi viime aikoina.

Esimerkiksi vuosien 2008-09 suuren laman aikana työttömyysaste laski alimmilleen 4.4 %:iin maaliskuussa 2007 ja pysyi alhaisena vaikka talous lähestyi taantuman alkua tammikuussa 2008. Aluksi se nousi hitaasti. Kesti seitsemän kuukautta taantuman alkamisesta elokuuhun 2008 asti nousta yli 6.0 %. Kun taantuma päättyi kesäkuussa 2009, työttömyys oli noussut 9.5 prosenttiin. Sitten, vaikka talous alkoi elpyä, työttömyys jatkoi nousuaan ja oli lähes 10 % syyskuussa 2009. Työpaikat jäivät niin paljon jälkeen elpymisestä, että työttömyys pysyi yli 9.0 prosentissa syyskuuhun 2011 asti.

Samankaltainen kuvio näkyy vuoden 2001 lievempää taantumaa koskevissa tiedoissa. Työttömyys laski alimmilleen 3.9 prosenttiin marraskuussa 2000 ja nousi vain 4.4 prosenttiin talouden heikkeneessä ja taantumaan toukokuussa 2001. Työttömyysaste nousi 5.5 prosenttiin taantuma päättyi saman vuoden marraskuussa, mutta jatkoi nousuaan ja oli 6.3 % 19 kuukautta myöhemmin kesäkuussa 2003.

Historia ei koskaan toista itseään tarkasti, mutta se väittää, että edelleen vahvalta vaikuttavat työmarkkinat eivät ole syy hylätä muita talouden heikkouden merkkejä. Kestää kauan, ennen kuin kansallisen taloustutkimuksen toimiston hienot tilastotieteilijät sanovat, milloin Yhdysvallat tällä kertaa astui taantumaan ja poistui siitä. Sillä välin todisteet, elleivät aivan hirveästi, sanovat, että talous, jos ei vielä ole taantumassa, viittaa yhteen.