Saksan Pivot to Pivot Kazakstanin öljy näyttää putkiunelmalta

(Bloomberg) – Saksa on muutaman päivän kuluttua lopettanut öljyn putkien tuonnin Venäjältä, mikä luo painetta löytää vaihtoehtoja.

Useimmat luetut Bloombergilta

Valtion talousministeriö Berliinissä vahvisti tiistaina, että Saksa ei osta venäläistä öljyä lainkaan vuonna 2023 ja vahvisti lupauksensa lopettaa sen tämän vuoden loppuun mennessä. Askel on rankaista Kremliä Ukrainan sodasta.

Yksi nouseva idea on käyttää sen sijaan Venäjän putkijärjestelmää tuontiin Kazakstanista. Puhutaan jopa testitoimituksesta ensi vuoden alussa. Saksalla, kuten suurimmalla osalla Euroopan unionia, on jo merikuljetuskielto Venäjältä.

Kazakstanin raakaöljyn toimittaminen putkella tuhansien kilometrien päähän Itä-Saksan jalostamoihin olisi kuitenkin valtavia haasteita monella rintamalla. Ensimmäinen on se, että putket, joiden kautta öljyn pitäisi virrata, ovat venäläisiä – jättiläismäistä Druzhba-verkkoa.

Sellaisenaan vain Moskova voi tehdä päätöksen tällaisten lähetysten helpottamisesta. Venäjän öljyputkioperaattori Transneft PJSC ei ole toistaiseksi saanut Kazakstanista toimituspyyntöä Saksaan, kertoo yhtiön tiedottaja Igor Dyomin.

Joitakin kazakstanilaisia ​​tynnyreitä pumpataan jo pohjoiseen Venäjälle Almetjevskiin ja sekoitetaan Venäjän kentiltä peräisin olevaan öljyyn yhteiseen vientilaatuun, joka tunnetaan virallisesti nimellä Russian Export Blend Crude Oil tai REBCO, jota kutsutaan useammin Uraliksi.

Kazakstanin raakaöljyn fyysinen kuljettaminen Saksaan ilman venäläistä öljyä ei todennäköisesti ole mahdollista. Se vaatisi tilavuuksien lähettämistä erissä, jotta se ei sekoitu venäläistä alkuperää oleviin molekyyleihin. Se häiritsisi valtavasti Venäjän putkiverkostoa, ja on vaikea nähdä Transneftin kannattavan ajatusta.

Tarina jatkuu

Vaikka näin olisikin, tällainen lähestymistapa johtaisi siihen, että saksalaiset jalostamot saisivat testaamatonta raakaöljyä, jonka ominaisuudet voivat olla hyvin erilaisia ​​kuin niiden normaalin Uralin ruokavalion, jonka tiheys- ja rikkipitoisuudet ovat tiukat.

Käytännössä kuitenkin, jos lähetykset lopulta valmistuvat, ne eivät välttämättä ole todellisia Kazakstanista peräisin olevia tarvikkeita.

Kazakstanin KMG Trading, valtion öljy-yhtiön KazMunayGas JSC:n tytäryhtiö, laittaa 13 miljoonaa tonnia vuodessa Venäjän putkijärjestelmään ja saa vastaavan määrän Uralia, jonka se voi sitten myydä kansainvälisesti.

Uralin lastit

KMG:lle kuuluvat Urals-lastit on nimenomaisesti jätetty EU:n pakotteiden ulkopuolelle Venäjältä tapahtuvaa meritse tapahtuvaa tuontia koskevien pakotteiden piirissä, ja ne on merkitty uudelleen Kazakh Export Blend -raakaöljyksi eli KEBCO:ksi erottaakseen ne REBCOsta.

Nämä lastit nostetaan Mustanmeren Novorossiyskin ja Itämeren Ust-Lugan satamista. Ne ovat täysin erillisiä Kazakstanin CPC Blend -viennistä, joka lastataan tankkereihin erillisessä terminaalissa lähellä Novorossiiskia.

