Onko teollisuus 4.0 edelleen ajankohtainen?

Teollisuus 4.0 on Saksan hallituksen vuonna 2011 luoma termi, jonka tarkoituksena on herättää innostusta teknologian seuraavaa aaltoa kohtaan. Tähän sisältyy tarve valmistaa teollisuutta esineiden internetiin eli IoT:hen. Kutsukaa minua vanhaksi, mutta 2011 on kauan sitten. Mielestäni alalla ei ole mitään, mitä kannattaisi yrittää toteuttaa vuosien ajan, vain ymmärtää, että työ on juuri alkanut, paitsi ehkä vetojen asettaminen merkittävistä energiasiirtymistä kohti uusiutuvaa teollisuuden ekosysteemejä tai uuden energialähteen, kuten fuusion, tuotteistamista. Kuka uskoo, että teollisuus 4.0 on edelleen ajankohtainen?

- Teollisuus 4.0 lähestymistapa, kuten saksalaiset sitä kutsuvat, on hyvin dokumentoitu aloite, jota liittovaltion hallitus rahoittaa julkisesti 200 miljoonalla eurolla. Yritykset ovat kaikkialla Saksassa hyötyneet pitkän aikavälin strategiasta, jonka tavoitteena on digitalisoida, tutkia, verkottaa ja "nopeasti" edistää teollista infrastruktuuria Saksassa ja koko EU:ssa. Alkuperäisenä tavoitteena oli siirtää tieteellisiä tuloksia tekniikan kehitykseen. Miksi seikkailua ei ole saatu päätökseen vuosikymmeniä myöhemmin?

Teollisuus 4.0 on hypetystä huolimatta teknokraattinen projekti, joka käyttää fiksua numerologiaa ja merkitsee entiset teolliset vallankumoukset 1.0, 2.0 ja 3.0. 4.0-lisäys lupaa nirvanaa, mutta mitä se tarkoittaa? Oletettavasti se tarkoittaa tietokonejärjestelmien syvällistä integrointia – olettaen, että siihen mennessä, kun siinä viitataan, täysin digitaalinen valmistus on "valmis". Yhdysvalloissa tätä termiä ei koskaan otettu vastaan. Sen sijaan politiikan ihmiset puhuvat "älykkäästä valmistuksesta" ja kadehtivat saksalaista lähestymistapaa. Älykäs ei ole koskaan hyvä termi millekään. Sen huutaminen tekee siitä määritelmän mukaan typerää.

Osavaltioiden valmistus on melko selvästi jäljessä saksalaisista uusien teknologioiden laajassa käyttöönotossa, mikä on yhteisössä laajalti tunnustettu havainto. Scientific American julkaisi Stefan Theilin vuonna 2012 teoksen nimeltä "USA voisi oppia Saksan korkean teknologian tuotannosta". Dan Breznitz jatkoi keskustelua vuonna 2014 HBR artikkeli aiheesta "Miksi Saksa hallitsee Yhdysvaltoja innovaatioissa", ja vuoteen 2015 mennessä voittoa tavoittelematon järjestö Brookings Institute julkaisi raportin "Oppitunteja Saksasta.Pääsyyllinen voi olla pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) innovointi. Saksalaiset pk-yritykset ovat maailmanluokkaa, yhdysvaltalaiset pk-yritykset eivät ole, kertoo Yhdysvaltain poliittinen kirjailija Steven Hill Atlantin 2013 kappale, "Presidentti Obama haluaa Amerikan olevan kuin Saksa – mitä se todella tarkoittaa?". Onko tämä totta?

Saksa on saattanut saada teollisuus 4.0:n oikein, mutta entä jos teollisuus 4.0 itse on väärässä? Ongelmana on: työntekijät ovat epätarkkoja teollisuudessa 4.0. Tätä on vaikeampi nähdä eurooppalaisella objektiivilla, koska työntekijöiden tukijärjestelmät ovat niin hyviä kompensoimaan. Näennäisesti olemme palanneet työvoiman hyväksikäyttöön, vain tehokkaammilla tuotantovälineillä.

