K-Dramien inspiroima romaani "Valehtelija, unelmoija, varas" kaataa genren

Katrina Kim, Maria Dongin romaanin sankaritar Valehtelija, unelmoijavaras, on pakkomielle työtoveriinsa Kurtiin. Hän on varma, että hän on tekemässä jotain vaarallista ja epäilee myös, että hän tietää, että hän tarkkailee häntä. Valitettavasti hän ei voi aina luottaa näkemäänsä ja kuulemaansa. Visiot hänen suosikki lapsuuden kirjastaan ​​vuotavat hänen todellisuuteensa, kun hän on ahdistunut tai stressaantunut. Hänen monet selviytymismekanisminsa – mukaan lukien muoto- ja numerorituaalit – eivät lievennä hänen pakkomielletään, mikä saa hänet todistamaan sitä, mitä hän uskoo olevan Kurtin itsemurha. Vai oliko se murha? Vai voiko se olla harhaa? Siitä seuraa sivua kääntävä mysteeri mahdollisesta rikoksesta ja todellisuuden hauraasta luonteesta.

Lukijat saattavat tuntea houkutusta diagnosoida Katrinan saadakseen selville, viittaavatko hänen oireensa pakko-oireiseen häiriöön tai skitsofreniaan tai johonkin aivan muuhun. Joka tapauksessa Katrinan elämä on sekaisin.

ILMOITUS

"Yksi asia, joka oli minulle todella tärkeää, oli se, että hän oli sotkuinen tavalla, jolla oikeat ihmiset ovat sotkuisia", Dong sanoi.

Dong on aina pitänyt mysteereistä. Lapsena hän luki jokaisen Sherlock Holmes -tarinan, mutta tiesi, ettei hän haluaisi kirjoittaa tarinaa verrattain loogisesta etsivästä. Sen sijaan Katrina tarvitsee intuitiivisemman tavan ymmärtää hänen maailmaansa, maailmaa, johon fantastiset elementit tunkeutuvat.

"Siirtyminen trillerigenreen oli suuri muutos", sanoi Dong, joka pitää itseään ensisijaisesti sci-fi-fantasiakirjailijana. "Mutta fantasiavaikutus alkoi tulla rajojen ympärille, vaikka en yrittänyt saada sitä tapahtumaan."

Jos tosiasioihin ei välttämättä voi luottaa, hänen tunteisiinsa luottaminen tekee Katrinasta paremman etsivän, visioita ja kaikkea. Dong antaa suuren osan genreä hämärtävästä kaunokirjallisesta lähestymistavastaan ​​rakastamiinsa korealaisiin draamoja.

ILMOITUS

"Kun olin nuori, ei todellakaan ollut tätä k-pop-, k-musiikki- ja k-ruokakulttuuria, joka tapahtuu nyt", sanoi korea-amerikkalainen kirjailija. ”Löysin korealaiset draamat noin 12-13-vuotiaana ja se oli ensimmäisiä kertoja, kun pääsin linssiin äitini kulttuuriin. Minulla ei ollut korealaisia ​​ystäviä, korealaista kirkkoa, ei mitään sellaista. Joten aloin katsoa draamoja."

Hän kulutti draamoja, kuten Nimeni on Kim Sam Soon, näppärä tyttöni ja hotellinomistaja. "Se on vino näkemys kulttuurista, koska se on mediaa", hän sanoi. ”Mutta olin yllättynyt huomatessani, että tunnistan asioita perheeltäni, itseltäni, äidiltäni. Aluksi äitini pilkkasi minua niiden katsomisesta, mutta jonkin ajan kuluttua siitä tuli tämä yhteyspiste meidän välillämme.

ILMOITUS

Kun pandemia iski, Dong löysi jälleen lohdutuksen lähteen k-draamista. Nämä draamat vuorostaan ​​vaikuttivat hänen kirjansa kirjoittamiseen, erityisesti sen suhteen, miten sisältö lähestyy genreä.

"Moni länsimainen media on yleensä yksi genre kerrallaan", Dong sanoi. ”Jos se on trilleri, se on aina jännittävää. Jos se on romanssi, se on aina romanttista, kun taas jos ajattelet jotain k-draaman kaltaista Kun kamelia kukkii, se on perhesaaga, se on murhamysteeri, se on romanssi. He vain yhdistävät kaiken ja minulle se toimii, koska se tuntuu hyvin inhimilliseltä. Jos katsot draamaa Poikkeuksellinen asianajaja Woo, kun hän saa ilmestyksen, valaat täyttävät ilman. Se on eräänlainen fantasia-surrealismin elementti, mutta kukaan ei katso tuota esitystä Koreassa ja sano, että tämä on fantasiaesitys. Sinulla voi olla näitä fantastisia elementtejä tai näitä spekulatiivisia elementtejä, eikä se riko genreä.”

Romaanissa Katrinan heikko ote todellisuudesta johtaa emotionaalisiin ja taloudellisiin kamppailuihin, ja havainnollistamalla tällaisia ​​kamppailuja Dong toivoo edistävänsä tuottavia keskusteluja mielenterveydestä aasialaisamerikkalaisyhteisössä. Lukijoiden vastaukset ovat olleet myönteisiä ja korostavat median edustuksen arvoa mielenterveyskeskusteluissa. Vastaukset olivat palkitsevia.

"On yksi, joka rikkoo minut joka kerta", sanoi Dong. "Se on se, joka sanoo" Minulla on pakko-oireinen häiriö. En ole koskaan nähnyt sen edustavan kovin hyvin, ja löysin itseni tästä kirjasta. En edes tiedä kuinka selittää, kuinka tuo kommentti vain tyrmää minut – hyvällä tavalla. Tiedän tuon tunteen."

ILMOITUS

Kun Dong esitteli romaaninsa, hän viittasi k-draamoihin ja siihen, kuinka ne onnistuneesti yhdistävät genrejä.

"Kun kävin keskusteluja toimitusten ja agenttini kanssa, pystyin itse asiassa nostamaan korealaisia ​​draamoja ja sanomaan, että tälle on markkinoita. Tämä on maailmanlaajuisesti tunnettu. Siitä oli todella apua.”

Valehtelija, haaveilija, varas julkaisi 10. tammikuuta Grand Central Publishing