Vammaispride ja seuraava osallisuuden aalto

Disability Pride -kuukauden lähestyessä loppuaan, meitä muistutetaan, että tämä ei ole loppu vaan tila ajassa vammaisuuden uudelleen kuvittelemiseksi sen pohjimmiltaan. Vammaisuuden suhde yhteiskunnan ja kulttuurin matriisiin on jatkuvassa muutoksessa ja kehittyy jatkuvasti. Disability Priden konsepti tarjoaa sillan organisaatiokulttuurille, joka ei ainoastaan ​​lisää tietoisuutta vammaisuudesta vaan tunnistaa nämä nykyiset olosuhteet mahdollisuuksien hetkenä.

Aikana, jolloin monimuotoisuudesta, tasapuolisuudesta ja osallisuudesta (DEI) on tulossa yritysajattelun kulmakivi, johtajuudella on jälleen mahdollisuus arvioida vammaisuus strategisen kasvun kriittisenä osana samalla kun tämä koettu kokemus on keskeisessä asemassa suuremman kilpailuedun saavuttamisessa. Ennen kuin tämän ajattelutavan voi todella omaksua, yritysjohtajuuden on kuitenkin ymmärrettävä, että nykyinen DEI-malli ei riitä. Itse asiassa siitä puuttuu olennainen ainesosa, joka on ollut keskeinen vammaiskokemuksessa, esteettömyys.

Liian usein saavutettavuus puristetaan yhteen vaatimustenmukaisuuden ja teknisten tai arkkitehtonisten muutosten kanssa, jotka ovat ominaisia ​​vammaisille. Tosiasia on, että tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Vaikka saavutettavuuden luontainen arvo on tärkeä vammaisten yleisen osallisuuden kannalta yhteiskuntaan, sillä on paljon suurempi vaikutus kuin usein kuvitellaan. Tänä aikana, kun työkulttuuri on käännekohdassa, yritysjohtajien tulisi olla taipuvaisia ​​ajatukseen siitä, että vammaiskokemuksen ja esteettömän roolin tarkastelu voi vaikuttaa merkittävästi organisaation sujuvuuteen.

Saavutettavuuden käsite on ikkuna laajentamaan vammaisuuden ajatusta liiketoimintafilosofiana. Sen sijaan, että näkisimme yhteisön vain yhtenä "vähemmistöryhmänä" organisaatiokulttuurissa, se on läpivienti, joka yhdistää organisaation kokonaisuudessaan. Kukaan ei sano kieltävän Disability Pridea, päinvastoin. Disability Pride on avain organisaation kasvuun, sillä se valaisee ihmisenä olemisen vivahteita ja monimutkaisuutta ja että vammaisuus paljastaa inhimillisen vaihtelun arvon.

Yritysjohtajat ovat hetkellä, jolloin inhimillisen vaihtelun tärkeyden tunnustaessaan he voivat viime kädessä tunnistaa, että saavutettavuudesta tulee suurempi osa yrityssanastoa. Organisaatioiden tulisi ottaa käyttöön uusi lyhenne pelkän DEI:n sijasta. Niiden tulisi lisätä Accessibility yhdistelmään, joka luo DEIA:n tai IDEA:n (jotta ei pidä sekoittaa Individuals with Disabilities Education Actiin), joka korostaa saavutettavuutta välttämättömänä lisäarvona osallistamiskäytännössä.

IDEAsta tai DEIAsta on tultava liiketoimintastrategisen suunnittelun kulmakivi 21-luvun digitaalisessa taloudessa. Esteettömyys avaa oven luovuudelle ja mahdollisuuksille, joita ei ole vielä löydetty, ja tarjoaa yrityksille tekniikan omaksua humanistisempi lähestymistapa, joka häiritsee status quoa. Saavuttuaan tämän uuden osallisuuden käännekohdan Disability Priden vastuulla on auktoriteetti, jossa vammaiset voivat auttaa digitaalitalouden yritysjohtajia navigoimaan näillä uusilla vesillä ja tarjoamaan opastusta. Juuri nämä ohjeet alkavat muotoilla uudelleen sitä, kuinka vammaiset voivat ottaa paikkansa tässä kehittyvässä talouselämässä. Kuten Israelin entinen pääministeri ja Nobel-palkittu Shimon Peres sanoi: "Minulle unelma on yksinkertaisesti pragmaattista olemista." Tulevaisuutta ajatellen vammaisuuden hyväksymisen pitäisi olla yksinkertaisesti periaatekysymys täysin toteutetun osallistamistoiminnan muodostamiseksi.