Neljä takeawaya Amerikan 280 miljardin dollarin teollisuuspolitiikasta Kiinan vastaiseksi

Viime kuussa presidentti Biden allekirjoitti 280 miljardin dollarin teollisuuspolitiikan lain, joka tunnetaan nimellä Chips Act. Siitä on keskusteltu pitkään vastauksena tietokonesirujen puutteeseen, joka on tuhonnut toimitusketjun pandemian seurauksena. Laajeneva lainsäädäntö nähdään myös yrityksenä kilpailla Kiinan kasvavan maailmantalouden vaikutuksen kanssa. Puretaan se.

Ensinnäkin käytäntö sisältää:

· 52.7 miljardin dollarin avustukset tietokonesirujen valmistajille.

· 25 % investointiveron hyvitys haketehtaille.

· 10 miljardia dollaria kauppaministeriölle 20 alueellisen teknologiakeskuksen luomiseen.

· 200 miljardia dollaria uusiin tuotantohankkeisiin ja tutkimukseen sellaisilla aloilla kuin tekoäly, robotiikka, kvanttilaskenta ja muut.

Laki voi vaikuttaa laajasti amerikkalaisiin valmistajiin. Ymmärrettävää on paljon, joten tässä on muutamia keskeisiä huomioita.

Tässä on kyse haavoittuvuuksien kohdistamisesta Kiinaan – ja se on välttämätöntä.

Jos uskomme, että Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan liittyvä toimitusketjun katkeaminen oli huono, harkitse mahdollisia seurauksia geopoliittisesta sparrausottelusta Kiinan kanssa, jolla on 24 prosenttia puolijohdemarkkinoista liikevaihdon perusteella ja joka on investoinut aggressiivisesti tavoitteenaan olla maailman johtava vuoteen 2030 mennessä. Myös Chips Actin kannattajat osoittaa kohti painajaismainen skenaario, jossa Kiina saa kontrollin Taiwanin puolijohdeteollisuudesta, mikä muodostaa vielä 21 % markkinoista ja antaa Kiinalle lisää hinnoittelua. USA:lla on tällä hetkellä 12 prosenttia markkinoista. laski 37 prosentista vuonna 1990.

Puolijohteet ovat lähes minkä tahansa edistyneen teknologian perusta älypuhelimista lentokoneisiin ja aseisiin sähköverkkoon, mikä tarkoittaa, että pula uhkaa paitsi talouttamme myös kansallista turvallisuuttamme. Chips Act -ponnistelut vievät epäilemättä aikaa, ennen kuin ne toteutuvat Yhdysvaltojen lisääntyneen tuotannon muodossa, mutta USA:lla ei ole varaa odottaa enää toimiakseen.

Olemme maana investoineet voimakkaasti puolustuksemme vahvistamiseen ja sodan estämiseen. Olemme kuitenkin jättäneet itsemme alttiiksi toimitusketjuumme kohdistuville hyökkäyksille, joilla voi olla merkittävä vaikutus turvallisuutemme ja elämäntapaamme. On aika investoida valmistukseen suojautuaksesi tältä puutteelta.

Tämä koskee myös joustavuuden rakentamista.

Minun silmissäni globalismi ei ole nelikirjaiminen sana. Mutta jossain vaiheessa ulkoistamisesta tulee paitsi riskialtista myös vaarallista, ja pandemian paljastuessa olemme ylittäneet tuon kallion.

Jokaisen toimitusketjun häiriön aikana tarvitset tuotantoekosysteemin, joka pystyy lisäämään tuotantoa vajeen ottamiseksi huomioon. Jos tätä kykyä ei ole, se voi aiheuttaa massiivisen ongelman. Pandemian aikana näimme valmistajien yrittävän keksiä itseään uudelleen ottaakseen huomioon paikalliset puolijohdetarpeet, mikä on kallis ja pitkä prosessi, joka on täynnä epävarmuutta. Joskus se toimi. Toisilla se epäonnistui surkeasti. Ja joka tapauksessa, se tuskin riitti edes pienentämään puutetta.

On aika tasapainottaa vaa'at. Ihanteellisessa tulevaisuudessa emme ole vain tuoneet kotiin kriittisempää tuotantoa valtion puolelta normaaleina taloudellisina aikoina, vaan meillä on myös sekoitus pieniä ja suuria siruvalmistajia, jotka voivat käyttää olemassa olevia tuotantotilojaan kaikella tehokkuudella ja rakennettuna. -Teollisuus 4.0 -teknologiat, kuten yhteistyörobotit ja konevalvonta, voivat tarjota ylivoimaisella kapasiteetilla - lisätä tuotantoa kaksin- tai kolminkertaiseksi ja täyttää aukot kriisiaikoina, kun olemme suljettuina ulkomaisista toimittajista.

Teknologialla tulee olemaan ratkaiseva rooli Yhdysvaltojen valmistusekosysteemin kehittyessä.

20 alueellisen teknologiakeskuksen luomisen lisäksi New York Times raportoitu että lainsäädäntö "ohjaa miljardeja energiaministeriölle ja National Science Foundationille edistämään sekä perustutkimusta että tutkimusta ja kehitystä edistyneen puolijohdevalmistuksen alalla sekä työvoiman kehittämisohjelmia, jotta voidaan rakentaa työvoimaputki nousevista teollisuudenaloista."

Tämä on erittäin hyvä asia. Teknologia tulee jatkossakin olemaan avaintekijä rakennettaessa USA:n valmistusekosysteemiä, joka kestää markkinoiden nousut ja laskut. Meillä on jo nyt suuri pula edistyneistä valmistajista, ja kykyjemme laajentuessa on tärkeää, että pystymme kouluttamaan tuotantotyövoimaa, joka on valmis rakentamaan uutta tulevaisuutta.

On myös tärkeää, että niin paljon kuin investoimme tutkimukseen, pystymme ottamaan oppimme pois akateemisesta ympäristöstä ja soveltamaan niitä käytännössä luomaan kukoistavamman paikallisen toimitusketjun.

Ei vain hallituksen tehtävänä ole luoda kilpailukykyisempi USA:n tuotantoympäristö.

Riippumatta siitä, millä toimialan osa-alueella ne toimivat, jokaisen valmistajan tulisi tehdä investointeja luodakseen tulevaisuuden kestävämmän toimitusketjun häiriöille.

Chips Act auttaa, mutta se on vain yksi askel. Ja vaikka olemme toiveikkaita, että valmistajat saavat jatkossakin apua kilpaillakseen Kiinan hallituksen tukeman ekosysteemin kanssa, pienet, keskisuuret ja suuret valmistajat voivat ryhtyä tänään toimiin ylikapasiteetin rakentamiseksi. Yksi tapa tehdä tämä on investoimalla asteittain teknologiaan; pieniä tekoja kuten toteuttaa reaaliaikaista tietojen seurantaa voi lumipallo, auttamalla valmistajia luomaan korkean teknologian toimintoja, jotka lisäävät kapasiteettia ja vähentävät tarvetta ulkoistaa.

Älä erehdy, tie, jolla olemme, on pitkä. Emme saa takaisin maata, jonka menetimme Kiinalle yhdessä yössä. Mutta kun liittovaltion hallitus asettaa etusijalle osavaltioiden kestävyyden ja yhdysvaltalaiset valmistajat ovat sitoutuneet luomaan kukoistavan ja korkean teknologian ekosysteemin, voimme löytää tiemme takaisin kotimaisen ja ulkomaisen tuotannon väliseen tasapainoon ja suojella toimitusketjuamme katastrofaalisilta tulevaisuuden häiriöiltä.