Kuinka Putin elvytti energiaturvallisuuden

Kuten joka vuosi, CERAviikko Vuoden 2023 ohjelmassa oli laaja valikoima aiheita ja keskeisiä teemoja. Viimeisimpiä konferensseja ovat dominoineet keskustelut ilmastonmuutoksesta ja hiilidioksidin vähentämisen tarpeesta, aiheet, jotka ovat varmasti pysyneet painopisteenä tällä viikolla Houstonissa. Asialistalla oli myös runsaasti keskustelua LNG:stä, hiilidioksidin talteenotosta, luvista ja sekä raakaöljyn että maakaasun tulevasta toimituskuvasta.

Mutta ehkä silmiinpistävin näkökohta tämän vuoden konferenssissa oli energian toimitusvarmuuden aiheen palauttaminen ykkösprioriteetiksi. Tämän ylösnousemuksen ilmeinen päätekijä johtuu Venäjän Ukrainaa vastaan ​​käymästä sodasta sekä energian siirtymisestä ja kriisistä, jota se on pahentanut kaikkialla Euroopan mantereella.

Erityisesti Saksan ja joidenkin muiden Euroopan kansojen antama oppitunti on se, että maan energiavarmuuden luovuttaminen liialliselle yhteen lähteelle on vaarallista, varsinkin kun tuo yksittäinen lähde on historiallinen vastustaja. Se on oppitunti, jonka muut maat ovat ottaneet sydämeensä viimeisten 13 kuukauden aikana, ja se on johtanut ennätystasoihin jokaiselle fossiiliselle polttoaineelle: öljylle, maakaasulle ja jopa hiilelle.

Tämä suuntaus on tullut erityisen selväksi kehitysmaiden, kuten Pakistanin, keskuudessa, jotka ovat joutuneet saamaan kohtuuhintaisia ​​energiatoimituksia, kun Euroopan yhtäkkiä ahneahko ruokahalu ahmii aiemmin Aasiaan suuntautuneita LNG-rahteja. Nämä kehitysmaat, jotka tarvitsevat kohtuuhintaista ja runsasta energiaa taloutensa ajamiseksi, ovat siirtymässä yhä enemmän hiileen. Samaan aikaan raakaöljyn kysyntä jatkaa nopeaa kasvuaan kehitysmaissa, koska sähköajoneuvojen valmistus ja saatavuus viivästyvät toimitusketjun puutteiden, tarvittavan infrastruktuurin puutteen ja niiden akkuihin menevien kriittisten energiamineraalien hankinnan vaikeuksien vuoksi.

Tämä nyökkäys todellisuudelle kuplii myös Bidenin hallinnossa. Kuten minä huomioitu täällä keskiviikkona, Energiaministeri Jennifer Granholm, pitkäaikainen öljy- ja kaasuyhtiöiden kriitikko, ylisti niitä konferenssissa pitämässään puheessa ja myönsi, että käytämme öljyä ja kaasua vielä vuosikymmenien kuluttua.

Nämä huolenaiheet johtivat myös paljon enemmän keskusteluun kuin viime vuosina tarpeesta investoida lisää öljy- ja kaasuresurssien löytämiseen ja tuotantoon. Kun arviot maailmanlaajuisesta kysynnästä vuodelle 2023 ja tulevina vuosina jatkavat nousuaan, teollisuuden sisällä ja ulkopuolella on kasvava huoli siitä, mistä tarvikkeet tulevat.

- Wall Street Journal kertoi siitäKonferenssin yksityisissä keskusteluissa jotkut öljyn johtajat ilmaisivat huolensa siitä, että USA:n liusketuotanto alkaa pysähtyä, kun eri altaiden tärkeimmät näkymät porataan ja toimijoiden on pakko keskittyä toissijaisiin kohteisiin. ConocoPhillips varoittaa, että OPEC on siirtymässä takaisin kuljettajan paikalle maailmanlaajuisten öljytoimitusten osaltaCOP
Toimitusjohtaja Ryan Lance kertoi CERAWeekin edustajille, että "Maailma on palaamassa maailmaan, joka meillä oli 70- ja 80-luvuilla."

Ne, jotka, kuten minä, elivät nuo vuodet, muistavat ne aikana, jolloin Yhdysvaltain energiavarmuus oli heikkenemässä. Kotimainen öljyntuotanto oli kaukana riittävästä, maa oli voimakkaasti riippuvainen Lähi-idän tuonnista, ja kuluttajat kärsivät useista öljysokkeista, bensiinin hintapiikkeistä ja jopa säännöstelyjaksoista, kun OPEC joutui johtamaan tarjontaansa.

Energiatiedustelu- ja analyysiyritykset, kuten Rystad Energy ja Puu MacKenzie Raportoivat, että aliinvestoinnit uusien varojen löytämiseen viimeisen vuosikymmenen aikana ylittivät puoli biljoonaa dollaria, öljy- ja kaasujohtajat konferenssissa olivat ymmärrettävästi keskittyneet tarpeeseen lisätä investointeja. Tämä uudelleen keskittyminen ydinliiketoimintaan eli öljyn ja kaasun etsimiseen ja tuotantoon oli myös suurten integroituneiden öljy-yhtiöiden – mukaan lukien BP ja Shell – painopiste äskettäisissä tulosesittelyissään.

Eräs insinööritoimiston toimitusjohtaja, jonka kanssa puhuin torstaina, varoitti, että näiden johtajien on vältettävä ajatusta, että he voivat vain palata "tavalliseen liiketoimintaan" ja että hiilidioksidipäästöjen vähentämisen prioriteeteilla ei ole enää merkitystä. Se on otettu hyvin vastaan, ja näyttää varmalta, että nämä yritykset jatkavat hiilidioksidipäästöjen vähentämissuunnitelmiensa rakentamista, vaikka ne nostavatkin investointejaan uuteen tuotantoon.

Bottom Line: Energiapolitiikan suunta länsimaissa on selkeä ja yksiselitteinen. Pysyäkseen elinkelpoisina ja kestävinä myös tulevaisuudessa, öljy- ja kaasuyhtiöiden on investoitava hankkeisiin ja teknologioihin, joiden avulla ne voivat vähentää merkittävästi hiilijalanjälkeään.

Samalla ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, että Venäjän sota Ukrainaa vastaan ​​on lisännyt energiaturvallisuuteen liittyviä huolenaiheita lähes jokaisessa maassa ympäri maailmaa. Se ei ole paluuta "tavalliseen liiketoimintaan", vaan tulevina vuosina panostetaan entistä enemmän uusiin investointeihin "vanhoihin" energiaresursseihin, lähinnä siksi, että lisääntynyt huoli energiavarmuudesta vaatii sitä.