Vety on voittaja, koska Manchin pakottaa monipuolisen energian siirtymäpolitiikan lähestymistavan

Kun tämä energiamuutos etenee edelleen jossain määrin pysähtyneenä energia- ja ilmastopoliittisten päätösten myötä, on yhä ilmeisempää, että merkittävän osan nykyisestä fossiilisten polttoaineiden käytöstä korvaaminen maailmanlaajuisesti vaatii paljon monipuolisempaa ratkaisuja kuin tuuli- ja aurinkoenergian tuen lisääminen. Ei tietenkään sillä, että tällaisista tuista luovutaan: Itse asiassa päinvastoin. Robert Bryce kertoi Sunnuntai klo Forbes että Manchinin/Schumerin ilmastomenojen runsaudensarvi (kyynisesti nimetty "inflaatiovähennyslakiksi"), jonka senaatti hyväksyi tiukasti puolueellisella äänestyksellä, ohjaisi vielä 113 miljardia dollaria vain näille kahdelle tuloa hakevalle teollisuudelle seuraavan vuosikymmenen aikana.

Onneksi lakiehdotuksessa tunnustetaan myös, että tuet näille kahdelle toimialalle eivät yksin auta. Manchinin oma lausuma valtavasta vero- ja menopaketista tunnustaa tämän todellisuuden ja toteaa, että lainsäädäntö "…investoi teknologioihin, joita tarvitaan kaikkien polttoainetyyppien – vedystä, ydinvoimasta, uusiutuvista, fossiilisista polttoaineista ja energian varastoinnista – tuotannossa ja käytössä puhtaimmalla mahdollisella tavalla. Se on todellakin kaikki edellä mainitut, mikä tarkoittaa, että tämä lakiesitys ei sulje mielivaltaisesti runsasta fossiilisia polttoaineitamme. Se investoi voimakkaasti teknologioihin, jotka auttavat meitä vähentämään kotimaisia ​​metaani- ja hiilipäästöjämme, ja auttaa myös vähentämään hiilidioksidipäästöjä kaikkialla maailmassa, kun syrjäyttämme likaisemmat tuotteet.

Samalla kun puhtaan vedyn leviämisen ympärille ympäri Yhdysvaltoja kasvaa vauhtia, monet hallituksen ja teollisuuden sidosryhmät työskentelevät yhdessä ratkaistakseen joitakin jäljellä olevia teknisiä ongelmia varmistaakseen sujuvan siirtymisen puhtaaseen vetytalouteen. Yksi painopistealueista on vedyn jakelu, jossa putkistot ja maakaasu ovat avainasemassa. Viimeaikainen opiskella University of Columbia Center on Global Energy Policy toteaa, että putkistot, mukaan lukien sekä erilliset vetyputket että maakaasun sekoitusjärjestelmät, ovat tärkeimmät vedyn toimittamisen järjestelmät.

Tämän tosiasian tunnustaminen on ratkaisevan tärkeää alueellisen energiaministeriön menestykselle Vetykeskusohjelma. Mutta jotkut kriitikot käyttävät edelleen tämän päivän vetyteollisuuden teknisiä ongelmia keinona herättää epäilyksiä sen mahdollisesta roolista nettolla tulevaisuudessa. Nykyinen tarkastelu keskittyy putkilinjojen vetyvuodoihin ja niiden mahdollisiin seurauksiin.

A viime raportti Ympäristönsuojelurahaston (EKR) toimesta nimeltä "Vetypäästöjen ilmastovaikutukset”, tutkii erilaisia ​​vetyvuotoskenaarioita, jotka vaihtelevat ryhmän mielestä pahimmasta parhaaseen tapaukseen. EDF:n pahimmassa tapauksessa oletetaan, että vedyn vuotonopeus on 10 prosenttia ja metaanivuodot kolme prosenttia lisää vedylle, joka on tuotettu höyrymetaanireformoinnissa (SMR) ja hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa (CCS). Tämän skenaarion tulos osoittaa, että uusiutuva vety vähentäisi 20 vuoden lämpenemisvaikutuksia kahdella kolmasosalla verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. SMR:n ja CCUS:n vedyn osalta tutkimuksen mukaan 20 vuoden lämpenemisvaikutukset voivat kasvaa 25 prosenttia. Kumpikaan tulos ei tietenkään edistäisi paljon energiasiirtymää.