Mutta vaikka Venäjä suostuisikin jonkinlaiseen vaihtoon, kysymys kuuluu: mistä Kazakstan löytäisi ylimääräistä raakaöljyä Venäjän putkiverkostoon ohjattavaksi lisää Itä-Saksaan.

Tämä johtuu siitä, että KazMunayGasin on ensin toimitettava jalostamoita Kazakstanissa täyttääkseen polttoaineen toimitusvelvoitteensa kotimarkkinoille.

Viennin osalta ensisijaisena tavoitteena – KMG Tradingin kautta – on vastata yrityksen Romanian jalostamon tarpeisiin.

Loput määrät myydään KazMunayGasin mukaan pitkäaikaisilla sopimuksilla. Kazakstan ei voi ohjata viemäänsä KEBCO:ta Ust-Lugan sataman kautta rikkomatta sopimuksia vuoden 2023 toimituksista, jolloin Saksalle ei jää juuri mitään ylimääräistä.

Joten kun kotimaan markkinoille on toimitettu ja Romaniaa palvellaan, on epäselvää, mistä Kazakstan voisi löytää lisävolyymejä Saksalle. Ja tämä olettaen, että Venäjä pelaa palloa.

Monimutkainen ratkaisu

Yksi ratkaisu voisi olla Kazakstanin kasvava raakaöljyn tuotanto. Kansakunta aikoo nostaa tuotannon 92.6 miljoonaan tonniin ensi vuonna tämän vuoden odotetusta 85.7 miljoonasta tonnista, talousministeri Alibek Kuantyrovin esityksen mukaan.

Toinen erittäin mutkikas ajatus voisi olla se, että Venäjä toimittaisi raakaöljyä Kazakstanin öljynjalostusjärjestelmään, jolloin Kazakstan voisi laittaa omat tynnyrinsä Družbaan. Kazakstan voisi sitten myydä KEBCO:n – uudelleenbrändätyn Uralsin – Saksalle. Itä-Kazakstanissa sijaitseva Pavlodarin jalostamo jalosti venäläistä raakaöljyä aiemmin ja voisi oletettavasti tehdä niin uudelleen, kunhan Itä-Kazakstanin läpi kulkevassa putkilinjassa on riittävästi kapasiteettia toimittaakseen tehtaan ja vastatakseen edelleen Venäjän vientiin Kiinaan samaa reittiä pitkin.

Saksalla on maan itäosassa kaksi jalostamoa, jotka ovat riippuvaisia ​​Uralsin raakaöljystä Druzbha-yhteyden kautta – TotalEnergiesin Leunan tehdas ja PCK Schwedt, joka oli Venäjän öljy-suuren Rosneft PJSC:n Saksan yksikön käsissä, kunnes hallitus otti sen hallintaansa syyskuussa. .

PCK Schwedtin jalostamo käsittelee 11.6 miljoonaa tonnia raakaöljyä vuosittain, josta Rosneftin osuus on 6.3 miljoonaa tonnia. Hallituksen viranomaiset ovat neuvotelleet suljettujen ovien takana kuukausien ajan muiden kumppaneiden kanssa Puolassa - joka voisi kuljettaa rahtia satamansa Gdanskin kautta - ja Kazakstanissa.

Vaikka Schwedt on jo saanut joitakin lähetyksiä vaihtoehtoisilta toimittajilta Gdanskin kautta ja putkilinjaa pitkin Saksan Rostockin satamasta, määrä ei ole riittänyt turvaamaan toimintaa pitkällä aikavälillä.

Ehkä KEBCO:ta tulee putkistossa Saksaan. Mutta on vaikea nähdä sen olevan tärkein ratkaisu maan raakaöljyn toimitushaasteisiin.

– Petra Sorgen ja Nariman Gizitdinovin avustuksella.

Useimmat luetut Bloomberg Businessweekistä

© 2022 Bloomberg LP