Iran saattaa toivoa toistavansa Turkin menestystä droonien viennissä. Tässä on miksi se ei voi.

Iranin korkeimpien viranomaisten viimeaikaiset kommentit viittaavat vahvasti siihen, että Teheran pitää itseään nopeasti nousevana aseiden, erityisesti droonien, viejänä. Todellisuudessa Iran, ainakaan Teheranin vakiintuneen hallinnon aikana, ei todennäköisesti pysty toistamaan Turkin vaikuttavaa menestystä tunnetun kotimaisen Bayraktar TB2 -droneen viennissä useisiin maihin maailmanlaajuisesti vain muutamassa lyhyessä vuodessa. Sen sijaan Iran joutuu tyytymään paljon rajoitetumpiin markkinoihin, jotka koostuvat muista epäsuosituista maista, joilla on vähän tai ei ollenkaan elinkelpoisia vaihtoehtoja.

In televisio-osoite 22. lokakuuta Iranin presidentti Ebrahim Raisi väitti, että ulkomaiset johtajat tiedustelevat usein Iranin alkuperäiskansojen sotilasvarusteista hänen matkustaessaan ulkomaille.

"Viime aikoihin asti sotateollisuudessamme ei ollut edes piikkilankaa, eivätkä he antaneet sitä meille", hän sanoi. "Tänään New Yorkissa Samarkandissa, kun tapaan valtionpäämiehiä, he kysyvät minulta: "Etkö halua myydä meille sotateollisuutesi tuotteita?""

Raisi väitti vastaavansa tällaisiin kysymyksiin kysymällä, miksi nämä maat haluavat yhtäkkiä iranilaisia ​​laitteita, joihin ne poikkeuksetta vastaavat: "Teidän toimialanne on edistyneempi. Se on erilainen kuin muu maailma."

22. elokuuta Iranin voimakkaan Islamic Revolutionary Guard Corps (IRGC) puolisotilaallisen joukon ilmailu-avaruuskomentaja käytti myös piikkilanka-analogiaa havainnollistaakseen kuinka pitkälle Iranin aseteollisuus on päässyt.

"Sotilaallisella alalla meillä ei ollut niitä kykyjä, joita meillä on nyt." sanoi Prikaatinkenraali Amir Ali Hajizadeh. "Aiemmin tuotiin jopa piikkilankaa, mutta nyt viemme droneja."

Ja 18. lokakuuta iranilainen kenraalimajuri Yahya Rahim Safavi korostettiin Iranin menestys droonien valmistuksessa.

"Tänään olemme saavuttaneet pisteen, jossa 22 maailman maata vaatii ostamaan miehittämättömiä lentokoneita Iranista", hän sanoi.

Näihin 22 maahan kuuluvat Armenia, Algeria, Serbia, Tadžikistan ja Venezuela, vaikka analyytikot ovat skeptisiä väitetty kiinnostusta Serbiasta.

Kun iranilaiset Shahed-136-lennokit laskeutuvat Ukrainan kaupunkeihin lähes päivittäin, on kiistaton tosiasia, että Iran on onnistuneesti vienyt erittäin suuren määrän dronejaan Venäjälle.

Tästä huolimatta Teheran kiistää virallisesti sen olemassaolon, mikä voisi olla sen kaikkien aikojen merkittävin asevienti - kun Venäjä ostaa satoja Iranin ballistisia ohjuksia. Iranin ulkoministeri Hossein Amirabdollahian meni jopa niin pitkälle sanoa että Teheranin "ei pitäisi jäädä välinpitämättömäksi", jos "meille osoitetaan, että iranilaisia ​​lennokkeja käytetään Ukrainan sodassa ihmisiä vastaan".

Venäjälle sopii tukea tätä itsestään selvää valhetta. Moskova väittää virallisesti, että se käyttää Ukrainassa vain venäläisiä laitteita "venäläisillä nimillä". "Meillä ei ole sellaista tietoa" sanoi Venäjän presidentin tiedottaja Dmitri Peskov, kun häneltä kysyttiin Venäjän laajaa julkisuutta saaneesta iranilaisten droonien hankinnasta.