Parhaassa tapauksessa näkymät ovat paljon ruusuisemmat. Olettaen, että vedyn ja metaanin vuotonopeus on yksi prosentti, uusiutuva vety vähentää ilmastovaikutuksia 95 prosentilla fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, kun taas SMR ja CCS-vety vähentävät 70 prosenttia.

On reilua huomata, että EDF:n tutkimus ei tukeudu todellisiin tietoihin tai demonstraatioihin käytettyjen vuotomäärien varmuuskopioimiseksi. Vaikka EDF-tutkimuksen skenaariot ja mallintaminen voivat olla hyödyllisiä, liioiteltuihin oletuksiin, kuten 10 prosentin vedyn vuodon määrään, luottaminen ei anna todellista käsitystä siitä, kuinka näitä putkistoja ylläpidetään ja käytetään. Vain harvat putkioperaattorit voisivat jatkaa toimintaansa, jos he antaisivat 10 prosenttia tuotteesta päästä ilmakehään ilman väliintuloa.

Vedyn kehittämiseen osallistuvien sidosryhmien tulisi luonnollisesti pyrkiä täyttämään tai jopa päihittämään EKR:n parhaan mahdollisen skenaarion (1 prosentin vuotoaste). Columbian yliopiston globaalin energiapolitiikan keskus tarjoaa jälleen keskeisen näkemyksen. Tutkimuksen putkistot osoittivat alhaisen vuotoriskin, ja putkilinjan läpi kulkevan vedyn vuotonopeus oli noin 0.4 prosenttia. Joten EDF:n 1 prosentin vuoto "parhaassa tapauksessa" on korkeampi kuin Columbian tutkimuksen 0.4 prosentin vuotoaste.

Columbia Centerin tutkimuksessa todetaan, että "sinisen vedyn tuotannossa uskotaan olevan hieman suurempi vuotoriski sen tuotantojärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi, mukaan lukien ylimääräinen erotusprosessi", mutta toteaa, että sen "...vuotonopeus on arvioitu on noin 1.5 prosenttia perustuen maakaasun vuototietojen yhdistelmään ja siihen, mitä tiedetään vedyn ja maakaasun vuotoominaisuuksien välisestä korrelaatiosta”, pieni osa EDF:n pahimman tapauksen 10 prosentin oletuksesta.

Konteksti ja todelliset demonstraatiot ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että vetyteollisuus pystyy vähentämään riskejä. Onneksi niille, jotka haluavat tuoda puhtaampia energiaratkaisuja markkinoille, kongressi näyttää olevan avoin antamaan teollisuuden kilpailla sen sijaan, että jatkaisi likinäköisiä pyrkimyksiään valita keinotekoisesti voittajia ja häviäjiä energia-avaruudessa. Big Wind ja Big Solar eivät pidä siitä, mutta tilanteen todellisuus sanelee monipuolisemman lähestymistavan.

Kaikista ilmeisistä puutteistaan ​​ja tuhlauksesta huolimatta Manchin/Schumer-laki tekee ainakin jonkin verran ponnisteluja sellaisen kattavan poliittisen kehyksen luomiseksi, joka olisi olennainen innovoijille, jotta he voivat luoda ratkaisuja, joita tarvitaan todellisuudessa vastaamaan mihin tahansa nettonollahaasteeseen. Vedyn kehityksen vaikeuttaminen ennen kuin se ehtii vaikuttaa olisi vastuutonta eikä johda puhtaan energian visioon, jonka oletetaan olevan tavoite tässä kaikessa.

Senaatissa näyttävät vallinneen viileämmät päät energian monimuotoisuuden osalta. Mutta lakiesitys menee nyt edustajainhuoneeseen, jonka ei ole viime vuosina tiedetty olevan kylmempien päiden paratiisi. Jää nähtäväksi, selviytyykö senaattori Manchinin senaattikollegoilleen pakottamasta energian monimuotoisuudesta, mutta senaatin 50/50-puolueinen rakenne sanelee, että Manchinilla on vahvempi poliittinen käsi.