Erdoganin peli Naton kanssa Suomesta ja Ruotsista: mitä hän todella haluaa

Kaikki ihmettelevät, mitä ihmettä Erdoganilla on – ensin hän estää Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon, sitten hän antaa luvan nähtyään voitettuaan myönnytyksiä ulkomaankurdien väitetystä kurditerroristista näissä maissa. Tai siltä se näyttää. Sama Erdogan, joka uhmasi Venäjää myymällä tuhoisat droonit Ukrainalle. Onko hän länsi- vai moskovalainen? Mikä hänen pelinsä on? Hän käytti selvästi Suomen ja Ruotsin liittymiskysymystä neuvotteluvoimana. Mitä hän todella toivoo saavansa Natolta? Vastauksia varten et saa todellista apua aitoilta turkkilaisilta asiantuntijoilta, joita BBC:n kaltaiset suuret uutisorganisaatiot etsivät. Jos he asuvat Turkissa, he eivät voi olla liian suorapuheisia, koska he pelkäävät joutuvansa vainotuiksi Erdoganin sortavien mediavastaisten lakien nojalla. Eikä paikan päällä olevat ulkomaiset toimittajat ole paljoa parempia, koska heidän HUMINT-kontaktejaan seurataan ja heidän paikallisesti lukemansa uutismedia on vaimennettu.

Kuvaako Erdoganin melua kurdeista hänen aitoja huolenaiheitaan? Kyllä ja ei. Enimmäkseen ei. Joka tapauksessa Suomi tai Ruotsi eivät luovuta ketään, jota Erdogan pyytää ilman oikeudenkäyntiä tekaistuin syytöksin – kuten BBC ääriviivat. Kurdeista lisää myöhemmin. Erdoganilla on suurempia huolenaiheita, joista tärkein on hänen hallintonsa lujittaminen kotimaassa laukkaavan inflaation ja talouden romahtamisen aikana. Uuden vuoden eduskuntavaalien myötä hänen puolueensa on matkalla suureen tappioon. Todellisuudessa Erdogan todella haluaa lupauksen siitä, että länsimaiset demokratiat eivät puutu hänen sisäisiin asioihinsa. Todennäköisesti siksi, että hän aikoo pitää vallan käsissään erilaisten autoritaaristen liikkeiden avulla. Käytännössä hän pysyy presidenttinä ja ylläpitää sieltä valtion vangitsemista. Hän sanoo lännelle: "Tarvitsetko minut koordinoimaan Naton toimia? Älä horjuta valtaani äläkä puolusta poliittisia vankeja Osman Kavala, tai mikä tahansa määrä vangittuja toimittajia ja kurdipoliitikkoja. Älä vastusta tulevia demokratian vastaisia ​​temppujani. Se on hänen pääehtonsa. Mutta on muutakin.

Kukaan ei kysy, miksi Erdogan ponnisteli niin kovasti hankkiakseen venäläisiä S-400-ohjuksia, niin paljon, että Turkki käytännössä erosi Natosta. Tämä kolumni on käsitellyt asiaa useita kertoja. Vastaus: Naton kouluttamat ja varustetut Turkin ilmavoimat olivat ainoa armeija, jota hän ei kyennyt neutraloimaan häntä vastaan ​​tehdyn niin sanotun vallankaappausyrityksen aikana heinäkuussa 2016. Hänellä ei ollut puolustusta omia ilmavoimiaan vastaan: Naton ilmatorjunta. aseet, henkilökunnasta puhumattakaan, tarvitsevat perusteellisen uudelleenohjelmoinnin ampuakseen alas turkkilaisia ​​lentäjiä Naton suihkukoneiden alas. Erdoganin pitkän aikavälin ratkaisuna oli hankkia venäläisiä ohjusparistoja sekä venäläistä koulutusta hänelle uskollisille turkkilaisille operaattoreille. Hän ei halua käydä sitä uudelleen läpi – varsinkaan nyt, kun hän on vieraantunut Putinista. Joten hän vaatii Bideniltä ja liittolaisilta takeita siitä, etteivät he yllytä sotilaallista vastarintaa hänen valtaansa kohtaan. Kun se on paikallaan, Turkin lentoomaisuus liittyy kokonaan takaisin Natoon.

Erdogan noudattaa useimpien autoritaaristen suurenmoista politiikkaa – ruokkii kansansa imperiaalista nostalgiaa vaurauden, vapauden ja oikeusvaltion sijasta. Tästä syystä hänen ryöstönsä Syyriaan ja Libyaan. Kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjän lähellä Syyrian rajaa vuonna 2015, Erdogan pyysi Naton apua kostotoimien estämiseksi. Häntä torjuttiin. He eivät halunneet osallistua hänen voimamiehensä temppuihinsa, jotka provosoivat Naton ja Venäjän vastakkainasettelua. Sen jälkeen venäläiset pommittajat löivät Turkin islamistisia edustajia Syyriassa mielensä mukaan. Erdoganin esiintyminen myöhempien aikojen ottomaanien sultaanina sai vakavan iskun. Turkin oli pyydettävä äänekkäästi anteeksi. Tästä eteenpäin Erdogan vaatii Natoa tukemaan häntä Syyriassa ja kaikkialla missä hän kohtaa venäläisiä. Siinä on hankausta. Missä muualla se mahtaa olla?

