Askel lähempänä sopimusta ihmisyyttä vastaan ​​tehdyistä rikoksista

18. lokakuuta 2022 kuudes komitea, YK:n yleiskokouksen ensisijainen oikeudellisten kysymysten käsittelyfoorumi, hyväksyi päätöslauselman "Rikokset ihmisyyttä vastaan"ilman ääntä. Päätöslauselma tarjoaa tilaisuuden sisällölliseen näkemysten vaihtoon kaikista ihmisyyttä vastaan ​​tehtyjen rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevien artiklaluonnoksien näkökohdista sekä kansainvälisen oikeuden toimikunnan yleissopimukselle antaman suosituksen tarkastelemiseksi artikloluonnoksien perusteella. Päätöslauselmassa määritellään prosessi, jonka mukaan komitea käsittelee tätä aihetta, ja selkeä aikataulu komitean artiklaluonnoksille. Päätöslauselmassa kehotetaan lisäksi valtioita toimittamaan vuoden 2023 loppuun mennessä kirjallisia kommentteja ja huomautuksia artiklaluonnoksista ja komission suosituksesta. Pääsihteerin on valmisteltava ja jaettava kokoelma näistä kommenteista ja huomautuksista hyvissä ajoin ennen vuonna 2024 pidettävää kuudennen komitean istuntoa. Päätöslauselma noudattaa kansainvälisen oikeuden komission raporttia ja rikoksista ihmisyyttä vastaan ​​tehdyn sopimuksen artiklaluonnokset toimitettu kuudennen komitean käsiteltäväksi vuonna 2019.

Rikokset ihmisyyttä vastaan ​​määritellään lain 7 artiklassa Rooman perussääntö kansainväliselle rikostuomioistuimelle rikoksia, kuten murha, tuhoaminen, orjuuttaminen, karkottaminen tai väestön pakkosiirto, kidutus, raiskaukset, seksuaalinen orjuus ja monet muut, jos ne tehdään osana laajaa tai järjestelmällistä hyökkäystä, joka on suunnattu mitä tahansa siviiliväestöä vastaan ​​tietoisena hyökkäyksestä. Ihmisyyttä vastaan ​​tehtyjen rikosten ei tarvitse liittyä aseelliseen konfliktiin, ja niitä voi tapahtua myös rauhan aikana.

- Artiklaluonnokset rikosten ihmisyyttä vastaan ​​​​ehkäisystä ja niistä rankaisemisesta, joista tulee kansainvälisen sopimuksen perusta, ja ne sisältävät muun muassa tärkeitä velvoitteita rikosten ihmisyyttä vastaan ​​ehkäisemiseksi. Yleisiä velvoitteita koskevan 3 artiklan luonnoksen mukaisesti "1. Jokaisella valtiolla on velvollisuus olla ryhtymättä tekoihin, jotka ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. 2. Jokainen valtio sitoutuu ehkäisemään ja rankaisemaan rikoksia ihmisyyttä vastaan, jotka ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia ​​rikoksia, riippumatta siitä, onko ne tehty aseellisen selkkauksen aikana vai ei. 3. Mitään poikkeuksellisia olosuhteita, kuten aseellista selkkausta, sisäistä poliittista epävakautta tai muuta julkista hätätilannetta, ei saa vedota oikeuteena rikoksille ihmisyyttä vastaan. Lisäksi ennaltaehkäisyvelvoitetta koskevan 4 artiklan luonnoksen mukaan "kukin valtio sitoutuu estämään rikoksia ihmisyyttä vastaan ​​kansainvälisen oikeuden mukaisesti: a) tehokkailla lainsäädännöllisillä, hallinnollisilla, oikeudellisilla tai muilla asianmukaisilla ehkäisemistoimenpiteillä millä tahansa sen alaisuudessa olevalla alueella. toimivalta; ja b) yhteistyö muiden valtioiden, asiaankuuluvien hallitustenvälisten järjestöjen ja tarvittaessa muiden järjestöjen kanssa."

Tällä hetkellä tällaisia ​​ihmisyyttä vastaan ​​tehtyihin rikoksiin liittyviä velvoitteita ei ole kansainvälisessä oikeudessa, kun taas on olemassa kansainvälisiä sopimuksia, jotka keskittyvät muihin kansainvälisiin rikoksiin ja erityisesti kansanmurhaan, kidutukseen, apartheidiin ja pakkokadotukseen.

Koska kuudennen komitean on edettävä seuraavissa vaiheissa Artiklaluonnokset rikosten ihmisyyttä vastaan ​​​​ehkäisystä ja niistä rankaisemisesta oikeudellisesti sitova kansainvälisen oikeuden mekanismi, tällaisen sopimuksen tarvetta ei voi korostaa enempää. Kun otetaan huomioon kauhistuttavien julmuuksien alati kasvava määrä eri puolilla maailmaa, on tehtävä enemmän sen varmistamiseksi, että tähän suuntaukseen puututaan kiireellisesti. Huolimatta olemassa olevasta velvollisuudesta estää kansanmurha, kansanmurhan estämisestä ja niistä rankaisemisesta tehdyn yleissopimuksen (kansanmurhayleissopimus) I artiklassa valtiot ovat haluttomia tunnustamaan julmuuksia kansanmurhaksi tai edes tunnustamaan kansanmurhan vakavaa vaaraa, toimimaan estää. Kansanmurhia koskevan yleissopimuksen II artiklassa määritellyn kansanmurharikoksen ainutlaatuinen luonne, joka edellyttää erityistä tarkoitusta tuhota suojeltu ryhmä kokonaan tai osittain, antaa valtioille mahdollisuuden päästä eroon ryhtymättä toimiin, koska ne väittävät, että kynnys rikosta ei ole saavutettu. Tämä jopa sen jälkeen kun Kansainvälinen tuomioistuin oli selventänyt, että "Valtion velvollisuus estää ja vastaava velvollisuus toimia syntyy heti, kun valtio saa tietää tai sen olisi normaalisti pitänyt saada tietää kansanmurhan vakavasta vaarasta.”, sen sijaan, että valtiot olisivat varmoja siitä, että kansanmurha on käynnissä. Paljon laajempi suojeluvastuu (R2P), johon sisältyy valtioiden velvollisuus suojella omaa väestöään kansanmurhilta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan ​​sekä yhteinen vastuu rohkaista ja auttaa toisiaan tämän sitoumuksen ylläpitämisessä, on poliittinen sitoumus, eikä sellaisenaan oikeudellisesti sitova.

Uusi sopimus rikoksista ihmisyyttä vastaan ​​lisäisi oikeudellista voimaa rikosten ihmisyyttä vastaan ​​ehkäisemiseen ja rankaisemiseen. Jälleen kerran, sopimusta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Epäselvissä tapauksissa on syytä miettiä Myanmarissa, Xinjiangissa (Kiina), Tigrayssa (Etiopiassa), Nigeriassa, Ukrainassa ja Afganistanissa tehtyjä julmuuksia – julmuuksia, jotka täyttävät rikosten ihmisyyttä vastaan ​​ja kansanmurhan lailliset määritelmät.