Pekingin Taiwanin saarto on viimeisin merkki, että Washingtonin on tehostettava puolustuskauppaansa liittolaisten kanssa

Kiinan suoratuliharjoituksia Taiwanin ympärillä vastauksena edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin vierailuun kuvataan tosiasiallinen saarto, joka ennakoi strategiaa, jota Peking voisi jonain päivänä käyttää pakottaakseen saarivaltion alistumaan.

Peking on ei lannistavaa tuo tulkinta.

Millaisen vastauksen Washington saattaisikaan vastata tähän alueellisten jännitteiden kärjistymiseen, on selvää, että Yhdysvaltojen on säilytettävä läheiset sotilaalliset siteet muihin läntisen Tyynenmeren demokraattisiin valtioihin. Kiinan kasvavan sotilaallisen voiman vastustaminen vaatii muutakin kuin yksipuolista toimintaa Yhdysvalloista.

Onneksi Washingtonissa voidaan toteuttaa joitain yksinkertaisia ​​toimenpiteitä, jotka helpottavat samanmielisten kansojen pyrkimyksiä estää Kiinan aggressio.

Yksi ilmeisimmistä tällaisista vaiheista on nopeuttaa puolustukseen liittyvien teknisten tietojen jakamista liittolaisten kanssa. Yhdysvaltoihin pyrkiessään estämään sotateknologian joutuminen huonojen toimijoiden käsiin Yhdysvallat on ottanut käyttöön sääntelyjärjestelmän, joka estää teollisuuden kykyä työskennellä liittoutuneiden maiden kanssa.

Järjestelmää kutsutaan nimellä International Traffic in Arms Regulations eli ITAR, ja sitä hallinnoi ulkoministeriö. Vuonna 1976 luotu ja ajoittain päivitetty ITAR sisältää "ammusluettelon", joka määrittelee erittäin yksityiskohtaisesti, mitä tekniikoita rajoitetaan.

Sotatarvikeluettelo ei säätele vain sotilastarvikkeiden, kuten tankkien ja ohjusten, kauppaa; se myös rajoittaa kansainvälistä laitonta kauppaa teknisillä tiedoilla, joita voidaan soveltaa sotilasjärjestelmien suunnitteluun, suunnitteluun tai tuotantoon.

Säännöt ovat aika vaativat. Esimerkiksi pelkkä matkustaminen ulkomaille kannettavan tietokoneen kanssa, joka sisältää tarvittavat tekniset tiedot, voi altistaa haltijalle ankarat rangaistukset, vaikka ei olisi näyttöä siitä, että kannettava tietokone olisi avattu.

ITAR-säännöt otettiin käyttöön parhailla aikomuksilla, ja ulkoministeriö väittää, että niiden teollisuudelle aiheuttamat rasitteet ovat vaatimattomia verrattuna kansallisen turvallisuuden hyötyihin.

Vientilupahakemusten ja muiden asekauppaan vaikuttavien hyväksyntöjen käsittelyyn käytetyt byrokraattiset prosessit ovat kuitenkin aikaa vieviä ja mielivaltaisia. Jopa rutiinipyyntöjen hyväksynnän saaminen voi kestää vuoden tai pidempään, ja kun pyyntöihin liittyy jotain poikkeavaa, tarkastelut voivat kestää yli vuoden.

Useat yritykset, jotka myyvät aseita ulkomaille, osallistuvat ajatushautomaani. Kuulen usein johtajien valittavan siitä, kuinka bysanttilainen ITAR-prosessi on. Vaikka he ovat oppineet muotoilemaan pyyntönsä kannustaakseen positiiviseen lopputulokseen, prosessi on yleensä väsynyt.

Yksi syy on se, että ITAR-järjestelmällä on alusta alkaen ollut taipumus olettaa, että edistyneimmät sotilaalliset järjestelmät ovat peräisin Amerikasta. ITAR on siis enemmän suunnattu suojelemaan herkkää yhdysvaltalaista teknologiaa kuin helpottamaan liittolaisten välistä yhteistyötä.