Alan "neljän pisteen 0" ei muuten ole pelkästään robotiikkaa. Robotiikka on suhteellisen vähäinen osa nykyajan tehdastyötä. Ainakin MIT:n mukaan "Tulevaisuuden työ" tutkimuksessa, joka kesti vuosina 2018-2021. MIT raportoi, että suurin osa huolista – ja jonkin verran jännitystä – keskittyy paljon arkipäiväisempään teollisuuden ohjausjärjestelmiin. Historiallisesti näitä on ollut lähes mahdotonta oppia, niillä on hirvittävät käyttöliittymät ja koneet kieltäytyvät puhumasta keskenään, joten niitä tarvitaan yhtä monta kuin koneita on. Jos tehdaslattia on kakofonia, jossa puolisot yrittävät saada pointtejaan perille, tämä koneisto on välimies, joka ei ole edes vaivautunut ilmestymään paikalle. MIT:n tutkimus ehdottaa investoimista taitoihin ja koulutukseen. Ehkä niin, mutta eikö sekin voi olla turhaa?

Ajattele, että suurin osa valmistussektorista koostuu pk-yrityksistä, joista jokaisella on päivittäiset huolenaiheet, jotka ylittävät yritysten vaatimukset investoida teknologiaan ja kouluttaa työntekijöitään uudelleen. Tässä tilanteessa on ongelmia, ja poliittiset päättäjät, vaikka he ovatkin hyvää tarkoittavia, haluaisivat meidät uskomaan, että meillä on käsissämme valtava uudelleentaitojen haaste.

Kannattaa kysyä, hyödyttääkö osaamisen parantamiseen käytetty tekniikka tai mikä vielä tärkeämpää teknologia, johon osaamme, työvoimaa. Loppujen lopuksi, miksi koulutuksesta alun perin tehdään niin vaikeaa? Asiantuntijat väittävät, että Ohion ja Michiganin tuotantolaitosten kehittäminen voi viedä kolmekymmentä vuotta, puhumattakaan Afrikan, Etelä-Amerikan tai Aasian tuotantolaitoksista.

Mikään yritys ei saa ottaa käyttöön liian monimutkaista teknologiaa. Valitettavasti ei ole olemassa säännöksiä, jotka kieltäisivät monimutkaisuuden, vaikka tekniikka on hankala käyttää, liian haastavaa oppia ja kykenemätön kommunikoimaan vanhempien sukupolvien kanssa. Päivässä koulutetut käyttäjät eivät voi käyttää tätä konetta. Työssä voi olla ainakin UX-suunnittelijoita, jotka sertifioivat tekniikan tehtaalla käytettäväksi. Huonon teknologian moratorio voisi ehkä pysäyttää jotkin lattiat samalla kun toisia virkistää?

Kaiken tämän jälkeen, miltä jäljellä oleva opetussuunnitelma näyttäisi? Edelleen tarvitaan: ydinosaamista hallintakehyksistä, teknologioista (esim. Additive/3D/4D, AI/ML, Edge/IoT/Anturit, teolliset tuotantojärjestelmät, koodittomat ohjelmistot, robotiikkajärjestelmät), teollisten toimintojen alustat ja digitaalisesti tehostetut toimintakäytännöt muutamia mainitakseni. Jokainen voitaisiin väittää opettaa viikossa kuukausien tai vuosien sijaan, kuten opettajat, jotka myöntävät työntekijöille digitaalisia merkkejä sellaisista kursseista, jotka ohjaavat heidät kohti tuottoisaa uraa vaatimattomalla vaivalla ja investoinneilla. Tällä hetkellä näitä ideoita rajoittaa tehdaslattian huono kunto, hyvää tarkoittavat mutta jämäkät oppilaitokset ja kuratoitujen koulutuspolkujen puute.

Teollisuusteknologiasta on tullut liian monimutkaista, ja teollisuus 4.0 menettää pian merkityksensä tarjoamatta odotettua arvoa, vaikka toteutusstrategiaa täydennetään. Ehkä työvoima ja talous kuitenkin pärjäävät paremmin. Yhdysvaltojen osoittama "saksalainen kateus" ei auta meitä eteenpäin. Se voi olla yhtä yksinkertaista kuin tukinauhan irrottaminen. Entä jos valtiot kehittäisivät pragmaattisen, yksinkertaisen ja seuraavan sukupolven Lean-lähestymistavan, jonka toteuttaminen ei kestä vuosikymmeniä? Ottakaa se, eurooppalaiset.