27-jäseninen Euroopan unioni on suunnattu asteittaisiin, jotkut voisivat sanoa, että jääkausiluonteisiin, politiikan muutoksiin. Vladimir Putinin sota Ukrainaa vastaan muuttaa sen – ainakin paperilla, mitä tulee Venäjän maakaasuun.
Pariisissa toimiva Kansainvälinen energiajärjestö julkisti 3. maaliskuuta suunnitelman EU:n Venäjän kaasuntuontien leikkaamisesta kolmanneksella vuodessa. EU nosti sen kahteen kolmasosaan muutamaa päivää myöhemmin. Tavoitteet voivat olla pyrkimyksiä, mutta poliittinen signaali näyttää vakavalta.
"Tämä on lopun alku venäläiselle kaasulle Euroopassa", sanoo Jonathan Stern, joka perusti kaasututkimusohjelman Oxford Institute for Energy Studiesissa. "Kysymys on vain siitä, kuinka kauan se kestää."
Ja kuinka paljon se maksaa.
EU ja Venäjä ovat juuttuneet energiariippuvuuteen. Eurooppa syö kaksi kolmasosaa Venäjän kaasuviennistä. Nämä tarjoavat 40 prosenttia EU:n kaasunkulutuksesta, kun taas Pohjanmeren kotimaiset kentät vähenevät.
Ehdotetut keinot kierteen katkaisemiseen vaihtelevat ikääntyvien ydinvoimaloiden huminaa pitämisestä ylimääräisten villapaitojen pukemiseen ja termostaattien laskemiseen. Asian ydin, lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, on ostaa lisää nesteytettyä maakaasua korvaamaan Venäjän putkistoja.
Ongelmana on, että LNG:n tuotanto, joka keskittyy Australiaan, Qatariin ja yhä enemmän Yhdysvaltoihin, on jo vastattu. Stern arvioi, että maailmantuotanto kasvaa tänä vuonna 42 miljardia kuutiometriä, hieman alle 10 %. EU haluaa leikata 50 miljardia kuutiometriä Venäjältä, puhumattakaan Kiinan ja muiden Aasian kasvutalouksien kasvavasta LNG:n kysynnästä.
Tarjonnan lisääminen vie aikaa ja suuria summia, toteaa Randy Giveans, Jefferiesin energiamerenkulun pääomatutkimuksen johtaja. "Uuden maalla olevan LNG-laitoksen käsittely kestää neljästä viiteen vuotta", hän sanoo.
Euroopalla on tehtävää myös vastaanottajapuolella. Huippukuluttaja Saksa on poistanut suunnitelmat kahden LNG-terminaalin rakentamisesta ekologisista koipalloista vastauksena Ukrainalle. Nämä voisivat olla aktiivisia parhaimmillaan vuoteen 2026 mennessä, sanoo Jacob Mandel, joka seuraa Aurora Energy Researchin toimialaa. Espanjassa on LNG-terminaali tyhjäkäynnillä, huomauttaa hyödykekonsultti ICIS:n LNG-analyytikko Robert Songer. Putki Ranskaan on liian kapea tuottamaan tuotantoaan.
LNG:n hinnat näyttävät vakaalta tätä taustaa vasten. Yhdysvaltain huipputuottajan osakkeet
Cheniere Energy
(ticker: LNG), jotka olivat jo kuumia, ovat nousseet vielä 16 % Putinin sodan alkamisesta helmikuun 24. päivänä. Giveans on osittainen markkinarakopelaaja
Golar LNG
(GLNG), jolla on ylimääräistä LNG-kapasiteettia kelluvalla alustalla, joka toimii Kamerunin rannikolla. Hän suhtautuu myös öljynrahdinantajiin
Navigator Holdings
(NVGS) ja
Kansainväliset merireitit
(INSW).
Hukatut vihreän energian varastot ovat myös saaneet lisäpotkua toiveille, että tuulimyllyt ja aurinkopaneelit korvaavat Venäjän vientimonopolin
Gazprom PJSC
(OGZPY). The
iShares Global Clean Energy
pörssilistattu rahasto (ICLN) on hypännyt 20 prosenttia sen jälkeen, kun Putinin armeijat nousivat kaksi viikkoa sitten.
Analyytikot ovat varovaisia tämän suuntauksen suhteen. Aurora arvioi, että uusiutuvien energialähteiden kiihtyvyys voisi kompensoida vain yhden miljardin kuutiometrin venäläistä kaasua seuraavan vuoden aikana. Ydin- ja hiilivoimaloiden asteittaisen lopettamisen viivästyminen toisi 12 miljardia kuutiota.
Kaikista esteistä huolimatta ei kannata pilkata Euroopan uutta päättäväisyyttä Venäjän kaasua vastaan. "Viikon aikana tuhosimme ainakin sukupolven arvoisia hyväksyttyjä ajattelutapoja ja oppeja", sanoo Frank Eich, kestävyyden konsultti hyödykeanalyytikko CRU Groupista. "Kolmesta viiteen vuodessa voit nähdä paljon eroa."
Putin ei voi pommittaa tietä ulos siitä.
