Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelujen laajentaminen Illinoisissa rajoittaisi työntekijöiden vapautta ja lisäisi valtion kustannuksia

Useat kysymykset ovat osavaltion äänestyksessä ensi viikolla, mukaan lukien asevalvontalait, veronkorotukset, kannabiksen laillistaminen ja alkoholin toimittaminen. Illinoisissa asukkaat äänestävät Tarkistus 1 päättää, mitkä asiat kuuluvat julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelujen piiriin. Työehtosopimusneuvottelujen laajentaminen heikentäisi työntekijöiden vapautta heikentämällä työntekijöiden kykyä määritellä omat ehdot työnantajien kanssa, ja samalla lisäisi merkittävästi Illinoisin valtion kustannuksia.

Illinois sallii jo nyt hallitusten ammattiliittojen neuvotella monista asioista, mukaan lukien palkat, työtunnit ja muut työehdot. Työsuhde-etuuksien tyypeille, joista ammattiliitot voivat neuvotella, ei ole rajoituksia eikä sopimusten pituuksia. Tämä on jyrkässä ristiriidassa naapurivaltioiden Wisconsinin ja Iowan kanssa suurelta osin rajoittaa työehtosopimusneuvottelut peruspalkkoihin.

Tarkistus 1 laajentaisi entisestään aihepiiriä, jonka Illinoisin julkisen sektorin ammattiliitot voisivat neuvotella asioihin, jotka eivät liity täysin työllisyyteen. Kuten Illinois Policy Institute huomauttaaTarkistuksella 1 laajennetaan neuvotteluja epämääräisiin aiheisiin, kuten "taloudellinen hyvinvointi" ja "työturvallisuus".

Esimerkkinä siitä, mitä voitaisiin sisällyttää, on Chicagon opettajien unioni sisältääd 4,000 1 asunnon luominen opiskelijoille viimeaikaisten sopimusvaatimusten mukaisesti. Opiskelija-asuminen voi olla kannattavaa julkisten varojen käyttöä, mutta opettajien ammattiliiton ei pitäisi päättää sen myöntämisestä. Tarkistuksen XNUMX hyväksyminen voisi johtaa siihen, että vastaavat asiat, jotka eivät liity todelliseen työsuhteeseen, sisällytetään muihin Illinoisin ammattiliittoihin.

Laajentunut neuvotteluvelvollisuus lisää todennäköisesti myös veronmaksajien kustannuksia. Tutkimus osoittaa jossa todetaan, että pakolliset työehtoneuvotteluvaltuudet ulotetaan osavaltion ja paikallishallinnon työntekijöihin, jotka käyttävät 600–750 dollaria enemmän henkilöä kohden vuosittain kuin vastaavat osavaltiot, jotka eivät tee niin. Laajentaa asioita, joista ammattiliitot voivat neuvotella lisääntyisi nämä jo korkeammat kustannukset useista syistä.

Ensinnäkin ylimääräiset ammattiliiton neuvottelemat herkut maksavat rahaa. Palatakseni Chicagon esimerkkiin, opiskelija-asuntojen rakentaminen ei ole ilmaista. Kaikki muut liitännäiset edut tai edut, jotka liitot sisällyttävät sopimuksiinsa tarkistuksen 1 vuoksi, on Illinoisin asukkaiden maksettava korkeampien verojen muodossa.

Toiseksi ammattiliittosopimusten neuvotteleminen vie aikaa ja resursseja. Hallituksen on maksettava neuvottelijoille, että he ovat henkilöstössä tai sopimuksia ihmisten kanssa edustamaan sen etuja. Mitä enemmän asioita neuvotteluissa on mukana, sitä enemmän asiantuntijoita hallitus voi joutua palkkaamaan. Laajentunut neuvotteluala luo myös enemmän tilaa erimielisyyksiin, mikä voi pidentää prosessia ja johtaa asukkaiden elämää häiritseviin työseisokkeihin. Viivästykset ja häiriöt maksavat rahaa.