Venäjän palveluksessa olevilla iranilaisilla droneilla on todellakin venäläisiä nimiä. Esimerkiksi Shahed-136 on nimetty uudelleen Geran-2:ksi. Jemenin huthit myös nimeävät uudelleen iranilaisten suunnittelemansa drooninsa peittääkseen niiden muuten ilmeisen alkuperän. Esimerkiksi Ababi-2:n Houthi-versiot tunnetaan nimellä Qasef-1 ja Qasef-2K, vastaavasti.

Vaikka Iran olisi avoin onnistuneesta droonien myynnistä Venäjälle, tämä sopimus ei todellakaan ole osoitus Iranin nousevasta droneteollisuudesta, joka voisi kilpailla Turkin tai Kiinan kanssa.

Moskova kuulemma halusi tehtaan rakentamaan TB2:ita. Oli myös indikaattoreita koko vuosi ennen tätä sotaa se pelkäsi näitä turkkilaisia ​​droneja ottaen huomioon heidän aikaisemmat taistelunsa Syyriassa, Libyassa ja Vuoristo-Karabahissa vuonna 2020. Turkki kieltäytyy myymästä Venäjälle TB2:ta, eikä Kiina ole halukas myymään Venäjälle dronejaan hyökkäyksen jälkeen, koska se johtaisi epäilemättä Yhdysvaltojen vahvoihin pakotteisiin. Nämä tekijät tekevät selväksi, että Venäjällä ei ollut muuta puolta kuin Iran hankkiakseen suuria määriä halpoja droneja hupenevien ohjusvarastojensa korvaamiseksi ja täydentämiseksi.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Iran olisi menestynyt viennissä muualla. Lähi-idän ulkopuolella Etiopia ja Venezuela näyttävät hankkineen Iranin Mohajer-6 aseistetun dronin. Teheran avasi myös tehtaan Tadžikistanissa Ababil-2-droneensa paikallista kokoonpanoa varten, ensimmäinen laatuaan rakentanut iranilaisia ​​droneja ulkomaille. Saatamme pian kuulla, että Venäjälle on perustettu samanlainen tehdas massatuotantoon Shahedeja.

Silti turkkilaiset droonit ovat paljon yleisempiä Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Keski-Aasiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Itä-Euroopassa, ja todennäköisesti ne pysyvät sellaisina myös lähitulevaisuudessa. Lisäksi Turkki perustaa tehtaita paikallisesti valmistamaan droneja Kazakstanissa, Ukrainassa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa.

TB2:lla on epäilemättä ristiriitainen maine. Kurdisiviileillä, joita terrorisoivat Turkin drone-iskut Irakissa ja Syyriassa, on ymmärrettävästi paljon erilainen näkemys heistä kuin ukrainalaiset – jotka käyttivät tehokkaasti TB2-koneitaan pysäyttääkseen Venäjän etenemisen Kiovaan sodan alussa. Se, että Venäjä on käyttänyt iranilaisia ​​droneja terrorisoimaan ukrainalaisia ​​siviilejä, sen lisäksi, että miliisit ovat aiemmin käyttäneet niitä Lähi-idässä, on antanut heille paljon yksipuolisemman maineen raakana ja mielivaltaisena terrori-aseina. Se on luultavasti yksi syy, miksi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky valitsi yhden yli 300 Shahed-droonista, jotka hänen joukkonsa ampuivat alas viime viikkoina, seisomaan vieressä, kun hän äskettäin vannoi Ukrainan "leikkaavan siivet" Venäjän ilmavoimista rajoittaakseen Moskovan kykyä terrorisoida Ukrainan kaupunkeja. Iranin apu.

Iran löytää todennäköisesti kymmenkunta maata, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan sen droneja. Safavi puhui luultavasti totta, kun hän sanoi, että 22 maata on kiinnostunut Teheranin droneista. Suurimmalla osalla näistä maista on kuitenkin vain vähän muita vaihtoehtoja poliittisista tai taloudellisista syistä. Siksi Iranin drone-markkinat jäävät todennäköisesti suhteellisen kapeaksi markkinaksi, joka ei voi realistisesti toivoa saavuttavansa Turkin drone-teollisuudella tällä hetkellä nauttimaa kansainvälistä menestystä.