Toistaiseksi ei ole selvää, liittyykö Erdogan täysin Ukrainan vaatimuksiin, että Turkki pysäyttää venäläiset alukset, joilla on varastettua ukrainalaista viljaa. Todennäköisesti hän yrittää hyötyä henkilökohtaisesti samalla kun hän tekee julkisia eleitä uhmatakseen Venäjää. Sitä varten hän tarvitsee Naton sekä tukemaan häntä että katsomaan toisin. Mutta taas hänellä on suurempia strategisia tarpeita…

Erdogan haluaisi Länsi-apua pidemmän aikavälin hankkeeseen Turkin ja Keski-Aasian välisen yhteyden luomiseksi. Vierekkäinen maasilta Azerbaidžanin kautta yhdistäisi turkkilaiset valtiot ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun tsaarit estivät Silkkitien yli kaksi vuosisataa sitten. Erdogan ei tietenkään maksanut mitään siitä, että se puuttui vuoden 2020 Armenian ja Azerbaidžanin väliseen taisteluun Vuoristo-Karabaghista, jossa turkkilaiset droonit olivat ratkaisevassa osassa auttamaan Azerbaidžania pääsemään voitolle. Huolimatta lännen erittäin vaikutusvaltaisesta diasporayhteisöstä, kukaan ei tullut Armenian avuksi suurempien strategisten laskelmien vuoksi. Turkin 'Stansin mahdollinen kohdistaminen on nyt maantieteellisesti mahdollista ja uhkaa Venäjän etelää ja itää – ja häiritsee Venäjän joukkoja pois Ukrainasta. Erdogan haluaisi lännen apua tuohon pitkäaikaiseen projektiin. Moskova on aktiivisesti tietoinen uhkasta, minkä vuoksi sekä Kazakstan että uzbekistan ovat kokeneet äkillisiä kapinoita viime aikoina. Selvyyden vuoksi todettakoon, että Keski-Aasian valtioissa on monia todellisia syitä protestille, ja monet niistäkin ovat olleet Moskovan perustamia alusta alkaen. Mutta se on toisen palstan aihe. Tavalliseen kolonialistiseen tapaan Venäjä loi alueelle etnisesti ja maantieteellisesti epävakaita erillisiä valtioita provosoidakseen juuri tällaista epävakautta. Viesti: Yrität päästä eroon meistä, voimme horjuttaa sinut milloin tahansa. Pysy kaukana Turkista.

Nyt Erdoganin alun perin vetoamaan oletettuun kurdikysymykseen Ruotsia ja Suomea vastaan. On varmasti todisteita siitä, että entiset kurdiyhteisöt Euroopassa tukevat kurdiryhmiä Turkissa, tosin ei välttämättä aseellisen taistelun aikana, mutta raja voi hämärtyä. Voidaan väittää, että Putinia loukattuaan Erdoganilla on hyvä syy pelätä kurdien separatisteja, PKK:ta, koska neuvostoliitto loi ja tuki niitä muutaman vuosikymmenen ajan. Sitten, ISIS-vuosina, Yhdysvallat päätti liittoutua Irakin/Syyrian kurdien kanssa tuhotakseen ISIS:n. Siitä lähtien lännessä on ollut sympatiaa kurdien ahdinkoa kohtaan, ja se ärsyttää Erdogania. ISIS:n jälkeen kurdit menettivät kuitenkin suuren osan aktiivisesta tuesta ja Moskova saattoi helposti astua tyhjiöön, ottaa uudelleen vanhan roolinsa ja elvyttää kurdien uhan Turkin rajojen varrella ja sisällä. Venäläiset osaavat pelata monikansallista epävakautuspeliä aivan liian hyvin.

Mutta totuus on, että Erdogan on päävastuussa uhan pitämisestä hengissä. Hän seurusteli Turkin kurdeja muutaman ensimmäisen toimintavuoden aikana toivoen, että he liittoutuisivat hänen kanssaan kemalistisia sekularisteja vastaan ​​panislamilaisessa palautumisessa ottomaanien poliittisiin liittoutumiin. Kurdit päättivät perustaa oman maallisen keskustavasemmistopuolueen. Hän ei ole lakannut rankaisemasta heitä sen jälkeen. Heidän johtajansa vangittiin tekaistujen terrorismisyytteiden vuoksi. Isisin itsemurhapommittajat tuhosivat heidän poliittiset mielenosoituksensa. Koska Erdogan päästi maailmanlaajuisten ISIS-vapaaehtoisten virrata suuria määriä Turkin läpi, monet tarkkailijat uskoivat hänen olevan osallinen. Ja paljon muuta. Ei ihme, että kurdien separatistimielisyys nousi. Joka palveli hänen tarkoitustaan ​​täydellisesti. Hän on käyttänyt "terroristin" tekosyytä mukavuus- ja yleiskäyttöisenä vallan välineenä kaikkina aikoina, joten miksi ei myös vipuvaikutuksena Natoa vastaan?