Kuinka kääntää tulva uskontoon tai vakaumukseen perustuviin rikkomuksiin?

Uskonnon- tai vakaumuksenvapauden loukkaukset, myös räikeimmissä ilmenemismuodoissaan, olivatpa ne sitten rikoksia ihmisyyttä vastaan, sotarikoksia tai jopa kansanmurhaa, eivät jää vuodelle 2022 tai menneisyyteen. Vuoden 2023 alkupäivät osoittavat jo, että tällaiset rikkomukset jatkuvat. Tämä johtuu siitä, että tekijät jäävät edelleen rankaisematta. Samoin, koska emme vieläkään tee juurikaan, jos yhtään mitään, puuttuaksemme tällaisten rikkomusten aiheuttajiin ja toimiaksemme estääksemme.

Afganistanissa uskonnolliset tai vakaumukselliset vähemmistöt ovat katoamassa. Monet uskonnollisten tai vakaumuksellisten vähemmistöjen jäsenet evakuoitiin Afganistanista, kun Taleban valtasi maan elokuussa 2021. Monet uskonnolliset tai vakaumukset vähemmistöt, mukaan lukien afgaanikristityt, ahmadimuslimit, baha'ilaiset ja ei-uskovat, joutuivat pakoon, koska he eivät kyenneet ilmaisemaan uskoaan tai uskomuksiaan avoimesti, koska se merkitsi varmaa kuolemaa, jos Taleban havaitsi sen. Jäljelle jääneiden piti mennä maan alle. Uskonnolliset vähemmistöt, kuten hazarashiiat, joutuvat jatkuvan hyökkäyksen kohteeksi, mukaan lukien pommitukset pääasiassa hazara-alueille, kouluille ja palvontapaikoille. Syyskuussa 2022 Hazara Inquiry julkaisi raportin, joka varoittaa vakavasta kansanmurhan vaarasta ja jo olemassa olevista rikoksen osista. Vuonna 2023, ja koska mitään ei ole tehty vakavan riskin torjumiseksi, Hazaran tilanne vain huononee ja muodostaa eksistentiaalisen uhan yhteisölle.

Irakissa yli 2,700 XNUMX jezidin naista ja lasta on edelleen kateissa siitä lähtien, kun Daesh sieppasi heidät Sinjarista. Osan kerrotaan olevan Syyriassa, osa Turkissa. Tähän mennessä ei ole tehty yhteisiä kansainvälisiä ponnisteluja heidän paikallistamiseksi, pelastamiseksi ja yhdistämiseksi perheisiinsä. Irakissa on tähän päivään asti lakeja, jotka ovat haitallisia uskonnollisille tai vakaumuksellisille vähemmistöille, ja lakeja, jotka estävät jesidejä ja kristittyjä naisia ​​ja tyttöjä näkemästä oikeutta – heidän sieppaustensa, orjuutensa ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Kansanmurha ei ole vieläkään kriminalisoitu maassa.

Myanmarissa armeija, joka syyllistyy kansanmurhaan ja rohingyaan kohdistuviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, hallitsee maata ja vaientaa kaikki äänet, jotka ilmaisevat vastustavansa heidän väkivaltaista hallintoaan. Rohingya-muslimit ovat edelleen uhattuna niin kauan kuin armeija pysyy vallassa.

Nigeriassa Boko Haram ja muut miliisit joutuvat kristittyjen kohteeksi, kun hyökkäykset siirtyvät pohjoisesta Keski-Beltin kautta maan eteläosaan. Tekijät jäävät rankaisematta, ja siksi lisää julmuuksia on erittäin todennäköistä.

Kiinassa uskonnolliset tai vakaumukselliset yhteisöt ovat jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Uiguurien vastaisten julmuuksien katsotaan täyttävän kansanmurhan ja rikosten ihmisyyttä vastaan ​​lailliset määritelmät. Falun Gongin harjoittajien sanotaan joutuneen pakkoryöstöjen kohteeksi. Kristityt, tiibetiläiset buddhalaiset ja muut joutuvat vakaviin vapauksiensa rajoituksiin ja muihin paineisiin, jotka estävät heitä harjoittamasta uskontoaan.

Ukrainassa Venäjä kohdistaa edelleen kohteeksi uskonnolliset paikat ja uskonnolliset johtajat.

Tämä on vain jäävuoren huippu. Itse asiassa tutkimukset viittaavat siihen, että lähes 80 prosenttia maailman väestöstä asuu maissa, joissa uskonnon rajoitukset ovat korkealla tasolla valtion tai yhteiskunnan asettamissa rajoissa. Tällaisten rajoitusten sanotaan lisääntyneen useiden vuosien ajan vaikuttaen kaikilla elämänaloilla.

Vaikka hallitukset ympäri maailmaa ovat rakentaneet liittoutumia, mukaan lukien International Religious Freedom or Belief Alliance, 37 valtion (ja myös viiden ystävän ja kolmen tarkkailijan) liitto, kysymys uskontoon tai vakaumukseen perustuvista rikkomuksista on niin vakava, että vain globaalit toimet voivat vaikuttaa niiden elämään, joita se koskee.

Aiheesta käytävän jatkokeskustelun mahdollistamiseksi 31. ja 1 IRF-huippukokous kokoontuu jälleen DC:ssä kokoamaan yhteen poliitikot, asiantuntijat, selviytyjät ja heidän kanssaan työskentelevät. Kuten järjestäjät korostavat, IRF-huippukokouksen tarkoituksena on "kohottaa kansainvälisen uskonnonvapauden profiilia monissa eri kysymyksissä käyttämällä erilaisia ​​kuhunkin olosuhteisiin parhaiten soveltuvia mekanismeja (…), yhdistää resursseja ja uskonnonvapaudesta kiinnostuneita puolustajia ja korostaa uskonnollisesta vainosta ja uskonnonvapauden rajoituksista selviytyneiden henkilökohtaisia ​​todistuksia."

Uskontoon tai vakaumukseen perustuvien rikkomusten suunnan kääntämiseksi tarvitaan yhteisiä ja aidosti globaaleja toimia, jotka eivät vastaa vain tällaisten rikkomusten seurauksiin, vaan myös puuttuvat tällaisten rikkomusten tekijöihin. Itse asiassa tällaisten rikkomusten ehkäiseminen on ainoa tapa edetä. Valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden on investoitava mekanismeihin, joiden avulla ne voivat tunnistaa varhaiset varoitusmerkit ja riskifarssit, mutta myös seurata päättäväisiä ja varhaisia ​​toimia tällaisten riskien ja varoitusten toteutumisen estämiseksi. Ei ole muuta tapaa.