Voisiko öljyn hinta romahtaa neljännellä vuosineljänneksellä?

Vaikka futuurilista ei heijasta sitä, monet odottavat öljymarkkinoiden olevan paljon tiukemmat viimeisellä neljänneksellä. Goldman Sachsin Jeff Currie on ennustanut hintojen nousevan 110 dollariin kolmannella vuosineljänneksellä, mikä vastaa IEA:n odotuksia, että markkinat kiristyvät silloin merkittävästi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Pohjimmiltaan maailman on joko vähennettävä varastojaan 1.6 mb/d tämän vuoden toisella puoliskolla tai OPEC+:n on lisättävä tuotantoa niin paljon tai hinnat nousevat, jos IEA:n odotukset toteutuvat.

Ai, siellä on hierontaa, kuten Hamlet sanoi grillauksen aikana. IEA:n, kuten kaikkien muidenkin lyhyen aikavälin ennusteita tekevien, on tehtävä lukuisia oletuksia eri hallitusten käyttäytymisestä, mikä moninkertaistaa markkinoiden tasapainoa koskevan epävarmuuden. Alla oleva taulukko näyttää tärkeimpien muuttujien ennustetut muutokset. Merkittävin: Venäjän öljyn odotukset 1 mb/d laskusta, mikä perustuu oletukseen, että sanktiot ja hintakatto vähentävät niiden myyntiä. Toistaiseksi se vaikuttaa kyseenalaiselta, jolloin tasapaino olisi paljon vähemmän tiukka.

Yksi pieni havaittu kehitys on muutos porauksessa sellaisissa maissa kuin Angola ja Nigeria. Heidän tuotantonsa oli tammikuussa 840 tb/d alle niille myönnetyn kiintiön, mikä on ollut hintoja tukeva tekijä kuluneen vuoden aikana. Tämä johtuu kokonaan pandemian aikaisesta vähäisestä porauksesta, erityisesti Nigeriassa, jossa poraus väheni viidestätoista porausvuodesta vuonna 2019 seitsemään vuonna 2021. Tammikuuhun mennessä lautasten määrä oli noussut kolmeentoista, kun taas Angolassa, jossa porauslajien määrä oli keskimäärin neljä viime vuosina, nyt yhdeksän toimii.

Tämän lisääntyneen toiminnan pitäisi palauttaa osa pandemian jälkeen menetetystä tuotannosta; Vuoden 2019 tuotantotasot olivat pääosin samat kuin nykyinen kiintiö. Suurempi tuotanto ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä eikä kokonaistappiota saada kokonaan takaisin lyhyellä aikavälillä, mutta vuoden 2023 loppuun mennessä molemmissa tuotanto voi olla 300-400 tb/d nykyistä korkeampi.

Lisätään tähän lisääntynyt tuotanto Venezuelasta, jossa Chevron on jo lisännyt tuotantoa 40 tb/d 90 tb/d, noin puolet kapasiteetista. Conoco, ENI ja Repsol, muut Venezuelan historialliset toimijat, ovat kaikki tehneet toimenpiteitä, jotka voivat palauttaa osan toiminnoistaan. Lopullinen vaikutus voi olla Venezuelan tuotannon lisäys vielä 200-300 tb/d vuoden loppuun mennessä, vaikka tämä saattaa olla optimistista. Jos maa pystyy lisäämään elatusapua, sitä voitaisiin tuottaa vielä enemmänkin, mutta poliittinen ja oikeudellinen tilanne ei tee hyvää tälle tapahtumalle, ainakaan nopeasti.

Lopuksi Venäjän öljysektori on avainasemassa markkinatasapainossa loppuvuodesta 2023. Jos Venäjän tuotanto "vain" laskee 400 tb/d, muiden OPEC+ -jäsenten ei tarvitse lisätä tuotantoa. Mikä on hyvä, koska ei ole selvää, ovatko he valmiita tekemään niin. Jos Brent nousee 10 dollaria/tynnyri, lisäävätkö Persianlahden tuottajat tuotantoa? Se oletettavasti edellyttäisi OPEC+:n sopimusta, jota voi olla vaikea saavuttaa, mutta jos erityisesti saudit haluavat sitä, niin muiden olisi vaikea estää sitä. Saudit ovat vastustamaton voima, ja muut ovat enemmän itsepäisiä esineitä kuin liikkumattomia.

Kohtalaisen optimistinen oletus Angolan, Iranin, Nigerian ja Venezuelan tuotannosta, joissa tuotanto on vuoden lopussa noussut 600 tb/d, tarkoittaa lähes 100 miljoonan tynnyrin lisävarastoja. Ja jos kolmannen vuosineljänneksen Venäjän tarjonnan oletetaan olevan 500 tb/d korkeampi kuin IEA:n kolmannella neljänneksellä ja 750 tb/d korkeampi neljännellä vuosineljänneksellä, lisää varastoja vielä 120 miljoonaa tynnyriä, ja alla olevasta kuvasta näkyy tämä oikaisu.

Tämä kuitenkin edellyttää, että kaikki ylimääräinen tarjonta menee OECD-maihin, ja koska ne kuluttavat alle puolet maailman kokonaismäärästä, ei olisi kohtuutonta muuttaa lukuja vastaavasti. Siinä tapauksessa OECD:n varastot pienenevät noin 100 miljoonalla tynnyrillä vuoden loppuun mennessä. Tämä vähentää vakavasti IEA:n oletuksissa nähtyä markkinoiden kireyttä, mutta se ei käänny ylimääräiseksi.

Silti niin kysyntä- kuin tarjontapuolella on valtavasti tilaa yllätyksille, jotka voivat muuttaa tuloksia melko merkittävästi. Markkinatarkkailijoiden etusijalla tulisi olla: Venäjän toimitukset, Kiinan kysyntä ja USA:n liuskeöljyn tuotanto, tässä järjestyksessä, mihin öljymarkkinat päätyvät. Ilman vahvaa kysyntää tai tarjontapuolen yllätyksiä markkinat eivät kuitenkaan näytä olevan poikkeuksellisen tiukat vuoden loppuun mennessä.