Jos tämä oletus on koskaan pitänyt paikkaansa, se ei pidä paikkaansa nykyään. Sotilaallisten innovaatioiden siirtyessä kaksikäyttöteknologioihin, kuten 5G:hen ja tekoälyyn, monet sotilastehtäviin liittyvät huippuinnovaatiot syntyvät kaupalliseen maailmaan, ja suuri osa niistä on kehitetty Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Kiina on ryhtynyt kansallisiin ponnisteluihin saavuttaakseen Yhdysvaltoja ja ohittaakseen sen näissä informaatioajan teknologioissa, joten ei ole liioittelua sanoa, että Washington kilpailee Pekingin kanssa selvittääkseen, mikä kansakunta hallitsee globaalia innovaatiota.

Tämä ei tarkoita, että Yhdysvaltojen pitäisi luopua sotilaallisen viennin sääntelystä, mutta se viittaa tarpeeseen puhdistaa nykyinen sääntelyjärjestelmä kaikista ominaisuuksista, jotka tarpeettomasti hidastavat elintärkeän tiedon tai hyödykkeiden jakamista liittolaisten kanssa. Loppujen lopuksi olemme kilpailussa.

USA:n, Australian ja Britannian viime vuonna solmima kolmikantainen turvallisuussopimus AUKUS on hyvä esimerkki siitä, miten nykyinen järjestelmä voi estää. Kaikki Washingtonissa tietävät, että Australia ja Britannia ovat Amerikan luotettavimpia liittolaisia ​​ja että kaikki lailliset pyynnöt arkaluonteisten tietojen siirrosta lopulta hyväksytään.

Siitä huolimatta nykyisessä järjestelmässä kestää liian kauan ennen kuin hyväksynnät on myönnetty, eivätkä yritykset voi laillisesti jakaa tietoja.

AUKUSin tapauksessa Australian tuleva puolustusministeri on todennut, että nämä kolme maata yrittävät muodostaa integroitua puolustusteollisuutta ja "teknologiakoalitiota", joka soveltuu Kiinan pyrkimysten pelotteeksi Länsi-Tyynenmeren alueella. Mainittu koalitio sisältää tiedon jakamisen sellaisilla aloilla kuin kyberturvallisuus, tekoäly, ajoneuvojen autonomia, hypersonics ja kvanttilaskenta.

Canberran ja Lontoon yhdenmukaistaminen Yhdysvaltojen Tyynenmeren strategian kanssa on erittäin tärkeää, mutta ITAR-järjestelmä sellaisena kuin se on nykyisessä muodossaan todennäköisesti jatkuvasti hidastaa turvallisuussopimuksen toimivuutta.

Ratkaisu on virtaviivaistaa ITAR:a luomalla nopea kanava jakamista varten luotettavimpien ja tärkeimpien liittolaisten kanssa – Australian ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisten maiden kanssa. Jos ehdotetut aseiden tai tietojen siirrot hyväksytään lopulta lähes varmasti, miksi aihe heidät aikaa vieviin byrokraattisiin prosesseihin?

Nykyinen järjestelmä on niin raskas, että hyväksymispyynnön valmistelu voi kestää kirjaimellisesti vuosia, ja sillä välin Kiina voittaa Washingtonin ja sen alueen ystävät.

On aika soveltaa maalaisjärkeä tähän prosessiin tunnustamalla, että Australian ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisten maiden ei tarvitse olla saman valvonnan alaisia ​​kuin joidenkin muiden merentakaisten kumppanien. Nopeutettu mekanismi prosessin nopeuttamiseksi on myöhässä.

Nopeutetun tien perustaminen ei maksa Yhdysvaltain hallitukselle mitään, ja luultavasti lisää Yhdysvaltain teollisuuden kykyä kilpailla maailmanlaajuisilla asemarkkinoilla. Jos Bidenin hallinto todella haluaa pysyä Kiinan perässä läntisellä Tyynellämerellä, tämä olisi hyödyllinen poliittinen innovaatio.