Julkisen sektorin ammattiliittojen soveltamisalan laajentaminen on erityisen ongelmallista, koska niillä on vaikutusvalta juuri niihin julkisiin virkamiehiin, joiden kanssa ne neuvottelevat. Liitot ovat politiikan aktiivisimpia ja suuria järjestöjä poliittisia lahjoittajia. Tämän vuoksi virkamiesten on vaikea edustaa tehokkaasti veronmaksajien etuja neuvotteluissa.

Julkisen sektorin ammattiliitot toimivat usein aloilla, joilla on huomattava markkinavoima, ellei suora monopoli, esim. poliisilaitokset, palokunnat, moottoriajoneuvotoimistot, lupatoimistot jne. Jos ammattiliiton työntekijät aloittavat lakon neuvottelutaktiikana, on olemassa usein vaihtoehtoisia palveluntarjoajia ei ole saatavilla. Tämä antaa julkisen sektorin ammattiliittoille lisävoimia neuvotteluissa Illinoisin kaltaisissa osavaltioissa, jotka sallivat hallituksen työntekijöiden lakon.

Näistä syistä julkisen sektorin ammattiliittoja tulee hillitä, ei vahvistaa.

On myös näyttöä siitä, että ammattiliitot vähentävät taloudellista toimintaa vähentämällä hallituksen joustavuutta ja syrjäyttämällä yksityisen sektorin investointeja lisäämällä valtion menoja ja veroja. Yli viime vuosikymmen, työoikeusvaltioissa – joissa työntekijöiden ei edellytetä liittymistä ammattiliittoon työllistymisen edellytyksenä – työllisyyden kasvu oli nopeampaa, työikäisen väestön kasvu oli nopeampaa ja verorasitukset olivat pienemmät. Toinen tutkimustulokset että työoikeutta koskevat lait lisäävät työntekijöiden itse ilmoittamaa tyytyväisyyttä elämään. Valitettavasti tarkistus 1 estäisi Illinoisia tulemasta työhönoikeusvaltioksi.

Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelujen laajentamisen sijaan hallitusten tulisi toteuttaa politiikkaa, joka lisää työntekijöiden vapautta. Työoikeutta koskevat lait, jotka eivät edellytä työntekijöiden liittymistä ammattiliittoihin tai maksaa jäsenmaksuja ovat hyvä alku. Työoikeutta koskevien lakien lisäksi ammattiliitoilla ei pitäisi olla yksinoikeutta työpaikalla. Useiden ammattiliittojen pitäisi voida vapaasti kilpailla jäsenistä ja työntekijöiden tulisi voida jättää ammattiliitto kokonaan neuvottelemaan omista työehdoistaan.

Ammattiliitot olisi myös velvoitettava pitämään säännöllisesti uudelleensertifiointivaalit varmistaa, että sen edustamat työntekijät pitävät sitä edelleen arvokkaana. Ei ole mitään järkeä vaatia työntekijöitä liittymään ammattiliittoon, jota he eivät koskaan äänestäneet, mutta näin on useimmilla työpaikoilla nykyään. Säännölliset uudelleensertifiointivaalit painostaisivat ammattiliittojen virkamiehiä johdonmukaisesti antaa arvoa jäsenilleen tai uhkaa joutua hajoamaan tai korvaamaan liitto, joka tekee niin.

Julkisen sektorin ammattiliittoja tulisi rajoittaa, mutta yksityisen sektorin ammattiliitot voivat olla hyödyllinen tapa edistää vuoropuhelua työntekijöiden ja työnantajien välillä. Terveen ammattiliittojen järjestelmän on kuitenkin annettava työntekijöille mahdollisuus valita, haluavatko he liittyä ammattiliittoon, ja lisättävä ammattiliittojen välistä kilpailua mahdollisuudesta edustaa työntekijöitä. Nykypäivän ammattiliitot rajoittavat työntekijöiden valintoja pakottamalla ihmiset osallistumaan vastoin heidän tahtoaan, ja nykyistä järjestelmää laajentava politiikka vain pahentaisi tilannetta.